Jaettiin
litra sangriaa ja ehkä maailman isoin paella pienessä
espanjalaisravintolassa vanhassa kaupungissa. Tarjoilijasetä oli vähän
epäileväinen kun tilattiin vain yksi annos, mutta lopputulos oli se,
että saatiin tuhottua siitä korkeintaan puolet… Ilta jatkui viinipullon
merkeissä viereisellä aukiolla, missä oli jotkin halloween-karkelot
meneillään, ja saatiin seuraksemme Katyan kolme kaveria: marokkolainen,
armenialainen (jotka on molemmat ihastuneita Katyaan ja joiden välillä K
ei osaa päättää…) sekä ranskalais-algerialainen. Tämä viimeksi mainittu
pyöri siihen malliin mun ympärilläni, että – erityisesti kun
armenialainen löysi Jardin de villen hämäristä puskista jotain
epämääräisiä ”kavereitaan” – päätin vaihtaa maisemaa ja kysyin Maximelta
sen koordinaatit. Ilta päättyi jälleen Barberoussiin, ja jotenkin myös
siihen että jälleen piti kävellä ratikkakiskoja pitkin takaisin
kampukselle. Mutta mikäs siinä kun on hyvää seuraa :)
Seuraavana
aamuna (tai siis ”aamuna”) pääsin jalkeille vasta kahden maissa, ja
päivän suurin projekti olikin sitten ruokailu… Lähdettiin Maximen kanssa
ostoksille kaupungin toiselle puolen, missä kaikki etniset ruokakaupat
sijaitsevat, ja ostettiin sushitarvikkeita. Käytiin myös kuulemma
Grenoblen parhaassa kalapuodissa, missä oli kaikkia ihania
ällöttävyyksiä esillä, ja ostettiin tonnikalaa ja lohta. Sain päivän
aikana viestit sekä Katyalta että Kaisalta jotka halusivat nähdä mut
illalla, ja nyt äkkiä olen Tyttö Joka Hylkäsi Ystävänsä ollakseen
poikaystävänsä kanssa :SSSS Kamalaa, olen aina paheksunut näitä
tyyppejä…
Sushin
rullailuun sai hyvin kulumaan koko illan, ja lopulta nukahdin sohvalle
kun katsottiin leffaa (taas Johnny Depp puhui ranskaa…). Kello oli toki
jo ehkä kymmenen, eli oli pitkä päivä :D
Sunnuntai-iltapäivän
vietimme ah, niin viihtyisässä Mäkkärissä kampuksella ilmaisen netin
parissa. Mä olin luvannut auttaa Maximea työnhaussa, koska se etsii
harjoittelupaikkaa Suomesta tai Ruotsista, ja jostain syystä suurin osa
nettisivuista joita yhdessä katsottiin oli vain suomeksi tai ruotsiksi.
Kääntäminen sujui todellakin sujuvasti näin lainkaan valmistautumatta,
kun aihekin oli niin lähellä sydäntä kuin kemianteollisuus. Kai musta
jotain hyötyä oli. Ainakin yritin vähän rauhoittaa tätä yhtä
kuumaveristä ranskalaista, joka ei meinannut pysyä housuissaan kun netti
oli kuulemma liian hidas…
Illalla
oli sitten vihdoin kohdattava se ikävä tosiasia että loma oli ohi, ja
jotain pitäisi tehdä taas opiskelun eteen. Aloitin tekemällä listan, ja
heti tuntui paljon paremmalta. Vietin eilisaamun koulun
tietokoneluokassa lähettelemällä viestejä kaikille tarvittaville
henkilöille, mm partioon liittyen. Niin, ja olen unohtanut mainita:
lähden ensi viikolla MILANOOOOON! Olen niin onnellinen Ü Ja siis tämä
tuli mieleen tietokoneluokasta lähinnä koska lähetin myös Carinalle
viestin reissun yksityiskohtiin liittyen…
En
jotenkin meinaa tajuta, että olen ollut täällä kaukana jo näin kauan.
Toisaalta tuntuu kuin olisin ihan vasta äsken tullut, toisaalta kuin
olisin ollut aina täällä ja mun toinen elämäni Suomessa olisi lähinnä
jostain kivasta telkkariohjelmasta. Pitkään aikaan en ole enää muistanut
olevani ulkomailla. (Paitsi tietty välillä kun saan tuntea
itseni tyhmäksi syystä tai toisesta, tai Casinon kassatäti huutaa mulle
vaikken oikein käsitä mitä pahaa olen tehnyt… mutta siis harvemmin enää
:) Viihdyn pelottavan hyvin. Ja samalla kauhulla odottelen sitä
kulttuurishokin toista vaihetta, josta meitä lähtöorientaatiossa
varoiteltiin. KAIKKI kuulemma joutuvat sen käymään läpi alkuhuuman
jälkeen, mutta mulla on ainakin ensihuuma laantunut aika vähitellen.
Vieläkin on sellainen olo, että periaatteessa voisin vaikka jäädäkin
tänne (…) mutta sitten välillä kuitenkin on niitä Suomi-hetkiä. Kun
tarvii saada aamiaiseksi patongin ja nutellan sijaan juustovoileipää.
Tai kun astianpesu pesusienellä on ällöttävän epähygieenistä ja kaipaan
omaa Ikea-tiskiharjaani…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti