keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Melkein jo loma

Jätin kisun hoitoon työkaverin luokse. Rappukäytävässä teki mieli pyörtää takaisin ja ottaa Mange mukaan, salakuljettaa se repussa Ruotsiin ja Suomeen. Ei sillä, etten luottaisi hoitajan pätevyyteen, päinvastoin (hoidokin käytöstavat sinänsä huolelttaa kyllä), mutta kun… KAMALA IKÄVÄ!

Ihan kummallista olla kotona ilman jatkuvasti kyljessä kiehnäävää, perässä maukuen kulkevaa karvakorvaa. Miten mä voin nukkua ensi yönä kun jalkopäästä puuttuu kuorsaava (kehräävä?) kuumavesipullo? Olen ekaa kertaa kotona moneen kuukauteen ilman pöhkö-Magnusta, onneksi pian pääsen sentään Suomeen rapsuttelemaan Alpoa…

Pakkaaminen ei edisty. Olen pessyt pyykit, joten ne odottaa vain laukkuun siirtämistä. Olen ostanut lahjoja ja tuliaisia. Olen kirjoittanut listan kaikista tavaroista, jotka haluan mukaan. Olen inventoinut romulaatikkoni (heinäkuun palkkakuitti on hukassa!) ja ottanut esiin reissuun tarvittavat paperit. Mutta en ole ottanut laukkua esiin ja ruvennut tunkemaan tavaroita sinne. Kuin vaikeaa voi olla?

Taidan jättää homman suosiolla aamuun, niin suloisesti luomet painaa jo tältä illalta…

Yksi pieni ihmetyksen aihe mahtuu vielä tähän iltaan. Nimittäin sisätilan lämpötila tässä maassa. Pari viikkoa sitten kun oli pakkasta ja kylmä, sisällä tukehduttiin täydellä huutavien patterien tunkkaiseen kuumuuteen. Nyt kun päivälämpötila kipuaa reilusti plussan puolelle ja ulkona alkaa tuntua keväältä (söin tänään lounasleivän ulkona penkillä :)), sisällä käy lähes arktinen viima. Ilman villasukkia, paria villapaitaa ja kaulahuivia on sisällä turha kuvitellakaan tuntevansa oloaan jotenkin mukavaksi…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti