Toiveita

Rakas joulupukki, tänä jouluna haluaisin lahjaksi jännittävän, toiminnantäyteisen ja matkustavaisen elämän!

No ei vaiskaan. Oon kyllä jouluillut ansioikkaasti koko viikonlopun ja jatkanut viikonkin puolelle. Ostin ekan satsin joulukortteja (henkistä valmistautumista töihin kenties?) sekä ihanan tuoksuvan hyasintin, oon juonut litrakaupalla glögiä, kutonut ja purkanut ensimmäisen joululahjayritelmän sekä rakentanut Annan ja Ricardon kanssa ehkä maailman hienoimman piparkakkutalon, jossa on krokotiili, elefantti ja apina katolla!

Tänään oon yrittänyt koota itseäni, kun tässä on kuitenkin vielä pari viikkoa lukukautta jäljellä, pari tenttiä ja muuta sellaista pientä... Päivällä istuin keittiössä uunin avonaisen luukun edessä lämmitelemässä ja yritin vastata itse laatimaani venäjän sanakokeeseen (meillä on kämpässä hiukan vilpoista, joten hyödynsin lounaan kypsennyksen jälkilämmöt). Sain omasta kokeestani 18,5/24, hmm. Kyrillinen oikeinkirjoitus ei ole ihan vielä hallussa, enkä voi edes harjoitella kirjan dialogeja, kun päähenkilön (Анна eli Anna, jonka paras kaveri on nimeltään Максим :D) ääni on niin raivostuttava, että saan ihan kylmänväreitä sitä ajatellessani. Teen siis luultavasti torstaina elämäni ensimmäisen alkeistason kielen kokeen, josta en saa parasta mahdollista arvosanaa :/ Ei jaksa suoraan sanottuna ihan kauheasti huolettaa.

Lyhyen aikavälin toivelistalla ovat seuraavat asiat:
1. Että keksin ennen lauantaita miten mun hiukset olis parasta leikata. Sain lempikampaajaltani klo 9 lauantaiaamuna ajan, joten suunnitelman on parasta olla siinä vaiheessa valmis etten sitten unenpöpperössä tee jotain virheliikettä... Haikailen hiukan parin vuoden takaisen lyhyen tukkani perään...

...mutta toisaalta musta on ollut kivaa, kun tukka on taas ollut sen pituinen että sen halutessaan saa kiinni. Enkä valitettavasti aina ole rannalla Floridassa niin että tukka olisi luonnostaan tommosessa surffarimallissa. Höh.

2. Että pian olisi loma ja monsieur tulisi mua halimaan! Vielä aika tarkkaan 23 pitkää päivää tähän jälkimmäiseen (ekaan ihan pikkuisen vähemmän ja oon kyllä jo menestyksellisesti ottanut varaslähdön lomatunnelmiin).

En keksi muuta. Oon aika helppo tyyppi: riittää kun on tukka hyvin ja saa rauhassa mähöttää hyvässä seurassa! Paitsi että seuraavalle toivelistalle listaamani asiat onkin vähän vaikeampia.

Pitkän aikavälin toivelista:
1. Että löytäisin kivan ja mielellään edes jotenkin palkatun harjoittelupaikan ensi kesäksi. Mielellään samasta paikasta kuin monsieur. Päivähaaveilen kesästä Budapestissa ja sähköpostitin jo aiheesta yliopiston rekrypalvelujen kv-vastaavan kanssa. Koko asia on muuten vielä täysin ajatuksen tasolla, mutta mua polttelee niiiiiiiiiiiiiiin kovasti! Syvennyin tänään svenskans struktur -luennolla ruotsin kieliopin sijaan yhteen vaihtoblogiin ja mietin miten kivaa olisi jos elämässä olisi taas muita mielenkiinnon kohteita kuin kutominen, tv-sarjojen katsominen koneelta ja öö... syöminen?

2. Että saisin pian opinnot tehtyä, gradun valmiiksi ja pääsisin lähtemään pois Turusta!

Kaukokaipuuta

Törmäsin eilen vanhaan EB-tuttuun jumpassa, ja käytiin totta kai omien kuulumisten lisäksi läpi myös muiden tuttujen tämänhetkiset elämäntilanteet. Sain kuulla, että yksi matkaseurueemme jäsenistä on lähdössä ensi vuoden puolella kiertämään maailmaa kahdeksi vuodeksi. Noin vaan!

Kateus iski. Se on kamala tunne. Yhtenä hetkenä sitä on aivan tyytyväinen oloonsa ja eloonsa: mulla on kiva kämppä, opiskelen omaa alaa, tulevaisuuden suunnitelmat tuntuu jännilta ja innostavilta. Sitten äkkiä tajuaa, miten asiat voisivat olla. Minäkin voisin olla lähdössä kohti elämäni seikkailua, tai no, ylipäätään lähdössä enkä vain olemassa. Mutta enpä ole.

Tietysti kurkkaus verkkopankkiin kertoo miksi en ole juuri tällä hetkellä lähdössä mihkään Yliopistonmäkeä kauemmas. Mutta en nyt tarkoita semmoista lähtemistä... En mitään lomamatkoja, kun lennetään viideksi päiväksi johonkin kivaan kaupunkiin katsomaan nähtävyyksiä, shoppailemaan ja syömään ravintolassa (suomeksi: tuhlaamaan rahaa). Haluaisin vain lähteä, vaikka pyörällä Euroopan halki, tai IHAN MITÄ VAIN. Voisin sohvasurffata ja käyttää rahaa vain ruokaan. Ei se ihan mahdotonta olisi... EB:llä meillä kului Kaisan kanssa alle 50e/nenä kymmenessä päivässä ;)

Illalla oli ihan kuumeinen olo, kun mietin vain miten paljon haluaisin lähteä, nähdä maisemien vaihtuvan sen sijaan että talloisin päivittäin samaa uraa yliopistolle-kotiin-jumppaan-kauppaan-ko

tiin. Suurimman osan aikaa olen ihan hirveän mukavuudenhaluinen kotikissa, mutta välillä iskee tällainen nuuskamuikkusmainen pakottava tarve pakata teltta reppuun ja lähteä nenän osoittamaan suuntaan.

Ehkä ryhdyn elämäntapa-nuuskamuikkuseksi, myyn kaiken omaisuuteni ja ryhdyn kiertämään maailmaa ekologisesti jalan?

Ihana kamala talvi

Ulkona riehuu hurrrrja lumimyrrrrsky, sisällä sen sijaan on mukavan kodikasta ja hämyisää. Katson vahingoniloisena ulkona pää tanassa taapertavia ihmisiä ja olen oikein tyytyväinen siihen, etten mennyt luennolle kuulemaan keskiaikaisista ruotsinkielisistä lakiteksteistä vaan istun täällä mukavasti lämpimässä tekemässä yhden käännöksen kielentarkistusta. Mukissa höyryää glögiä, jossa kelluu muutama täydellisen pullea rusina, ja fiilistelen varmaan sadatta kertaa tänään joulua. Enää neljä viikkoa!

Käyn noin joka päivä mielessäni joulun traditioita, mietin minkälaista tänä vuonna on ja onnistun kiihdyttämään itseni lähes samalle joulupöpiyden tasolle kuin joskus kolmetoista vuotta sitten. Oon ihan varma, että se johtuu lumisen sään aiheuttamasta psykologisesta taantumasta... Musta on i-i-i-ihanaa, kun on lunta ja kylmä ja saan pukea villakangastakin ja nahkasaapikkaat miettimättä mahtavatko ne kastua päivän aikana piloille vesisateessa. On myös ihanaa haaveilla valkoisesta joulusta, pulkkamäestä joulurauhan julistamisen jälkeen ja tapaninpäivän hevosajelusta lumisessa metsässä! Parasta on, että monsieur on tulossa Suomeen aatonaattoyöllä, joten saan esitellä kaikki suomalaisen joulun erikoisuudet (ja siinä sivussa puoli sukua) sille.

Arktisessa säässä on myös huonot puolensa. Muun muassa se, että mua ei selvästikään ole luotu näille leveysasteille ja kärsin siis fyysisesti kylmän aiheuttamista sivuoireista. Iho hilseilee, kuivuu, rapisee pois raivokkaasta rasvauksesta huolimatta, muuttuu punaiseksi syyhyäväksi ihottumaksi, halkeilee kuivuuttaan kivuliaiksi kraattereiksi... Haluaisin johonkin, missä ilma on lämmin ja kostea, pliis! Haluan tuntea tuulen iholla ja kulkea jälleen kevyen kevyissä puuvillapaidoissa ja hameissa. Yyh. Haluan kauniin, tasaisen päivettyneen ihon enkä tämmöistä kipeää ja puna-valkolaikukasta...

Födelsedag

Olen viettänyt synttäreitä pitkän kaavan mukaan: aloitin perjantaina leipomalla brownieseja ryhmätyötapaamiseen, jatkoin siitä Helsingin junaan ja vietin pääkaupungissa virkistävän viikonlopun ihanien kavereiden sekä enemmän tai vähemmän sivistävän kulttuurin parissa (opin mm. että rommiglögi on paljon parempaa kuin perinteinen punaviinillinen versio!) ja tänään vielä kutsuin valikoidun kaveriporukan kakulle ja (yllättäen) glögille juoruamaan ja kuuntelemaan laatumusiikkia. Mukavaa :) Kaikki suklaakakut tulee kyllä tässä vaiheessa korvista ulos, joten jos jonkun tekee mieli joko sacherkakkua tai brownieseja niin tervetuloa mun luo!

Kaikista parasta on kuitenkin se, että jälleen sain synttärilahjaksi valkean maan ja jouluisen mielen!

Partioitumista

Vietin viikonlopun tällaisissa merkeissä. Olin kaivannut "metsässä rypemistä" eli partioleirejä jo kauan, mutta silti näin jälkikäteen maanantaiaamun koomassa mietin miksi lähden näihin juttuihin mukaan vapaaehtoisesti. Kuka täysjärkinen haluaa uhrata viikonlopun yöunensa, nukkua katkonaista unta huteran teltan alla peläten jatkuvasti, että joko teltta romahtaa niskaan tai että kipinävahdit keskittyvät liikaa kortinpeluuseen, antavat kamiinan sammua ja jäädyttävät meidät kaikki kuoliaaksi, ja herätä puoli kahdeksalta keittämään puuroa vain kuullakseen, että puuro on "tosi ällöä" ja sen syöminen "lastenkidutusta"... Kommentit sinänsä voi sellaisinaan siirtää ihan mihin tahansa viikonlopun aktiviteettiin. Kaikki oli joko "tyhmää", "epäreilua" tai "tylsää".

Muistaakseni vartiolaiseni silloin kahdeksan vuotta sitten olivat ihan samanlaisia, mutta meillä oli ikäeroa sen verran vähemmän että jotenkin jaksoin rankutusta paljon paremmin, ja sain lapset paremmin myös mukaan ihan vain omalla esimerkillä. Nyt alan tuntea itseni liian vanhaksi. Tykkään järjestää ohjelmaa ja retkiä, mutta toivoisin että vastaanotto olisi hiukan innostuneempi. Viime vuonna Ranskassa lapset lähtivät riemusta kiljuen mukaan (yhtä Tapausta lukuun ottamatta) melkein mihin vain - mutta toisaalta sudenpentuikäiset ovat sellaisia täälläkin. Suuremman eron huomaan kuitenkin siinä, miten suoraan ja töykeästi nämä meidän lapsukaisemme uskaltavat väittää vastaan ja uhmata kaikkia käskyjä... En osaa kuvitella ranskalaisia seikkailijaikäisiäkään vastaaviin tilanteisiin.

Toki viikonloppuun mahtui myös kivoja hetkiä. Tytöt tuntuivat tykkäävän illan kädentaitotehtävästä, olin osannut valita oikeita kirjoja iltasaduksi ja kipinävuorolaisten viihdykkeeksi (Heinähattu&Vilttitossu, Muumilaakson marraskuu sekä Karhukirjeitä) ja teltassa nukkuminen oli jännityksestä ja kylmästä huolimatta ihan jännä kokemus. Parasta taisi silti olla sunnuntaina kesken suunnistuksen yllättänyt hurja lumipyry, josta neuvokkaat mutta väsyneet seikkailijat selviytyivät liftaamalla takaisin kämpälle... Tässä kohtaa teki mieli tehdä muutama ristinmerkki (miten selitän vanhemmille että niiden lapset on muuten kidnapattu tämän viikonlopun aikana?), mutta onneksi seikkailu päättyi onnellisesti ja tytöt olivat kovin tohkeissaan englanninkielisestä kuskistaan.

Itsekin sain mukavasti vastapainoa viikon sisällä kököttämiseen kirjojen ja moodlen parissa, ja telttayön jälkeen arvostan taas hiukan enemmän omaa mukavan pehmeää patjaani ja sisävessan ylellisyyttä. Seuraavaksi pitäisi päästä vaeltamaan - mielellään kuitenkin hiukan omemman ikäisessä seurassa!

Päivä elämästä

 Torstai 4.11.2010

Morning, beauty!

 Kello soi 7.50. Noin puoli tuntia myöhemmin onnistun vihdoin vierähtämään patjalta alas ja saan päivän käyntiin. Irrotan paristolaturin pistokkeesta, lataan kameraan uudet paristot ja aloitan projektini. Aamutoimet hoituvat täsmälleen samassa järjestyksessä aina: harjaa hampaat, tuuleta huone, keitä teevettä (ei enää kahvia, nyyh), petaa peti, syö aamiaista.

Klo 8.45 syön aamiaista. Teetä maidolla, kaksi kurkku-muna-juustoleipää, omena sekä äitin vaatima kalkkitabletti. Kultturellina rekvisiittana sunnuntain Le Monde, jonka nappasin maanantaina lentokentältä. Ja jonka ihan luenkin aamiaisen ohella.

Klo 9.55 olen valmis lähtöön! Joka aamu luulen olevani ajoissa, ja joka aamu erehdyn. Erityisesti maanantaisin, kun viittä vaille kymmenen muistan, ettei akateeminen vartti koskekaan ruotsin laitosta...! Nyt kuitenkin ehdin kaikessa rauhassa polkea yliopistolle, ja jopa käydä vessassa siistiytymässä ennen venäjän tuntia.

Pyöräreppana on hiukan kärsinyt ja rämisee mennessään, mutta olen keksinyt jo kaksi hyvää puolta tässä: mun ei tarvitse huolehtia Turun pyörämafiasta, eikä myöskään haittaa, vaikka pyörän kellokin on rikki - mut kuulee jo kaukaa muutenkin!

Klo 10.20 alkaa venäjän tunti. Käsittelemme kellonaikoja ja sukulaisuussanoja sekä kuuntelemme Мумий Тролль -bändin (Muumipeikko) huippuhitin Доброе Утро, Планета.

 

Klo 11.50 odottelen kaveria lounaalle luonnontieteiden talon aulassa (kuvassa tosin päärakennus, koska se on edes vähän kivemman näköinen). Hyödynnän ajan selaillen Svenska Akademiens Språkläraa seuraavan päivän tenttiä varten.

Klo 12.15-14.00 syömme lounasta: kanasalaattia, leipää ja suolapähkinöitä. Sekä vähän lisää teetä. Nälkä yllättää, ja muistan ottaa kuvan vasta jälkikäteen. Eikä kuvan tarjotin ole edes omani, sillä popsin kiltisti lautasen tyhjäksi. Kaverin poikaystävän vatsassa vain on mystinen salaattikiintiö, jota ei voi ylittää... Olen unohtanut opiskelijakortin jumppakassiin ja joudun maksamaan ateriastani 5,30e. Sydäntä raastaa! Onneksi kaverilla on kivoja uutisia tuoreesta sisarentyttärestään <3

 

Klo 14.15 tapaan venäjän tandem-ryhmäni. Liza ja Ulpu syövät lounasta ja minä juon päivän kolmannen teekupin ja syön mokkapalan (sain lomalla Maximelta lempinimen "ventre sur pattes" eli vatsa kahdella jalalla). Keskustelemme venäläisestä ruokakulttuurista, teenjuonnista ja opiskelusta sekä harjoittelemme ääntämistä ja suomen puhekielen ilmaisuja.

Klo 16.00 palaan kotiin. Anna on kotiutunut Helsingin vierailulta ja juoruillaan varmaan puolisen tuntia keittiössä. Puuhaan hiukan kaikkea "tärkeää" - sytytän valosarjani ja kastelen kukat ihanalla sammakkoprinssikannullani. Tämän kuvaan päätyneen kasvin olen tainnut joko kuivattaa tai hukuttaa, tai ehkä se vain talvehtii? Oli miten oli, ainoa elollinen osa siinä tuntuu olevan kaupan päälle tullut hämähäkki, joka levittää ahkerastu verkkojaan hyllyn päälle. Paljon ahkerammin kuin minä ehdin tai jaksan niitä siivoilla...

Klo 16.40 päätän lähteä ulos hapihyppelylle ja kauppaan, kun on vielä "valoisaa". Viivyn kaupassa sisällä hyvän tovin (lähdin ostamaan kaurahiutaleita ja maitoa, mutta muistankin että lähes kaikki perusjutut sokerista lähtien ovat loppu, ja palaan lopulta kassi täpötäynnä), ja ulkona ehtii tulla säkkipimeää ennen kuin pääsen kotiin.

 

Klo 18.00 olen kotona taas. Viritän tunnelmavalaistuksen, avaan tietokoneen ja aloitan toivottoman taistelun Moodlen kanssa. Tunnin päästä luovutan (kun olen ensin onnistunut hävittämään taivaan tuuliin tunnin aikana tekemäni kommentit ja korjausehdotukset toisen ryhmän käännökseen) ja siirryn patjalleni kertaamaan ruotsin analyyttistä kielioppia.

 

Klo 21.00 alan olla nälkäinen ja erittäin kyllästynyt tenttiin lukemiseen. Lämmitän mikrossa leipää ja keitän (yllätys) teevettä - kun sulake päättää paukahtaa. Onneksi Siwa on aina lähellä ja vielä auki kymmeneen asti! Myyjän kanssa pähkäilemme kumpi tarjolla olevista kahdesta sulakemallista voisi sopia mulle ja luojan kiitos päädymme oikeaan vaihtoehtoon. Iltapalan valmistus jatkuu. (ja jostain syystä näistä iltatoilailuista ei ole kuvamateriaalia).

 

Klo 21.40 käännän telkkarista kanavan Teemalle ja hylkään ruotsin lopullisesti. Katson unkarilaisen elokuvan ja innostun joka sanasta, jonka ymmärrän.

 

Klo 00.10 sammutan vihdoin valot ja nukahdan noin samantien. Hyvää yötä!

Marraskuu

Päässä soi Miljoonasateen Marraskuu. "...etkö tiedä, voi yksinäisen miehen viedä marraskuuuuu..." Ulkona on niin luotaantyöntävän pimeää suurimman osan vuorokautta, hyh. Tahtoisin vaipua talvihorrokseen, pysytellä sisällä ja puuhata pieniä juttuja - kutoa lisää, lukea yöpöydän virkaa tekevällä pahvilaatikolla lojuva romaani- ja aikakauslehtipino läpi, katsoa hyviä sarjoja ja elokuvia, laittaa hyvää ruokaa...

Tämmöisen näpersin kokoon loman aikana. Olen erityisen ylpeä tupsusta. Ja siitä että osasin, vaikken ole kutonut mitään varmaan kymmeneen vuoteen!

Valitettavasti vain loman jälkeen alkaa aina arki. Tiistaina olin aika lähellä itkua illalla seitsemän aikaan kun olin vihdoin kotiutunut yliopistolta ja yritin yhtäaikaa laittaa ruokaa, pelastaa mitä pelastettavissa oli matkalaukkuun vuotaneen kasvovoidepurkin jäljiltä, järjestää kämppää sen verran siistiksi että pystyisin lukemaan tenttiin ja mietin vielä että miksi olen taas järjestänyt itseni tilanteeseen, jossa joudun marraskuun märässä ja pimeässä yöpymään viikonlopun ulkona. Onneksi löysin kuitenkin laukusta Ranskasta ostetun valosarjan (en suostu kutsumaan niitä jouluvaloiksi, koska aion pitää valojani ikkunassa tasan niin kauan kuin tätä pimeää kautta kestää). Tunnelma kohosi huomattavasti.

Jouluun on enää seitsemän viikkoa :)