Pesukone

Uusi pesukone saapui tänään, ja asentajasetä kärräsi pois vanhan (sekä ÄLÄ KÄYTÄ - saattaa syttyä palamaan -lapun...). Olen niin onnellinen, jag är SÅ lycklig! En oo koskaan odottanut pyykinpesua näin paljon :) Se myös lähentää meitä kaikkia täällä, kun äskenkin käkeiltiin neljän hengen voimalla kylppärissä miettimässä että voiko Kaisa mennä suihkuun jos pesukone on päällä, ja missä se pause-nappi olikaan.

Päivä on muuten koostunut vastoinkäymisestä toisensa jälkeen... Päänsärkyä herätessä, vatsakipua luennolla ja sitten taas päänsärkyä kun löin pääni vessan oveen luennon jälkeen. Kaikki huipentui siihen, kun aloin luututa kylppäriä ja eteistä pesukoneen asennuksen jäljiltä, ja luutusta jäi varsi käteen (loppuosa lillui likavedessä ämpärissä, mistä sen sitten paljain käsin kaivoin pois :S). Jokin pieni mutta elintärkeä muovipala oli päättänyt sanoa sopimuksensa irti, ja itkin ja nauroin yhtäaikaa kontatessani rätin kanssa kuraisessa eteisessä... Oon muutenkin ihan veto poissa, vähän niin kuin kipeä, mutta tauti on mulle ainakin täysin tuntematon ja aika epämääräinen. Krooninen laiskuus ehkä?

Toivottavasti huomiset havaiji-tuparit ja viikonloppu Jyväskylässä ihanien EB-muhveroisten kanssa auttaa...?

Haluaisin metsään rypemään. Esimerkiksi tänään olisi ollut maailman paras metsäretkipäivä. Mulla on todella ikävä sitä, että pääsee kokonaiseksi syysviikonlopuksi metsään joko kämpälle tai vaeltamaan. On niin kivaa vain olla ihan rauhassa, ei tarvitse miettiä mitään oikeaan elämään kuuluvaa. Ruoka valmistuu trangialla ja aamulla on kiva herätä nenä jäähileiden peitossa nuotiota sytyttelemään... Plääh, kaupungissa olo sukkaa juuri nyt aika pahasti.

Kauhean surullista, kuinka vieraantuneita luonnosta ihmiset ovat... Katsoin äsken neloselta Elämänmuutos ekotyyliin -ohjelmaa ja siinä laitettiin sellainen ekoterroristiperhe viikon leirille opettelemaan luonnonmukaista elämää. Leirissä oli majoitustilat (jossain hassussa jurttahökötyksessä), keittiö, vessat ja suihku, kaikki siis ulkotiloissa, ja nää ihmiset oli aivan kertakaikkisen pöyristyneitä siitä että heidän oletettiin elävän kuin joskus kivikaudella (!!!), ja sängylle oli vielä päässyt jostain hämähäkki! Argh, todellisuus kutsuu ihmiset!
Hyvä on, tiedän että ohjelmassa varmaan provosoitiin ihan tarkoituksella, mutta silti... Perheen tytär oli sitä mieltä, ettei vihanneksia ja hedelmiä voi olla turvallista syödä ennen kuin ne on käsitelty jotenkin tehtaassa.
Musta tuntuu juuri nyt, että voisin elää vaikka koko kesän tuollaisessa leirissä, ja olla ihan onnellinen, jos vain seuraa olisi. Ja järvi ja sauna olisi kans plussaa :D

Älkää siis ihmetelkö, jos mua ei näy lähiaikoina. Oon varmaan kirmailemassa rinkka selässäni Ruissalon metsissä...

Dagen efter

Tänään aamulla päässä soi Serkut rakastaa paremmin. Seuraavaksi tuli mieleen, että unohdin ehkä sateenvarjon Loviisalle. Sitten ihmettelin, miksei ole darraisempi olo. Tämä siis ennen kuin nousin seisomaan... Miten hyvät geenit on voineet mennä niin hukkaan, ja mulla on näin sairaan huono viinapää? En sentään laulanut karaokea (eilen siis), enkä toivoakseni puhunut paljon politiikkaa.

Se sateenvarjo muuten löytyi mun laukusta.

Miksei Raision Ikea aukea jo?! MIKSEI?

Masentaa tää romuläjä, jossa elän. Oon koko aamun siivonnut, luutunnut, tiskannut, järjestänyt, heittänyt tavaraa pois... Haluaisin niin kovasti, että voisin tehdä huoneestani sellaisen kuin haluan, mutta aina vain olen tyytymätön johonkin. Kiitos Ikean kuvasto! Ja kiitos naistenlehdet, mut on aivopesty, oon kulutusyhteiskunnan täydellinen ruumiillistuma ja köyhänä eläminen on suolesta, argh!

Väsyttää, enkä osaa taaskaan olla itseni kanssa. Kaipaan kommuunieloa... :(

Ryhdistäytymisliike

Missä vaiheessa minusta, kaikkien opiskelijaluusereiden äidistä, tuli näin aikaansaava, järjestelmällinen ja tavoitteellinen??!! En tiedä, milloin muutos on tapahtunut tai mikä sen on saanut aikaan, mutta en aio valittaa. Sain sivuaineoikeuden tänään pohjoismaiseen filologiaan (kannatti lukea pääsykoekirja kahteen kertaan... NOT!), ja lukujärjestys on valmis. Mulla on koko syksyksi säälittävät 14 viikkotuntia, ja saan silti 30 opintopistettä! Voisin halata itseäni, niin tyytyväinen olen itseeni juuri tällä hetkellä :P

Oon sopeutunut elämään "aamuyöstä" yllättävän hyvin, vaikka elimistö elääkin vielä seitsemän tuntia jäljessä. Univaikeuksia ei oo, mutta kahvinhimo iskee vasta neljän maissa iltapäivällä :SSS Ilmastonvaihdos sen sijaan aiheuttaa suurempia ongelmia: en osaa vielä suhtautua sateeseen ja kylmään vallitsevina olosuhteina, vaan oletan edelleen aamuisin että ulkona automaattisesti paistaa aurinko ja on vähintäänkin kuuma, ja petyn sitten, kun astun ovesta ulos hyiseen viimaan... (EHKÄ hieman liioittelen, mutta 30 asteen pudotus tuntuu yllättävän pahalta)

Uudet opiskelijat on saapuneet Turkuun, ja Yo-kylän liepeillä ja varsinkin kampusalueella kulkee tiuhassa tuutorryhmiä ihmettelemässä opiskelijaelämän ihmeitä. Oon törmännyt jo yhteen uuteen ex-tykkiläiseen turkulaiseen (mikä meitä kaikkia oikein vetää tänne?). Elsi pyöräili tänään mua vastaan kun olin menossa kuulemaan tuomiotani (sivuaineoikeuden suhteen...), ja melkein kaatui kun jäi kuikuilemaan, että oliko se... Oli se, tai siis olin mä. Se opiskelee kuulemma konservatoriolla :)

Mistä tuli muuten mieleen, että tarvitsen töitä, todella pahasti...! En edes halua ajatella kuinka monta sataa olen kesän jäljiltä miinuksen puolella, ja haluaisin uuden pyörän ja noin miljoona muuta asiaa. Olin eilen kaupungilla, ja shoppailin mm. kahvinkeittimen ja muumimukin (oli pakko kun se oli alessa). Jäi jotenkin Amerikka päälle, tällä kertaa ne vain ei valitettavasti oo isin rahoja joita tuhlasin :S

Uima-allas...

...ja sekalaista selostusta lomasta Amerikassa, lomauupumuksesta/koulunalkustressistä sekä vakavaa päänsärkyä aiheuttavasta perheestäni.

Kuvitelkaa tilanne: Aurinko paistaa (useimmiten lähes) pilvettömältä taivaalta, melkein olematon tuulenhenkäys tuntuu tulevan uunista ja olo on muutenkin kuin paistuvalla uunikalalla (silmien pullistuminen mukaanlukien). Hiki alkaa valua itsestään jo pelkästä ajatuksesta että pitäisi poistua ihanasta ilmastoidusta talosta... Mun lämmönsietokykyni on - vaikka itse sanonkin - hieman toista luokkaa kuin keskivertosuomalaisten, ja oikeasti nautin kun on kuuma, mutta hikoilu menee yli tietyn rajan. Se on varattu vain epämiellyttäviä urheilutuokioita varten, eikä todellakaan kuulu mun käsitykseen täydellisestä löhöilyhetkestä auringossa.
Sitten, voi sitä onnea! Kauppareissulla K-Martissa isi pyörtää kaikki periaatteensa siitä, että uima-allas olisi liian kallis ja suuritöinen hankinta tällaiseen väliaikaisratkaisutaloon, ja ostaa hetken mielijohteesta meille altaan!!! (Sillä että kyseinen allas maksoi vaivaiset yhdeksän taalaa, ja on säälittävät kuusi jalkaa halkaisijaltaan, oli tuskin mitään tekemistä ostopäätöksen kanssa...) Viis naapurien omalta (oikealta) uima-altaaltaan meihin luomista ylenkatseellisista silmäyksistä, en voisi todellakaan välittää vähempää. On maailman taivaallisin tunne, kun voi kuumuuden käydessä sietämättömäksi nousta aurinkotuolista, kävellä pihan poikki altaalle ja oikaista potslojoon viileään veteen :D Koska allas on tosiaan pieni ja muovinen lasten malli, mahdun vain juuri ja juuri suoraksi makaamaan sen pohjalle, ja vettäkin on niin vähän että naama (ja muut, hieman asennosta riippuen, ulkonevammat ruumiinosat) jää vedenpinnan ylapuolelle. Siinä on ihana maata tuijottelemassa hailean sinistä taivasta ja kuuntelemassa veden alle vaimeana kantautuvaa ilmastointilaitteen hurinaa ja naapurin epävireistä pianonpimputusta - kunnes samaisten naapurien dobermannit ajavat ylös nirvanasta alkamalla räksyttää kuin järkensä menettäneinä...

Tuntuu todella kiittämättömältä todeta tällaisen kesän jälkeen että nyt on loma parhaimmillaan. NYT, kun tylsistyn hengiltä kotona pääsykoekirjaa aikanikuluksi edestakaisin tankatessa...!?! Floridassa oli toki kivaa, joskin jonottaminen alkoi jossain vaiheessa käydä hieman voimille, samoin kuin auringonotto viimeisten päivien jälkeen, kun paloin aika perusteellisesti. Kaikista mukavinta olivat - ei suinkaan etukäteen suunnitellut vierailut Universal Studioille, Island of Adventures -huvipuistoon tai vesipuistoon, vaan täysin spontaanit päivät (ja kuinka en taaskaan ole yhtään yllättynyt...:S), niin kuin sekin yksi, kun ajettiin Orlandosta Meksikonlahden rannalle, vierailtiin eläintarhassa silittelemässä rauskuja ja vietettiin iltapäivä rannalla... Me luultiin nähneemme hai, ja seistiin kaikki suut ammollaan tuijottamassa suunnilleen sadan metrin päässä näkyvää selkäevää (sillä se se kieltämättä oli), kunnes eläin sen alla teki komean hypyn, ja olisin voinut nauraa helpotuksesta, kun se olikin delfiini :D Oli kuitenkin todella helpottavaa palata kotiin tiistaina. Aluksi oli vähän hölmä olo, kun oli viimeisten, ööh, kuuden viikon ajan vain reissannut ja pysynyt korkeintaan pari päivää yhdessä paikassa, ja sitten pitikin vain mähöttää ilman mitään ennalta päätettyä suunnitelmaa. Toivoin, että aika kotiinpaluuseen kuluisi mahdollisimman nopeasti, ja turhauduin, kun en voinut tehdä mitään kovin hyödyllistä syksyä ajatellen, lukea vain sitä saamarin pääsykoekirjaa ja tulostaa eri oppiaineiden lukujärjestyksiä (vain todetakseni, että kaikki kurssit, joita haluaisin ottaa, olettaen että saan opiskeluoikeuden niihin, ovat luonnollisesti samaan aikaan - italian joudun ainakin suorittamaan itsenäisesti, ja ruotsi ja fysiikka pitää sit sumplia kun saan tietää pääsenkö ylipäätään lukemaan sitä pohjoismaista filologiaa... Aargh, hieman stressaa :S). Olisin heti halunnut päästä kotiin säätämään ja valmistautumaan syksyyn, kirjoitin elämänhallintavihkoon ainakin parin sivun edestä listoja siitä, mitä pitää tehdä SITTEN kun vihdoin pääsen takaisin ja olin muutenkin intoa piukassa koulun alun takia.
Nyt olen sitten hieman rentoutunut (lue ensimmäinen kappale...;)), eikä edessä odottava toiminnantäyteinen (kauniistisanottuna) syksy olekaan yhtään niin houkutteleva. Olen onnistunut ilmeisen hyvin uskottelemaan itselleni, että lepoloma on juuri nyt sitä mitä kaipaan, ja että tylsyys on okei, ihan jopa suotavaa, silloin tällöin ja sopivina annoksina. Toivon todella, että Suomessa ei ole ihan näin hautovan kuuma kun palaan, se ei tee hyvää muutenkin melko olemattomalle tarmokkuudelleni. Tajusin juuri tänään aamulla, että nyt on MAANANTAI ja lähden kotimatkalle LAUANTAINA, joka on siis ylihuomisen ylihuomisena eli ihan parin päivän päästä!!! (Nyt äiti tuli kailottamaan innosta piukeana tohon korvan juureen, että meidän pihapensaassa on kolibri. Selvä! :SSS) Yksi syy siihen, ettei kotiinpaluu juuri nyt innostaisi, sen lisäksi siis että on tosi kivaa kun voi maata vain ottamassa aurinkoa ja täältä saa kaupasta kaikkia hassuja ruokia, on kammoksumani kymmenen tunnin lento takaisin Eurooppaan. Äiti oli heittänyt vahingossa mun lentolipun roskiin, mutta en kai kuitenkaan tarvi sitä. Hyvä yritys silti...

En mä tännekään kyllä koko syksyksi haluaisi jäädä. Tylsyys on okei nimenomaan joskus, tällaisena hengenvetotaukona aktiivisen loman ja vielä aktiivisemman arjen välillä, mutta loputtomiin jatkuessaan tää olis aika kamalaa. Sekoaisin varmaan. Ihan hyvä vain, jos äiti saisi sen koiranpennun, jota se nyt kovasti on ottamassa. (Floridassa on lähimmät ridgeback-pentueet, et tarvii vissiin lähteä takaisin sinne :P) Riittää sitten jotain tekemistä sen hoitamisessa. Äiti ja isi pääsi nyt tällaiseen kompromissiratkaisuun, että äiti, Vili ja Simo tulee vielä täksi vuodeksi tänne ja palaa sitten ensi keväänä Suomeen kaikki kolme (isin työsopimus jatkuu vielä vuoden, eli se jää tänne sitten yksin. Kurjaa sinänsä, mutta ainakin mä voin tulla vierailulle, varsinkin jos oon silloin siellä Montrealissa vaihdossa!) Täällä kotona on aika hiljaista, etenkin kun isi on aamuseitsemästä iltakuuteen töissä ja Vili ja Simo aikaisesta aamusta pitkälle iltapäivään koulussa ja muissa menoissaan, ja kotonakin kaikilla tuntuu olevan omat puuhansa. Ei me ikinä olla oltu mikään kauhean yhdessä harrastava perhe (ainakaan sen jälkeen kun mä täytin suunnilleen kolmetoista...), mutta täällä se on jotenkin korostunut kun ulkopuolinen verkosto on niin rajoittunut. Mä yritän parhaani mukaan olla perheen little miss sunshine, mut ei sekään aina ole niin helppoa enkä mä ole täällä aina. Tuun taas jouluksi ja ensi keväänä ajattelin tulla toukokuuksi, niin on ehkä vähän viileämpi ja näen Vilin valmistautujaiset, ja jää sit koko kesä Suomessa vietettäväksi :) On kyl tavallaan ihan helpottavaa vain todeta että meidän perhe on kauhea katastrofi, ei tarvitse teeskennellä (varsinkaan itselleen) että kaikki on juuri niin kuin pitääkin, vaan antaa mennä iloisesti päin helvettiä ja iloita sitten kun välillä tuleekin niitä pieniä kivoja yhteisiä hetkiä. Joka tapauksessa, mun ei ehkä tarvitsisi ottaa tästä näin isoa päänsärkyä itselleni, kun kuitenkin pian palaan takaisin Turkuun.

Tavallaan hirvittää kun pitää ruveta itse taas hoitamaan omia asioitaan, mutta on silti kivaa taas saada itse PÄÄTTÄÄ omista asioistaan. Ja nähdä taas teidät kaikki, mulla on ollut ikävä!

Amerikassa taas

Olisin kuvitellut että tänne tuleminen olisi ollut taas jotenkin kummallista. Todellisuudessa ainoa kummallinen asia on ollut se, ettei mikään ollutkaan yhtään kummallista... Suomeksi sanottuna, oli melkein kuin olisi kotiinsa tullut. Ja niinhän mä kai tulinkin? Äh, sekoilen taas omiani, kuumuus on varmaan sulattanut aivot tai muuttanut ne maapähkinävoiksi tai jotain :S

Eikä mulla oikeastaan oo mitään asiaa, tulin vain sanomaan moi ja kivaa on. Oon niin kiireinen näinä päivinä, kun pitää ehtiä grillata (itseään siis lähinnä), lukea pääsykokeisiin ja siinä sivussa vähän People magazinea ja Harry Potteria, shoppailla äitin kanssa ja seurustella muiden Suomi-ihmisten kanssa, etten ehdi journaliakaan päivittää muuta kuin tällain pikapikaa. Huomenna lähdetään vähän yli viikoksi Floridaan, joten hiljaiselo jatkuu. Haaveilen jo silmät maanisesti kiiluen hotellin uima-altaasta, isi kun ei oikein lämmennyt ajatukselle että hankittaisiin ihan oma tuohon takapihalle. Sille olisi ihan käyttöä, eilen ja tänään on ollut suurinpiirtein 40 lämmintä (ihan siis celsiusta). Me oltiin tänään McMullen Creekin puistossa kävelemässä ja sen jälkeen oli pakko mennä kaupan kautta viilentelemään, siellä kun oli ihanan vilpoinen ilmastointi...!