Tulenpalava rommishotti ja muita loppuviikon tapahtumia

Alan vähitellen kotiutua. Enää ei tarvitse aamuisin miettiä, missä oikein olen, ja viime yönä näin jopa ranskankielisiä unia... Tiedän jo suunnilleen mistä mitäkin saa, osaan käyttää Casinon itsepalvelukassaa ja tiedän ettei Monoprix´n kassat ikinä ota hedelmistä oikeaa hintaa. Muistan sanoa illalla bonsoir enkä bonjour, ja kahvia tilatessani lisätä että haluan sen "pitkänä" (un café long). Viikon kuluttua alkaa luennot ja toivon että silloin viimeistään saan vähän muitakin kontakteja kuin K ja Maxime.

Meillä oli tosin ensimmäinen vaihtaritapaaminen torstaina, mutta se oli enemmänkin infotilaisuus, jossa käytiin läpi kaikki yliopiston vaatimat paperit ja lomakkeet ja lippu-lappuset. Tilaisuus alkoi täkäläiseen tapaan noin 25 minuuttia ilmoitettua aikaa myöhemmin, ja meidät keskeytti vielä huonosti ajoitettu paloharjoitus, joten lopulta Caroline (vaihtaritoimiston opintovastaava) pajatti tiedot läpi hirveällä vauhdilla ja sitten meidät heitettiin pihalle seuraavien tieltä. Siinä ei siis paljon tutustuttu kehenkään.

Perjantaina menin hankkimaan opiskelijakorttiani, mutta koko toimiston tietokoneet tilttasivat yhtäaikaa juuri kun mä pääsin asioimaan tiskille (ja kuinka en ole tästäkään yhtään yllättynyt :S). Onneksi lounastauon ajaksi oli ulkomaalaisille opiskelijoille järjestetty apéritif-tapaaminen Maison des Languesin yläkerran parvekkeelle. Odotin lähinnä jotain juomia ja yleistä tutustumista, mutta tarjolle olikin tuotu valtavat määrät erilaisia suolapaloja, leikkeleitä, leipää ja leivoksia. Ei sitten tarvinnut miettiä missä söis lounasta :) Juttelin siellä yhden meksikolaisen ja yhden australialaisen tytön kanssa, valitettavasti englanniksi koska meksikolainen ei juurikaan puhunut ranskaa. Tuntui hassulta, kun englanti tulikin suusta paljon kankeammin kuin ranska...

Sain sentään opiskelijakorttinikin lopulta, ja poika tiskillä nauroi mun Suomen osoitteelle. Sille oli myös hyvin vaikeaa ymmärtää että puhun ranskaa. Vaikka useaan kertaan (ranskaksi, huom) vakuutin sille, että ymmärrän sitä, sen piti silti välillä toistaa kaikki englanniksi. Sama ongelma on monien muiden kanssa. Ne on niin innokkaita harjoittelemaan englantia, että heti kun kysyn jotain sanaa tai en suoraan osaa ilmaista haluamaani asiaa, kieli vaihtuu englanniksi. Ja voin sanoa, että ymmärrän paremmin nopeasti ja epäselvästi puhuttua ranskaa kuin ranskalaisella aksentilla puhuttua englantia!

Eilen Maxime ja yksi sen autollinen kaveri (jonka nimeä en enää muista...) vei mut ja K:n vuorille ihmettelemään maisemia sieltä käsin. Siellä ylhäällä oli 1800-luvulta peräisin oleva linnoitus sekä vaellusreittejä. Valittiin umpimähkään yksi reitti jota pitkin kuljettiin jonkin matkaa, kurkittiin näköalapaikoilta alhaalla laaksossa leviävää Grenoblea lähiympäristöineen sekä pidettiin evästauko. Grenoblessa oli lähtiessä +25 lämmintä, mutta siellä ylhäällä lämpötila laski +18 asteeseen ja ilma oli muutenkin selkeästi raikkaampaa ja parempaa hengittää. Grenoblessa on kuulemma Ranskan saastunein ilma ympäröivien vuorien takia, vaikka nykyään tilanne onkin jo parantunut liikenteen päästöjen tiukemman valvonnan ansiosta.

Illalla Maxime opiskelukavereineen aloitteli iltaansa täällä Berliozissa, viereisessä rakennuksessa, ja liityttiin K:n kanssa seurueeseen. Saatiin jälleen kerran vastailla hyvin jännittäviin kysymyksiin Suomesta. Enimmäkseen käsitykset Suomesta ovat hyvin kliseisiä: "joko siellä on lunta?" (öö, ehkä kolmen kuukauden päästä) "onko siellä aina pimeää?" (no ei) "syöttekö te ihan oikeasti poroja?!?" (joo, se on hyvää) jne. Ja totta kai nämä täällä ovat hirveän kiinnostuneita siitä mitä me syödään. En oikein osaa vastata siihen tyhjentävästi, kun se nyt riippuu ihan ihmisestä. Totta kai on olemassa jotain perinneruokia, mutta kuka nyt oikeasti jatkuvasti syö mustaamakkaraa tai edes jotain karjalanpiirakoita...? Lisäksi se miten syödään, milloin syödään ja kenen kanssa vaihtelee hyvin paljon riippuen ihmisestä. Miten selität tämän ranskalaiselle jolle ruoka ja ruokailu on elämääkin suurempi asia?
Nojoo, ilta jatkui kaupungilla useassa pikkubaarissa, missä nautittiin mm. palavat rommishotit (piti juoda nopeasti ettei pilli sulanut :D) ja sitten jotain hassua oluen, vodkan ja sitruunan sekoitusta suoraan kannunnokasta. Oli vähintäänkin mielenkiintoista. Puolenyön jälkeen me tosin jätettiin K:n kanssa muu porukka istuskelemaan terassille ja lähdettiin ratikkapysäkille. Mun keuhkoon sattui yskiminen, eikä kylmä yöilma tuntunut oikein hyvältä ajatukselta. Tähän mennessä oon jo kokeillut lääkitä itseäni ihan perinteisellä yskänlääkkeellä, viskillä sekä paikallisella chartreuse-liköörillä, mutta mikään ei tunnu auttavan.

Tänään oli sitten vuorossa sunnuntaiaamun ulkoilmakirppareita ja niiden jälkeen kolmen tunnin ja kolmen ruokalajin lounas periranskalaisessa brasseriessa. Mulla oli kamerakin mukana mutta sääli kun unohdin ottaa kuvia, ateria oli todellakin ikuistamisen arvoinen... Kirpparilta mulle tarttui matkaan kahdella eurolla herätyskello-radio, joten enää en ole ihan riippuvainen netin toiminnasta, jos haluan kuunnella musiikkia.

Ensi viikko on vielä aikaa leikkiä turistia, sitten alkaa luennot ja "normaali" elämä :)


(oho, tulipas megapostaus, piti vain nopeasti päivittää kuulumiset)