Tänään väsyttää. Heräsin kuudelta ahkeroimaan
(tai no, olin kyllä niin död että nousin vasta puoli seiskalta ja
silloinkin vain karvaisen herätyskellon vaativasta moukumisesta
johtuen), mutta tekstitysohjelma ei toiminut… Sen jälkeen koko päivä on
sujunut tahmeasti, kuin kertaalleen pureskellussa purukumissa
laahustaisi.
Onneksi on kahvia ja kastanjahilloa <3
Tänä viikonloppuna tulee kaksi vuotta täyteen yhdessä monsieur’n kanssa, ja vaikka välillä erossa eläminen tuntuukin vaikealta, yritän muistuttaa itseäni siitä, että olen kuitenkin onnekas. Me nähdään joka viikonloppu, ja loppujen lopuksi viikot kuluvat nopeasti puuhatessa.
Vielä tarkenee lounastaa näin :)
Toista on vaikkapa työkaverilla, jonka poikaystävä lähti Syyriaan sydänkohtauksen saanutta isäänsä katsomaan. Poikaystävä oli juuri jäänyt työttömäksi ja viisumi oli vanhentunut, joten paluusta ei ole ihan hetkeen tietoa. Eikä Syyriakaan taida olla juuri nyt kaikkein paras paikka oleilla…
Ja toi kehtaa kutsua mua debiiliksi…
Onneksi on kahvia ja kastanjahilloa <3
Tänä viikonloppuna tulee kaksi vuotta täyteen yhdessä monsieur’n kanssa, ja vaikka välillä erossa eläminen tuntuukin vaikealta, yritän muistuttaa itseäni siitä, että olen kuitenkin onnekas. Me nähdään joka viikonloppu, ja loppujen lopuksi viikot kuluvat nopeasti puuhatessa.
Vielä tarkenee lounastaa näin :)
Toista on vaikkapa työkaverilla, jonka poikaystävä lähti Syyriaan sydänkohtauksen saanutta isäänsä katsomaan. Poikaystävä oli juuri jäänyt työttömäksi ja viisumi oli vanhentunut, joten paluusta ei ole ihan hetkeen tietoa. Eikä Syyriakaan taida olla juuri nyt kaikkein paras paikka oleilla…
Ja toi kehtaa kutsua mua debiiliksi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti