TYK ei koskaan katoa mun elämästäni... Törmäsin äsken Rimmaan Publicumin kulmalla, ja sen seuralaisella oli panda-puku päällä.

Elämä voittaa jälleen, viime viikkoinen romahdus oli vain jokin väliaikainen epätoivokohtaus. Mummun pihan haravoiminen ja (jostain syystä) tenttiin lukeminen piristi. Tarvitsen ilmeisesti jotain tuttua ja turvallista, mistä pitää kiinni ja millä täyttää koulun ja kodin jättämät tyhjiöt... Juuri nyt tuntuu, ettei tekemisestä pitäisi ainakaan olla puutetta, kun italian tehtävät on vaihteeksi jääneet ihan viime tippaan ja voisin aloittaa Opan portfolionkin kirjoittamisen, ettei tarvi koko hommaa vääntää sit joulukuussa. Ihan hyvä vaan.

Ei siis kuulu muuta kuin koulua :S