Toukkaepisodi on (kaiketi) ohi (toistaiseksi).
Teen aamuisin varmuuden vuoksi kierroksen mahdollisissa lymypaikoissa,
ja imuri seisoo tukevasti keskellä olkkarin lattiaa iskuvalmiudessa,
mutta ainakin tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä - huh!
Vietin tällä viikolla oikein mukavat kaksi vuorokautta tiiviisti näppäimistön ääressä. Ihan kivaa, että mulla selkeästi on huima luotto omiin kykyihini, mutta vois sitä joskus miettiä edes kaksi sekuntia aidon realistisesti, että ehdinkö oikeasti kääntää yhteensä neljä tuntia ohjelmaa kahdessa päivässä. Näemmä ehdin, mutta en halua välttämättä toistaa koetta… Tilin saldo kiittää - jos tällä kertaa muistan lähettää laskun. Viime kuun laskun olin nimittäin nätisti tehnyt ensin open officeen ja vielä siirtänyt pdf:ksi, mutta eipä siitä paljon iloa ole, jos ei muista lähettää kumpaakaan tiedostoa laskutukseen!
Tänään on taas sellainen ei-ihan-niin-kuin-telkkarissa-päivä… Mulla on vielä noin sataseitkytviis asiaa tehtävänä ennen maanantaina alkavaa leiriä, ja tähän mennessä tänään olen käynyt kävelyllä (heitin sentään pari tärkeää kirjettä postiin samalla reissulla), lukenut blogeja, katsonut telkkaria, kirjoittanut omaa blogiani ja tarkistanut sähköpostini sata kertaa. Hmm…
Meidän dossier, eli leiriä varten täytettävä jättimäinen paperinivaska, alkaa onneksi olla valmis. Aluksi valitin Maximelle noin joka päivä siitä, miten turhalta tuntuu täyttää papereita ihan kaikesta. Ymmärrän toki, että turvallisuuteen liittyvät paperit (vanhempien yhteystiedot, lasten allergiat ja muut terveystiedot, hätänumerot yms.) on hyvä olla sekä meillä että piirin vastaavilla. Mutta meidän on pitänyt mm. piirtää leirialueestamme “kartta”, johon voi lisätä telttojen, keittiön, suihkun jne. paikat. Tai analysoida ryhmän dynamiikkaa, jotta sen pohjalta voidaan kehitellä jokin ylevä projet pédagigique. Mitäköhän sinnekin runoiltiin? Ja tuleekohan se oikeasti käyttöön leirillä? Raportoin varmasti viisastuneena joskus elokuun puolella.
Mutta on siitä oikeasti iloakin, että päiväohjelmat, materiaalitarpeet, budjetit ja muut on pitänyt raportoida jo aikaa sitten. Nyt ne on valmiina, ja mä voin keskittyä omiin pariin ohjelmaani sekä laukkuihini. Paitsi etten tee niin! Miks tää on aina yhtä vaikeaa…
Mun päähäni ei mahdu juuri tällä hetkellä kuin se leiri (kuinka monta t-paitaa otan mukaan? pitäiskö vielä korjata ne yhdet housut? mitä mun ea-laukusta vielä puuttuu? enhän tällä kertaa unohda pyyhettä? ASTIAPYYHKEET!!!), eli en pitkästytä teitä tämän pidempää…
(Paitsi kyllä mulla vähän siintelee mielessä LOMA elokuun alussa! Me suunnataan elokuun ekana viikonloppuna miljoonien muiden ranskalaisten kanssa auton nokka kohti etelää, ahhh. Tosin siinä keskellä mun pitäisi lennähtää pariksi päiväksi Suomen Turkuun yksiin häihin, ja sitäkin stressaan jo nyt.)
Koska oon erikoistunut mitenkään mihinkään liittymättömään kuvitukseen, tässä siis ohessa Suomen loman Helsinki-kuvat :)
Vietin tällä viikolla oikein mukavat kaksi vuorokautta tiiviisti näppäimistön ääressä. Ihan kivaa, että mulla selkeästi on huima luotto omiin kykyihini, mutta vois sitä joskus miettiä edes kaksi sekuntia aidon realistisesti, että ehdinkö oikeasti kääntää yhteensä neljä tuntia ohjelmaa kahdessa päivässä. Näemmä ehdin, mutta en halua välttämättä toistaa koetta… Tilin saldo kiittää - jos tällä kertaa muistan lähettää laskun. Viime kuun laskun olin nimittäin nätisti tehnyt ensin open officeen ja vielä siirtänyt pdf:ksi, mutta eipä siitä paljon iloa ole, jos ei muista lähettää kumpaakaan tiedostoa laskutukseen!
Tänään on taas sellainen ei-ihan-niin-kuin-telkkarissa-päivä… Mulla on vielä noin sataseitkytviis asiaa tehtävänä ennen maanantaina alkavaa leiriä, ja tähän mennessä tänään olen käynyt kävelyllä (heitin sentään pari tärkeää kirjettä postiin samalla reissulla), lukenut blogeja, katsonut telkkaria, kirjoittanut omaa blogiani ja tarkistanut sähköpostini sata kertaa. Hmm…
Meidän dossier, eli leiriä varten täytettävä jättimäinen paperinivaska, alkaa onneksi olla valmis. Aluksi valitin Maximelle noin joka päivä siitä, miten turhalta tuntuu täyttää papereita ihan kaikesta. Ymmärrän toki, että turvallisuuteen liittyvät paperit (vanhempien yhteystiedot, lasten allergiat ja muut terveystiedot, hätänumerot yms.) on hyvä olla sekä meillä että piirin vastaavilla. Mutta meidän on pitänyt mm. piirtää leirialueestamme “kartta”, johon voi lisätä telttojen, keittiön, suihkun jne. paikat. Tai analysoida ryhmän dynamiikkaa, jotta sen pohjalta voidaan kehitellä jokin ylevä projet pédagigique. Mitäköhän sinnekin runoiltiin? Ja tuleekohan se oikeasti käyttöön leirillä? Raportoin varmasti viisastuneena joskus elokuun puolella.
Mutta on siitä oikeasti iloakin, että päiväohjelmat, materiaalitarpeet, budjetit ja muut on pitänyt raportoida jo aikaa sitten. Nyt ne on valmiina, ja mä voin keskittyä omiin pariin ohjelmaani sekä laukkuihini. Paitsi etten tee niin! Miks tää on aina yhtä vaikeaa…
Mun päähäni ei mahdu juuri tällä hetkellä kuin se leiri (kuinka monta t-paitaa otan mukaan? pitäiskö vielä korjata ne yhdet housut? mitä mun ea-laukusta vielä puuttuu? enhän tällä kertaa unohda pyyhettä? ASTIAPYYHKEET!!!), eli en pitkästytä teitä tämän pidempää…
(Paitsi kyllä mulla vähän siintelee mielessä LOMA elokuun alussa! Me suunnataan elokuun ekana viikonloppuna miljoonien muiden ranskalaisten kanssa auton nokka kohti etelää, ahhh. Tosin siinä keskellä mun pitäisi lennähtää pariksi päiväksi Suomen Turkuun yksiin häihin, ja sitäkin stressaan jo nyt.)
Koska oon erikoistunut mitenkään mihinkään liittymättömään kuvitukseen, tässä siis ohessa Suomen loman Helsinki-kuvat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti