Mua on alkanut ahdistaa mun vaatevaraston ankeus, kun lähestulkoon
kaikki uudet vaatteet on ruskeita, harmaita tai mustia. Ne on ihan okei
siinä mielessä, että ne sopii kaiken kanssa, mutta ei siinäkään ole
mitään järkeä, että käyttää niitä vain keskenään. Kai sekin sitten
piristää mieltä kun katselee riemunkirjavaa journalia. Eikä mulla juuri
nyt ole varaa ostella vielä lisää vaatteita, vaikka mieli tekisikin, oon
viime viikon aikana tuhlannut aika huolella. Oikeastaan mulla ei edes
olisi niin kova morkkis siitä, koska OIKEASTI tarvitsin uusia vaatteita
(sitä paitsi synttärit on viikon päästä!), mutta äiti oli nimenomaan
painottanut, etten kauheasti tuhlaa täällä vähiä varojani vaatteisiin,
kun voin sitten kuukauden päästä ostaa Amerikasta halpoja vaatteita isin
rahoilla. No, molempi parempi!
En jaksa tänään olla kovin
synkkänä moisesta pikkuasiasta kuin rahahuolet, koska päivällä satoi
lunta (mukavaa vaihtelua viikonlopun taukoamattomaan vesisateeseen :P)
ja nyt on kodikkaan pimeää, kynttilä palamassa tyhjässä Seppi Landmann
-viinipullossa ja oon siivonnut kunnolla jo toisen kerran alle viikon
sisään! Lisäksi sain nelosen unkarin tentistä, oon saanut italian
tehtäviä tehtyä ja isänpäiväkortin lähetetyksi (vihdoin, toivottavasti
isi ei tuu kotiin Chilestä ennen kuin kortti ehtii perille!). Ihanan
aikaansaava olo, eikä tulevatkaan koulutyöt ahdista kovin pahasti. Aion
tänään vielä kirjoittaa vähän portfoliota ja tällä viikolla aloitan
seuraavaan unkarin tenttiin lukemisen. Kävin jo välitunnilla Fennicumin
kirjastossa tutkimassa tenttikirjoja, ja ne vaikuttaa ihan sairaan
mielenkiintoisilta (:SSS). Oikeastaan nyt voisin keskittyä stressaamaan
autokoulun 2-vaiheesta, joka mun pitää suorittaa kuukauden sisään
(apua...), ja vaihdosta jonka eteen mun pitää vähitellen ruveta tekemään
jotain, jos haluan ensi vuonna päästä lähtemään yhtään mihinkään.
Juuri
nyt huvittaisi tosin vain istua facebookissa hoitamassa sosiaalista
elämääni (:S). Alunperin olin sitä mieltä, että jos oon tähän asti
voinut elää ilman galleriaa ja muita vastaavia yhteisöjä, joissa "kaikki
muutkin" on, voin aivan yhtä hyvin elää ja olla onnellinen ilman
facebookiakin, mutta enpä tainnut loppujen lopuksi olla kovin vaikea
suostuteltava :). Tuntuu, että ihan parissa viikossa koko touhu on äkkiä
levinnyt käsistä niin, että ihan KAIKKI tosiaan on siellä tai jos joku
ei olekaan, ei voi olla kovin tuntemisen arvoinen tyyppi...(vitsi-vitsi)
Jopa mun äiti (joka ei taivaan kiitos ymmärrä niin tietokoneen kuin
facebookinkaan päälle juuri mitään) painosti mut lisäämään itsensä
kaverikseen sinne. Täytyy nyt hieman miettiä mitä sielläkin puuhaa...
Hmm,
viikko vielä jäljellä elämäni toista vuosikymmentä, sitten siirryn
kolmannelle. Kuulostaapa pirteältä... Viisi viikkoa koulua tälle
syksylle, ja sitten lähden taas Amerikkaan, hallelujaa! Mua ei juurikaan
nyt innosta itse joulu, jonka joudun taas viettämään ihan
epä-joulumaisessa (vaikkakin muuten tosi miellyttävässä) ilmanalassa
ilman Joulurauhan julistusta, joulusaunaa ja Samu-sirkan
joulutervehdystä, mutta joulunalusaika on silti ehdottomasti yksi
lempiajoistani vuodessa. Tykkään pimeästä, jouluvaloista kaupungilla,
joulusuklaista, kynttilöistä ja siitä taianomaisuudesta, jonka
viimeistään ensilumi tuo! Kahviloissa on ihana istua juomassa glögiä
(mieluiten terästettyä!) ja suunnittelemassa joululahjoja ja
pikkujouluja tai lukemassa naistenlehtien joulunumeroita... Eikä sekään
ole yhtään hassumpaa, että saan sitten kaiken tän fiilistelyn jälkeen
pakata joulunpunaisen matkalaukkuni ja matkustaa Atlantin tuolle puolen,
missä joululle ei ole mitään odotuksia. En ainakaan pety niin kuin niin
monena vuonna aiemmin, kun lapsuuden joulutunnelmaa ei vain
kertakaikkiaan voi enää saavuttaa. Ja sitäkin kivempaa sitten, kun taas
vuoden (tai kahden) päästä pääsen viettämään oikeaa Suomi-joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti