Isin mielestä mun työntekoni (eli siis
gradukirjallisuuden lukeminen ja bibliografian laatiminen) ei voi olla
tehokasta, jos istun päällä olevaa televisiota ja tietokonetta
vastapäätä. Kuulemma vaivun vain 12 tunniksi horrokseen, enkä saa mitään
aikaan tai edes pysty kunnolla nauttimaan telkkariohjelmastani. Niin.
Onhan se toisinaan niinkin. On päiviä, jolloin jatkuva kotona kököttäminen tuntuu maailman turhimmalta ja olo on epätehokas ja reipas kuin laiskiaisella. Tuntuu, että kiireessä saan aikaan paljon enemmän, koska en pysähdy miettimään, miten jaksaisin vaikka ripustaa pyykit tai lähteä lenkille, vaan menen vaan. Nyt aika kuluu ihmeelliseen jahkaamiseen, ja lopulta aika ison osan päivistäni kulutan esim. telkkaria katsellen, virkaten ja viime aikoina myös ahdistuen netin, kirjamessuilta ostetun Ympäristöatlaksen ja lehtien äärellä ihmisten tyhmyydestä (jos joku muukin haluaa provosoitua, suosittelen vaikkapa seuraamaan Aamulehdessä käytävää keskustelua Tampereen Rantatunnelista…). Onhan tämäkin ihan mielenkiintoista, ja on ihan hienoa, että mulla on aikaa olla perillä päivän polttavista aiheista, mutta kun…
Mielessä kaihertaa koko ajan, että pitäisi tehdä jotain gradun hyväksi. Pitäisi opiskella venäjää. Pitäisi ottaa selvää yksityisyrittäjän eläkemaksuista, vakuutuksista, tämän ja ensi vuoden verotuksesta. Kartoittaa mahdollisia uusia työnantajia. Liittyä SKTL:n jäseneksi, jotta pysyisin yliopiston jälkeenkin kärryilläni alan tapahtumista. Olisin halunnut myös ilmoittautua myös mentorointiohjelmaan, mutta, no, se meni jo…
Lisäksi ajatukset kiertyvät koko ajan ensi vuoteen ja valmistumisen jälkeiseen tilaan. Kaikista kamalinta on se, etten voi suunnitella mitään, ennen kuin herra Ranskis löytää uuden (toivottavasti vihdoin pysyvän!) työpaikan. Yli kaksi vuotta jatkuvaa epävarmuutta seuraavasta asuinpaikasta ja työpaikasta alkaa tuskastuttaa, ja me aletaan kumpikin olla niin kovin valmiita asettumaan johonkin (mieluiten) kivaan paikkaan edes hetkeksi. Voisipa se paikka olla Toulouse… Pankaapa kaikki sormet ja varpaat ristiin!
Onneksi kuitenkin on näitäkin päiviä, kun pysty keskittymään juuri tähän hetkeen ja käsillä oleviin kirjoihin ja artikkeleihin. Ajatukset pysyy kasassa, ja teen muistiinpanoja niin että kynä sauhuaa! Meen taas jatkamaan, heippa :)
Onhan se toisinaan niinkin. On päiviä, jolloin jatkuva kotona kököttäminen tuntuu maailman turhimmalta ja olo on epätehokas ja reipas kuin laiskiaisella. Tuntuu, että kiireessä saan aikaan paljon enemmän, koska en pysähdy miettimään, miten jaksaisin vaikka ripustaa pyykit tai lähteä lenkille, vaan menen vaan. Nyt aika kuluu ihmeelliseen jahkaamiseen, ja lopulta aika ison osan päivistäni kulutan esim. telkkaria katsellen, virkaten ja viime aikoina myös ahdistuen netin, kirjamessuilta ostetun Ympäristöatlaksen ja lehtien äärellä ihmisten tyhmyydestä (jos joku muukin haluaa provosoitua, suosittelen vaikkapa seuraamaan Aamulehdessä käytävää keskustelua Tampereen Rantatunnelista…). Onhan tämäkin ihan mielenkiintoista, ja on ihan hienoa, että mulla on aikaa olla perillä päivän polttavista aiheista, mutta kun…
Mielessä kaihertaa koko ajan, että pitäisi tehdä jotain gradun hyväksi. Pitäisi opiskella venäjää. Pitäisi ottaa selvää yksityisyrittäjän eläkemaksuista, vakuutuksista, tämän ja ensi vuoden verotuksesta. Kartoittaa mahdollisia uusia työnantajia. Liittyä SKTL:n jäseneksi, jotta pysyisin yliopiston jälkeenkin kärryilläni alan tapahtumista. Olisin halunnut myös ilmoittautua myös mentorointiohjelmaan, mutta, no, se meni jo…
Lisäksi ajatukset kiertyvät koko ajan ensi vuoteen ja valmistumisen jälkeiseen tilaan. Kaikista kamalinta on se, etten voi suunnitella mitään, ennen kuin herra Ranskis löytää uuden (toivottavasti vihdoin pysyvän!) työpaikan. Yli kaksi vuotta jatkuvaa epävarmuutta seuraavasta asuinpaikasta ja työpaikasta alkaa tuskastuttaa, ja me aletaan kumpikin olla niin kovin valmiita asettumaan johonkin (mieluiten) kivaan paikkaan edes hetkeksi. Voisipa se paikka olla Toulouse… Pankaapa kaikki sormet ja varpaat ristiin!
Onneksi kuitenkin on näitäkin päiviä, kun pysty keskittymään juuri tähän hetkeen ja käsillä oleviin kirjoihin ja artikkeleihin. Ajatukset pysyy kasassa, ja teen muistiinpanoja niin että kynä sauhuaa! Meen taas jatkamaan, heippa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti