NYT!

Yhdeksän tunnin ja... kahdenkymmenenseitsemän minuutin päästä lähtee lento Tampereelta kohti Arlandaa. Laukku on pakattu, passi kaivettu esiin alusvaatelaatikosta ja puhelin hajotettu. Juuri niin kuin suunnittelinkin. Viikonloppu serkkulassa saattoi ehkä raastaa joitakin hermoja riekaleiksi ja kaikki huipentui siihen, että puhelin lähtöhulinoissa luiskahti näpeistä parketille. Oli sitten erinomaisen kovaa laatua oleva lattia, koska mun puhelimeni, joka ei koskaan ennen ole ollut moksiskaan moisesta, meni aivan tillintallin. Sinne meni (mainittakoon että jo toista kertaa tänä vuonna!) kaikki puhelinnumerot, valokuvat yms. Jesh... Onneks äiti ystävällisesti lahjoitti oman puhelimensa mulle, joten aivan kännykättömänä ei matkaan tarvitse lähteä.

Oma jännitysmomenttinsa oli viime viikonlopusta asti muhinut flunssa, joka alkuviikosta ärjähti oikein kunnon köhäksi ja nuhaksi. Ehdin jo pelätä ties mitä sikainfluenssaa ja karanteenia, mutta onneksi kyseessä oli siis aivan normaali syysnuha. Välillä kyllä yskin niin että hyvä kun ei laatta lentänyt, ja luulen että siinä tilassa mua ei olisi ehkä koneeseen päästetty, oli possunuhaa tai ei. Nyt alan kuitenkin olla kunnossa taas, mitä nyt puheääni on melko... mielenkiintoinen. Sellainen käheä viskibasso aina aamuisin :D Toivottavasti se tekee hyvän vaikutuksen Ranskassa!


Ääääh, pitäis mennä varmaan nukkumaan. Mutta pelkään että unohdan aamulla lähteä tai nukun pommiin tai tai tai... Tätä iltaa ja huomisaamua olen odottanut KAUAN (päiviä oon laskenut jostain heinäkuulta), mutta silti tuntuu lähinnä epätodelliselta. En mä mihinkään ole lähdössä. Herään huomenna taas tyhjään taloon ja vien koirat aamulenkille ja lööbaan loppupäivän. PAITSI että en. Huomenna tähän aikaan olen jo Grenoblessa, Maximen luona. Hui!

Bonne nuit, tout le monde :)