Olen jo kaksi päivää lahjakkaasti ja hyvällä menestyksellä vältellyt
kaikkea kouluun liittyvää. Eilen tosin olin yhdellä luennolla, mutta
hattivatit ja ikkunasta ulos tuijottaminen voittivat tekstianalyysin...
Iltapäivällä kahville ja illan vietin TURKULAISTEN seurassa, mukavaa
sakkia kotipaikastaan huolimatta. Tänään olen ihmetellyt miten syksyistä
syksyllä voikaan olla ja syönyt päiväruuaksi jukurttigelatoa
lakritsikastikkeella. Ja nyt olen tässä.
Olo on lievästi
sanottuna kipeä. Olen hukannut itseni jonnekin syvälle oman pääni
syövereihin paksun räkäkerroksen alle ja toivoisin vain, että nousisi
kunnolla kuumetta, niin pääsisi tästäkin. Saamattomuus on tietty
helpompi antaa itselleen anteeksi kun on vakuuttava tekosyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti