Hengissä ollaan! Olen avannut uuden blogitekstin viimeisen vuoden aikana säännöllisin väliajoin, välillä näköjään jopa tallentanut luonnoksiinkin jotain (mm. krapulaisen vuosikatsauksen vuodesta 2014), mutta sitten kuitenkin aina jänistänyt julkaisemisen kanssa. Valkoisen paperin kauhu kasvaa viikko viikolta suuremmaksi, ja lopulta en enää tiedä, mistä aloittaa. Joten aloitan tästä, keskeltä, ilman mitään alustuksia.
Mulla on ollut ikävä bloggaamista, ja haluan jälkikäteen muistaa tästä ajanjaksosta muutakin kuin väsymyksen ja stressin. Koska elämään mahtuu niin paljon kaikkea kivaakin. Kuten vaikka kesän ilmainen juoksukoulu (mun ja Maximen eka yhteinen harrastus!), lounaspiknikit puistossa Brysselin helteessä, tasan kuukauden päästä alkava seikkailu Amerikassa (kääks!) ja aika jännät suunnitelmat ensi vuodelle. Tästä viimeisestä en taikauskoisuuttani uskalla kertoa vielä enempää, koska mun pitää vielä päästä läpi yhdestä englannin kielikokeesta ennen kuin suunnitelmani on ihan satavarma, mutta parin viikon päästä pitäisi selvitä lisää ja sitten lupaan sanoa, mistä on kyse (pyydän anteeksi cliffhangeria, mutta pelkään ihan aidosti jotenkin jinxaavani tämän muuten ;)). Pitäkää peukkuja siihen asti! (naapurit varmaan jo laskee päiviä tähän englannin testiin, koska treenailen puheosuuksia kailottamalla englantia kuulokkeet korvilla parvekkeella. pyydän anteeksi niiltäkin...)
Koska blogitukos on tällä kertaa ollut aika pahanlaatuinen, ajattelin haastaa itseni kirjoittamaan joka päivä kuukauden ajan, eli siihen Amerikan reissuun asti. Ehkä saan taas riman laskettua tarpeeksi alas ja internet pääsee jatkossakin nauttimaan laadukkaista tarinoistani...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti