Takana on mitä mainioin viikonloppu, jonka
aikana pääsin sylittelemään aika tosi pikkuista vauvaa (se ei itkenyt
yhtään mut nähdessään! tuijotti vain vaativasti mun tissejä :D) ja
juomaan kuohuviiniä tuoreehkon maisterin kunniaksi. Kuohujuoma
kaadettiin asianmukaisin menoin samppanjalasitorniin! Ilta päättyi Dynamon tanssilattialle tungoksessa huojumaan, missä sain (vain yhden) osuman olutta tukkaan.
Vaikka oli hauskaa, tuli myös aika haikea olo. Näen näitä ihmisiä ehkä ihan viimeisiä kertoja yhdessä. Kohta opinnot on ohi (toisilla on jo), sitten me aikuistutaan ja hajaannutaan ympäri Suomea ja maailmaa, eikä nähdä enää kuin satunnaisesti. Ihan hirveän surullista!
Aikuistuminen tuntuu muutenkin tosi tylsältä ja ikävältä ajatukselta, saatika sitten se, että joudun asettumaan kauas vanhoista ystävistäni ja perheestäni. Vaikka onkin varmasti kivaa muuttaa Brysseliin ja päästä sisustamaan omaa (meidän yhteistä <3) asuntoa, juuri nyt päällimmäinen tunne on haikeus. Haluaisin pysäyttää ajan… ja sitten toisaalta kuitenkin olis aika ihanaa, kun olis jo kesä ja saisin unohtaa gradun :)
Vaikka oli hauskaa, tuli myös aika haikea olo. Näen näitä ihmisiä ehkä ihan viimeisiä kertoja yhdessä. Kohta opinnot on ohi (toisilla on jo), sitten me aikuistutaan ja hajaannutaan ympäri Suomea ja maailmaa, eikä nähdä enää kuin satunnaisesti. Ihan hirveän surullista!
Aikuistuminen tuntuu muutenkin tosi tylsältä ja ikävältä ajatukselta, saatika sitten se, että joudun asettumaan kauas vanhoista ystävistäni ja perheestäni. Vaikka onkin varmasti kivaa muuttaa Brysseliin ja päästä sisustamaan omaa (meidän yhteistä <3) asuntoa, juuri nyt päällimmäinen tunne on haikeus. Haluaisin pysäyttää ajan… ja sitten toisaalta kuitenkin olis aika ihanaa, kun olis jo kesä ja saisin unohtaa gradun :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti