Olin eilen iltapukujuhlissa farkut jalassa. Tai oikeastaan saavuin farkuissa ja vaihdoin sen jälkeen kuoropukuun, joka päälläni näytän tummansiniseltä barbababalta... Laulaminen oli kuitenkin ihanaaihanaaihanaa.

Ensimmäinen keikka, eikä mua jännittänyt oikeastaan yhtään. Vaikka sanoinkin vanhoille, että vähän jännitti kun ne halusivat päästä kertomaan kauhujuttujaan. Oikeasti oli vain tosi kivaa. Vaikka mulla olikin vähän sellainen olo, ettei mulla ole mitään oikeutta olla tässä. Meidän kuoro on niin hyvä, ja mää taas en ole mitenkään vakuuttunut omasta laulutaidostani. Mietin, että miksi mun piti tännekin tunkea, onko mun pakko yrittää päteä joka asiassa... Mutta oikeastaan laulan koska nautin siitä niin kovasti. Odotan vain kauhulla sitä hetkeä, kun joku huomaa, että eihän tuo yksi tuolla eturivissä osaa yhtään laulaa.

Minna oli täällä, ja me tamperelais-toilailtiin Turun keskustassa ja yliopiston alueella. Kaiken saa anteeksi kun sanoo kovaan ääneen "mää olen Tampereelt". Tai sitten saa turpiin...