maanantai 19. heinäkuuta 2010

Kuvakertomus, jatkoa

Taisin jäädä jonnekin perjantai-iltaan... Seuraavan päivän missiona oli löytää jonnekin veden äärelle. Joku oli netissä kovasti kehunut Grünen See nimistä pientä järvialuetta 15 minuutin junamatkan päässä Frankfurtista, ja kuvatkin olivat uskomattoman upeita, joten sinnepä siis mieli paloi. Mukaan ilmoittautui mun ja Maximen lisäksi David, ja kolmisin lähdettiin turisti-infon setän avuliaiden neuvojen siivittäminä pakoon keskustan tukahduttavaa ilmaa. Oikean pysäkin jälkeen löydettiin jopa oikea tie ja 20 minuutin marssimisen jälkeen eka järvi. Täällä vesi kuitenkin seisoi, haisi ja näytti niin kerrassaan vastenmieliseltä, että jatkettiin etsimistä. Monen eksymisen, muilta eksyneiltä toiveikkailta suunnan kyselemisen ja epätoivon hetken jälkeen löydettiin alla näkyvä järvi...



...mutta valitettavasti myös noin sata tuhatta muuta uimaria. Ja koska järvi on suojelualuetta, oikeita rantoja alueella ei luonnollisesti ole. Ihmiset olivat levittäytyneet rantapusikoiden joukkoon mustalaisleirimäisesti viltteineen, eväineen, mankkoineen ja koirineen. Me päätettiin virkistäytyä pika-pikaa ja kipitettiin sitten samantien takaisin juna-asemalle, suuntana tällä kertaa maauimala. Sielläkin kyllä porukkaa piisasi, mutta nurmikolle oli kuitenkin kivempi levittäytyä, kuin rantakaislikon, puskien ja mutaisen rannan keskelle!



Tämä kuva on Dreieichin uima-altaalta, ja antaa valheellisen kuvan lähes tyhjästä uima-altaasta. Väkeä on kesähelteillä kaikkina vuorokauden aikoina enemmän kuin tarpeeksi, mutta en anna sen häiritä. Ehdin kai sitten jo tottua Grenoblen kampuksen uima-altaalla vallineeseen hallitsemattomaan kaaokseen, jossa joka uimakerralla sain useamman potkun kylkeen, selkään tai milloin mihinkin raajaan... Täällä ei onneksi harrasteta liian kapeita uimaratoja, vaan altaassa porskutellaan edes-takas ristiin-rastiin kuin Tampereen Hämeenkadulla ikään!



Lauantai-iltana seikkailin Maximen kanssa Berger Strasse festissä keskustassa. Tarjolla oli jälleen epämääräinen, teematon katujuhla, pääosassa juominen ja syöminen sekä vaihtelevan tasoinen musiikki. Onnistuttiin viettämään täällä kaksi  tuntia, ja lopulta palattiin vikalla junalla kämpille viilentävään suihkuun!

Sunnuntaina ei tehty pitkästä aikaa yhtään mitään. Mitä nyt Maxime tosiaan asensi mun koneeseen kaiken maailman virustorjunnat jotka pistivät koneen aivan sekaisin. Ajatus kai on tärkein? Mutta tällainen leffa-mähöpäivä oli kyllä tarpeeseen, alkaa vähitellen jatkuva työnteko ja lomailu yhtä aikaa uuvuttaa.

Maanantaina sitten taas vuorossa enemmän toimintaa, kun lähdettiin Höchstiin (vanhaan kaupunginosaan Frankfurtin vastakkaisella laidalla, yhden suuntainen bussi-juna-toinen juna -matka 1,5h...) katsomaan linnafestivaalin päättävää ilotulitusta Angelikan kanssa. Törmättiin myös Suomi-tuttuihin, ja todettiin että onhan se Suomi-ilta pakko piakkoin järjestää! Ilotulitus oli niin mahtava, että multa sitten jälkikäteen kysyttiin olenko koskaan ennen moista nähnytkään kun silmät ja suu selällään sitä möllötin...

Keskiviikkona palattiin Höchstiin Heikin ja Johannan kämpille, mistä löydettiin myös Angelika ja Andrea sekä sekalainen seurakunta muita saksalaisia. Elämäni pelottavin ukonilma iski päälle heti kynnyksen ylitettyämme, ja lämpötila ja ilmanala kämpässä muistutti kovasti perisuomalaista saunaa... Karjalanpiirakat, pulla ja mustikkapiirakka maistuivat kyllä aivan taivaallisilta <3

Loppuviikosta vierailulle saapui myös Carina, joka pääsi samantien mukaan retkelle Heidelbergiin. Kaikki ovat kehuneet kaupunkia ihanaksi ja söpöksi ja vierailun arvoiseksi, ja tällä kertaa ei jouduttu pettymään. Päästiin lopulta erinäisten junaseikkailujen ja vahingossa ilmaiseksi saatujen lippujen "oston" jälkeen paikalle kahden maissa iltapäivällä, joten ensimmäiset kaksi tuntia kulutettiin mielialan nostattamiseen (lue: oluen ja pitkän lounaan nauttimiseen). Alkuillasta kiivettiin kaupungin kuuluisaalle rauniolinnalle, jota ihasteltiin jokunen tovi ennen kuin väsymys ajoi takaisin Frankfurtin junaan. Kuvia voi itse kukin käydä katsomassa facebookissa, hermo ei kestä lataa tänne!

Maxime lähti eilen aamusta (Herra myöhästyi ensin lennoltaan - enkä edes jaksanut ekan säikähdyksen jälkeen yllättyä että juuri hänelle kävi näin... pääs se sentään Ranskaan asti lopulta.), joten nyt olen ihan Suomi-seurassa! Eilen tehtiin kolmen tunnin "pikavisiitti" Frankfurtin eläintarhaan, ja tänään on vuorossa eksoottista kaupassakäyntiä (jääkaapissa oli aamulla pääpiirteittäin purkki soijamaitoa, hilloa ja pala pekonia) sekä kotoisan makoisan nakkikeiton kokkailua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti