Alle kaksi viikkoa lähtöön. Työt loppui, kesä loppui. Läksiäiset on
pidetty ja kävin viimeistä kertaa Turussa. Oli jotenkin kummallista ja
haikeaa käydä pyörähtämässä yliopistolla, törmätä uuden syksyn
tohinoissa oleviin kavereihin ja tietää ettei itse ole siinä mukana
tällä kertaa. Tuntui myös TODELLA kummalliselta lopettaa tapaamiset
sanoihin "nähdään sit ens vuonna". Ei sellaista käsitä. Tiedän
kokemuksesta miten helppoa on unohtaa sellaiset ihmiset joita ei näe
jatkuvasti, ja vaikka tiedänkin etten ihan varmasti niitä tärkeimpiä
unohda yhdeksässä kuukaudessa, silti pelottaa.
Ulkopuolisuuden
tunteesta huolimatta tiesin koko ajan, etten oikeasti haluaisi olla
jäämässä Turkuun. Ajatus uudesta ja jännästä on liian houkutteleva :)
Samoin ajatus vuoden mittaisesta "lomasta". Totta kai mun pitää siellä
jotain opiskella, mutta en varmasti ota sitä yhtään niin vakavasti kuin
Turussa (kyllä vain, vaikka yritänkin esittää rentoa ja viileetä,
ahdistun silti aika ajoin edessä häämöttävistä
luuseri-tyhjäntoimittaja-humanistin tulevaisuudenkuvista)...
Nyt
juuri en vielä osaa ottaa rennosti. Mulla olisi ainakin tämä viikko ihan
hyvin aikaa vetää lonkkaa ja toipua töiden aiheuttamasta
toimintakyvyttömyydestä, mutta en osaa olla hetkeäkään paikoillani.
Kierrän ympäri taloa kirjan tai lehden kanssa, istun hetken sohvalla
lukemassa, piipahdan koneella, istun kuistille nauttimaan vuodenaikaan
nähden epätavallisesta lämmöstä, siirryn taas sisälle lukemaan... Ja
koko ajan mielessä pyörii että pitäisi tehdä jotain hyödyllisempää. En
vain tiedä mitä. Eilen kävin läpi papereitani ja kaikki matkavakuutusta
lukuunottamatta on kunnossa (ja senkin olen jo hyväksynyt, nyt vain
odotan virallista paperia postissa). Pitäisi hankkia passikuvia ja käydä
kampaajalla, sekä tietenkin pakata.
Maanantainen lounas Kaisan sekä
viime vuoden Grenoblessa vaihdossa olleen M:n kanssa kylläkin helpotti
hermoilua aika lailla. (sinänsä mä olen koko ajan ollut lähdössä "kyllä
kaikki selviää ajallaan" -asenteella, mutta K:n hätäily on aika
tehokkaasti tarttunut muhunkin - ja hyvä niin, muuten olisin varmaan
unohtanut noin puolet papereistani) M oli sitä mieltä, ettei meidän
kannata ainakaan noita asuntopapereita raahata mukaan, ainoastaan
tulostaa CROUSin sähköposti jossa vahvistetaan että meille on asunnot,
sekä paikan päältä hankittava asuntovakuutuspaperi. Se kertoi myös monia
muita käytännön vinkkejä mm yliopistoruokaloista (ranskalaisia ja
majoneesia, nam :s) sekä kampusalueen palveluista.
Kunpa vain olisin jo siellä ja näkisin kaiken omin silmin!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti