perjantai 28. syyskuuta 2012

Dagarna mörknar minut för minut

Tänään on taas sellainen päivä, jona iloitsen suuresti siitä, ettei mun tarvitse lähteä mihinkään kotoa aamulla. Ulkona vallitsee synkkä harmaus, ja taivas syytää vettä niskaan (ei siis minun) tasaisen varmasti - välillä vähän hiljempää ja välillä vähän kovempaa, mutta yhtä kaikki. Onneksi on äitin keinoaurinko <3

Toisinaan munkin on valitettavasti poistuttava neljän seinän sisään, ja toisinaan (esim. tällä viikolla) sään lisäksi on huonosti aika moni muukin asia. Tämä on ollut sellainen viikko, jolloin bussi ei pysähdy mun pysäkille vimmaisesta napinpainelusta huolimatta, jolloin junaan sattuu tavallistakin kovaäänisempiä kännykkään kailottajia ja jolloin bussijonossa ihmiset tönii toisiaan tavallistakin töykeämmin. (huomattavan suuri osa mun agressioistani kohdistuu selvästi julkiseen liikenteeseen ja kanssamatkustajiin. miks kaikki muut on niin paljon tyhmempiä kuin minä…?)

Näinä hetkinä tulee mieleen, että miksen enää asu siellä jossain, missä syyskuussa voi lounastaa paitahihasillaan paljain jaloin…

…missä lokakuussakin voi vielä helle yllättää…

…tai missä maisema kotioven ulkopuolella on astetta piristävämpi kuin tuo syyssateen piiskaama pusikko meidän pihassa.

Onneksi on kuitenkin kahvi- ja mokkapalakutsuja, tulevia illanistujaisia, swingaavia tanssiaisia, retkiä Pyynikille, Eurooppalainen ruokatori ja paljon kaikkea muuta kivaa tiedossa :)
Ja onneki on skype lievittämässä ikävää <3 Koska kyllä sään ja mukavien maisemien sijaan taidan kuitenkin ikävöidä jotain ihan muuta Ranskanmaalta…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti