Ensimmäinen kokonainen päivä Frankfurtissa takana. Olo on edelleen
epätodellinen, aamulla kieltäydyin hetken uskomasta ettei eilinen
ollutkaan unta. Yritin nukahtaa uudestaan, ihan kun voisin oikeasti
herätä seuraavaksi jostain muualta... Lopulta oli pakko uskoa ja nousta.
Ja yrittää selvitä päivästä.
Ei nyt sillä että täällä olisi niin
kamalaa, oikeastaan päinvastoin. Vuokraemäntä on tosi ystävällinen ja
puhua pälättää innoissaan aina mut nähdessään vaikka sekoittaakin
englantiin aika paljon saksaa huomaamattaan, asunto on iso ja mukava,
kellarikerroksessa mikä olisi varmaan ihan mukavaa jos ulkona
nautittaisiin luvatuista helteistä (tällä hetkellä lämmintä on
näppituntumalla ehkä +18, yyyyyyyyh) ja mulla on NETTI! Tai no, sekin on
Reginan, eli vuokraemännän, mutta saan siitä vapaasti nauttia, mikä
sentään helpottaa yksinäistä oloa. Puhuin aamulla Maximen kanssa
skypessä varmaan tunnin, ja se etsi samalla edullisia lentoja tänne.
En
muista että koskaan olisin tuntenut oloani yhtä eristyneeksi muusta
maailmasta. Silloinkin, kun mun perhe lähti Amerikkaan ja asuin yksin
Turussa ennen yliopiston alkua ja uusia kavereita, tunsin sentään
paljonkin ihmisiä jotka asuivat samassa maassa mun kanssani! Ihan kivaa siis päästä huomenna töihin...
Kiertelin
tänään iltapäivällä Frankfurtin keskustaa (jonne täältä lähiöstä ajaa
puolessa tunnissa bussilla ja lähijunalla), ja löysin jo paljon kivoja
kahviloita, kiinnostavan näköisiä museoita ja erityisesti kovassa
piknik-käytössä olevan jokirannan :) Onneksi jo kahden viikon päästä
tulee ensimmäinen vierailija, yksin on kuitenkin niin tylsää hengailla
kaupungilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti