Uutta vuotta (odotellessa)

Oon naistenlehtipöhnässä. Viimeisen viikon oon viettänyt kaikki vapaat hetket kahlaten läpi viimevuotisia numeroita Galmourista, MarieClairesta ja InStylesta, enkä todellakaan tiedä tekeekö se hyvää mun mielenterveydelle. En silti voi lopettaa, niiden vietän-täydellistä-elämää-joka-voi-olla-m

yös-sinun-jos-noudatat-näitä-yksinkertaisia-ohjeita fantasiamaailma on liian koukuttava. Kaikella järjellä ajatellen ymmärrän kyllä tämän "hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, mutta näin olet vielä parempi" -ajattelutavan epäloogisuuden ja ristiriidat, ja välillä suututtaa itseni ja kaikkien muiden puolesta... En silti voi väittää etteikö muhun tehoaisi se, miten helpolta elämän muuttaminen parempaan suuntaan noissa vaikuttaa. En kuitenkaan suunnittele mitään hullua elämäntaparemonttia uudeksi vuodeksi, pikemminkin päinvastoin. Ehkä ensi vuodesta tulisi vähän helpompi ja sitä olisi kivempi muistella sitten vuoden päästä, jos voisin nyt päättää ettei mun tarvitse olla ihan niin hyvä ja yrittää ihan niin paljon koko ajan. Voisin lopettaa pään hakkaamisen seinään. Voisin opetella taas nauttimaan tällaisista päivistä ja rennoista hetkistä, kun ulkona sataa kuin saavista kaataen, koira maata löllöttää mun jalkoja lämmittämässä (taivaallinen rauha!), koko perhe on koolla ja me katsotaan isin kanssa sen random-dvd-ostoksia, sen sijaan että koko ajan stressaisin siitä mitä seuraavaksi tapahtuu tai miten voisin olla tehokas ja aikaansaava.