Italia
näytti tällä kertaa erilaisen puolen itsestään – marraskuisen kosteuden
ja suurkaupungin töykeän kiireen. Olin, kuten sanottu, aika heikossa
hapessa lähtiessäni ja vielä perjantainakin kuume jaksoi nousta, joten
lähtökohdat tälle viikonloppulomalle eivät olleet maailman parhaat.
Tähän kuten niin moniin muihinkin vaivoihin auttaa kuitenkin
takuuvarmasti shoppailu ja kaverin kanssa juttelu. Kumpaakin tuli
harrastettua viikonloppuna runsaina annoksina, joten mielialan nousu oli
takuuvarma.
Perjantaina
yritin vähän aikaa leikkiä turistia – kiertelin kaupungilla yksin sillä
välin kun Carina oli töissä – mutta päätin lopulta, että shoppailu ja
kahvilla istuminen houkuttavat paljon enemmän. Pärjäsin koko päivän
omatoimisesti epämääräisellä italia-englannillani ja olin ylpeä
itsestäni :D Illalla ehdin vähän torkkua ennen kuin Carina palasi ja
ryhdyttiin täydellä tohinalla kokkaamaan pasta al fornoa
ja supisuomalaista punaviinimarjakiisseliä kahdelle nälkäiselle
italialaispojalle, jotka jo ehtivät kaivaa pitsalistan esiin ennen kuin
joutuivat töihin apukokkeina (ilmeisesti ruoka ei valmistunut tarpeeksi
nopeasti…?). Sähläyksestä huolimatta sapuskat saatiin pöytään ja
erityisesti KIISSELI oli iso hitti :P Loppuilta seikkailtiin etsimässä
sopivaa baaria – koska ihan mihin tahansa ei toki voinut mennä, meinas
olla hiukan vaikea tehtävä… Saatiin kuitenkin lopulta belliniä!
Lauantaina
heräsin äitin puhelinsoittoon. Se oli hirveän närkästynyt, kun olin
vielä kahdeltatoista nukkumassa (eli siis tietty yhdeltätoista Italian
aikaa). Kyllähän siihen aikaan asiansa vakavasti ottavan turistin pitää
jo olla kamera ojossa nähtävyyksiä bongaamassa…! Mistä tuli muuten
mieleen, etten ottanut yhtä ainutta kuvaa koko loman aikana - siitä
yksinkertaisesta syystä, että kamerasta oli paristot loppu ja tarkistin
asian fiksusti vasta paikan päällä. Hyvä Anna!
Aamupäivä kulutettiin ruokatuliaisten ostamiseen ja lounaan hankkimiseen. Ostettiin pasticceriasta mielenkiintoisen näköinen kökkö,
joka näytti lähinnä jättimäiseltä teeleivältä, mutta olikin makeaa – ja
HYVÄÄ :) Lounaan jälkeen selviydyttiin vihdoin keskustaan,
shoppailemaan ja puolivahingossa rugbya katsomaan. Duomon aukiolle oli
viritetty valtava screeni, jolta näytettiin suorana
Italia-Uusi-Seelanti-ottelua kyseisestä lajista, ja pitihän sitä
pysähtyä ihailemaan. Lihaksikkaita miehiä liian pienissä shortseissa
:SSS Carinaa myös haastateltiin telkkariin Galleria Vittorio
Emanuellessa, missä oli jokin konsertin tapainen meneillään. Melkein
sukua julkkikselle…
Hauskuus
loppui kuitenkin siihen, kun ekassa kaupassa Carinan lompakko
pihistettiin. Sinne menivät pankkikortti, ajokortti, käteinen ja
kuulemma paljon tilpehööriä jolla oli tunnearvoa :( Onneksi kortit sai
kuoletettua heti, ja mä lainasin rahaa hengenpitimiksi siihen asti kun
uudet kortit saapuvat. Suunnattiin sitten kahville mielialaa
nostattamaan. (en voi edelleenkään muuta kuin ihailla Carinan
toimintakykyä – itse olisin varmaan parkunut kurjaa kohtaloani parisen
tuntia ennen kuin olisin älynnyt tehdä jotain järkevää, sillä välin kuin
varas olisi hurvitellut mun tilin tyhjäksi…)
Illalla
lähdettiin vielä aperitivo italianoille ja totta kai jätskille – tuli
taas vähän tällainen ruokaloma. Sunnuntai-iltana junassa oli melko
raskas olo, kun oltiin kokkailtu kevyeksi lounaaksi scamorza frittaa
(en tiä kirjoitetaanko noin), eli käytännössä paistettua juustoa. Oli
kyllä hyvää, ja ostin samaa tavaraa Ranskaan tuliaisiksi. Sunnuntaina
oli nimittäin erään henkilön syntymäpäivä, ja mä menin sitten
maanantai-iltana sen kämpille laittamaan ruokaa (kerrankin näin päin!)
Maxime nauroikin etukäteen, että on varmasti ”cool” nähdä mun kokkaavan…
hmph.
Nyt sitten odottelen vieraita omia synttärijuhliani varten… Ja sen jälkeen: du beaujolais!
Tänään aamulla aikavyöhykkeissä sekoili rakas mummuni, joka soitti
kymmenen yli seitsemän onnitellakseen mua ennen kuin lähden luennoille.
En sitten viitsinyt mainita että mun päivän ainoa luento alkaisi vasta
puoli yksitoista :S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti