Nostalgiaa

Huhhuh mikä päivä… Tarkoitus oli kirjoitella tässä päivällä ehtiessäni gradun metodilukua, joka on ihan pian valmis (pitäis olla siis perjantaina), sekä nakuttaa pari pikkukäännöstä, joihin yleensä menee max. kaks tuntia per käännös. Tänään meni toi kaks tuntia ihan siihen, että sain tarvittavan tiedoston koneella auki. Oon ollut niin hermona aiheesta ensimmäinen graduhaastattelu. Viime hetken paniikissa olin ihan varma, että valitsemani ohjelmat on ihan vääriä, ettei mun kysymyksiin mitenkään voi vastata niin että saan tarvitsemani materiaalin ja että tarjoiluksi valmistettu kakkukin suunnilleen myrkyttää haastateltavat! Ainakin se näytti lähinnä apinanoksennukselta :S

Haastattelu on kuitenkin onnellisesti ohi, joskin tuli siinä jossain kohtaa hämärästi mieleen, että jokin harjoitteluhaastattelu olis voinut olla ihan kätsy. Tuli myöskin mieleen, että kun en varsinaisesti ole tällainen people person niin miksi, oi MIKSI halusin tehdä juuri haastatteluja enkä esim. jotain kirjallisen materiaalin analyysiä??? Mutta kai mää nyt yhden gradun saan kirjoitettua? Raivolla, jos en muuten.

Kun en saanut jännitykseltäni töitä tehtyä, päädyin lueskelemaan ikivanhoja blogimerkintöjä livejourna-ajoilta. Voi LOL! Olin aivan järjettömän negatiivinen ihminen (ai miten niin olin?). Valitin mm. aiheesta, että sain nelosia ja vitosia tenteistä vaikken ollut yhtään panostanut. Onhan tämä nyt ihan kamala vääryys! Lähinnä ehkä olin pettynyt siihen, ettei mun tarvinnut antaa kaikkeani ja panostaa, koska jollain sairaalla tavalla pidän sellaisesta. Eli oikeasti kaikkein tyydyttävimmät hetket yliopistolla oon viettänyt sinä vuonna kun luin kandin kasaan ja kävin lisäksi kaikki mahdolliset pääaineen syventävät kurssit samana vuonna, sekä nyt kun tästä gradusta on OIKEASTI vähän haastetta.

Iski myös ihan kamala nostalgia… Mulle tuli jopa ikävä ruotsin tappotylsille kielioppitunneille, joilla kärsin keväällä 2008 joka jumalan torstai klo 8-12 ja joilla käytännössä nukuin istuvilteen kello kymmenen kahvitaukoon asti. Ja tuli ikävä lintsaamista ja sitsejä ja opiskelijabileitä, joissa ainakin blogin mukaan kävin huomattavasti useammin kuin itse muistinkaan. Tuli ikävä toissavuoden käännössessioita, jotka tajusin lopettaa vasta kun kämppis kotiutui kolmen aikaan baarista. Kaikkea sellaista… 

Ehkä tietty voisin keskittyä ensin viemään tämän urakan lopullisesti päätökseen ja vasta sitten haikailla villin nuoruuteni perään :D

BÖÖ! (kuvat mun ja Alpon tän päiväiseltä naparetkeltä. oli KYLMÄ)

(Ihmettelin lenkillä, miks Alpo vaikutti ihan masentuneelta ja laahas vaan jalkojaan mun perässä. Jos se nyt ei olekaan mikään maailman innokkain lenkkeilijä, kyllä se yleensä aika innoissaan sinkoilee metsässä, vaan ei tänään. Se oli kuulemma aamulla hotkaissut naamaansa äitin hormonipillerin. Ei oo helppoo olla tyttö, NI!)