J'aime, j'aime la vie... ja muita euroviisubiisejä pääni sisäisessä jukeboksissa

Uskon päivänä näköjään koetellaan pienen humanistin uskoa... Paluu takaisin arkeen ja normaalielämään tapahtui kunnon ryminällä, kun kömmin (edelleen puoliksi koomassa) yliopistolle proseminaaritapaamiseen. En jostain syystä ollut hirveän hyvin valmistautunut, ja Yvesin ilme oli epäileväinen kun vakuutin sille silmät kirkkaina, että oikeasti mulla on ollut niin kiireistä etten ole ehtinyt valmistella tiivistelmää taustalukemistosta. Olihan mulla kiire, ja on valitettavasti edelleen. Viime viikon kiireet oli vain paljon miellyttävämpiä kuin nämä nyt odottavat :SSS

Viime maanantaina lähdin Tampereelle hoitamaan sosiaalisia velvoitteita pitkän tauon jälkeen (olin viimeksi käynyt kotona Minnan syntymäpäivien aikaan...). Vietin oikein onnistuneet pari päivää ja harrastin kaikkea tervehenkistä, kuten luistelua, kokkailua ja kahvinjuontia. Keskiviikkona palasin Turkuun pakkaamaan rinkan, pelasin illan ja yön biljardia (eka ihan hereillä ollessani ja sit kaiketi matkakuumeesta johtuen unissani) ja torstaina laitoin taas onnellisena tennarit jalkaan ja lähdin linja-autoasemalle.

Bryssel teki muhun oikein miellyttävän vaikutuksen, ja melkein jo kadun etten hakenut sinne(kin) vaihtoon. Itse kaupunki on hirveän sympaattinen ollakseen iso pääkaupunki, ja ranskaa sai ihan rauhassa puhua ulkomaisella aksentilla ilman että se vaikutti palvelun tasoon. Kahvi oli suomalaiseen peruskahvilakahviin verrattuna aivan taivaallisen hyvää ja mä pääsin parin päivän aikana jopa oluen makuun :S Ainoa miinus tulee säästä, joka muistutti aivan liikaa Turun loppusyksyä ollakseen edes siedettävä. Mulla oli yhdessä vaiheessa kaikki mukaan ottamani paidat yhtä aikaa päällä (ja tietty takki) ja silti palelsi. Lämmintä oli kuitenkin +10...

Eilen olin jo viiden aikaan kotona ja kuvittelin ensin että voisin saada jopa jotain rästiin jääneitä hommia siinä illan aikana tehtyä, mutta sitten kun olin purkanut uuden Larousse-sanakirjani, likaiset vaatteet, 7 (!!!) suklaalevyä ja euroviisu-cd:n rinkasta, totesin ettei mulla ole enää puhtia muuhun kuin facebookissa jumittamiseen ja Amazing racen Suomi-jakson tuijottamiseen.

Aamulla oli sitten mukava herätä takaisin tähän todellisuuteen. Pyykit odotti koneessa ripustamista, astiat tiskaamista ja tänään on vielä yhden ryhmätyön deadline. Oon ollut mukava opiskelutoveri ja jättänyt kaiken osallistumisen viimeiseen päivään...

***

Tuohon asti pääsin aiemmin iltapäivällä, kun olin palannut yliopistolta kotiin vääntämään omaa osuuttani kyseiseen ryhmätyöhön. Kone ei päästänyt mua ensin moodleen, mutta ajattelin että kyseessä on tilapäinen katkos ja päätin päivittää journalia odotellessani. Sitten kuitenkin näytölle ilmestyi ilmoitus, että verkkojohtoa ei ole kytketty - tarkistin molemmat päät, ja ihan tasan tarkkaan oli. Ei siinä auttanut itku eikä hammasten kiristys, vaan lähdin takaisin yliopistolle. Täällä sitä nyt istutaan Juslenian atk-luokan rauhoittavassa ilmastoinnin huminassa... Sain aika hyvän pätkän meidän työtä päivitettyä, ja päätin että se saa riittää mun panostukseksi tuohon ryhmätyöhön :S Tänään ei vain oikein lähde. Onneksi huomenna on uusi päivä, ja tiedossa ainakin hyvä elokuva hyvässä seurassa!