Olen jo kaksi päivää lahjakkaasti ja hyvällä menestyksellä vältellyt kaikkea kouluun liittyvää. Eilen tosin olin yhdellä luennolla, mutta hattivatit ja ikkunasta ulos tuijottaminen voittivat tekstianalyysin... Iltapäivällä kahville ja illan vietin TURKULAISTEN seurassa, mukavaa sakkia kotipaikastaan huolimatta. Tänään olen ihmetellyt miten syksyistä syksyllä voikaan olla ja syönyt päiväruuaksi jukurttigelatoa lakritsikastikkeella. Ja nyt olen tässä.

Olo on lievästi sanottuna kipeä. Olen hukannut itseni jonnekin syvälle oman pääni syövereihin paksun räkäkerroksen alle ja toivoisin vain, että nousisi kunnolla kuumetta, niin pääsisi tästäkin. Saamattomuus on tietty helpompi antaa itselleen anteeksi kun on vakuuttava tekosyy.