Luku yksi, eli kertomus tammikuisesta apatiasta ja graduahdistuksesta sekä päätä ja häntää vailla olevia parhaita selkäpaloja

Kamala jumitusviikko takana. Tai melkein jo kaks… Kävin viime viikolla poistattamassa ensimmäisen erän viisaudenhampaita (tätä edelsi graduseminaari, melko mieltäylentävä päivä), minkä jälkeen pari päivää meni ihan rötväämiseksi, kun tunsin oloni niin sairaaksi! Jotenkin putki vaan jäi vähän päälle. Uhosin gradusemmassa proffalle, että saan kyllä tutkimusmetodini soveltamiskuntoon tähän viikkoon mennessä. Onhan se periaatteessa ajatuksen tasolla valmis, mutta monia pieniä yksityiskohtia pitäi hioa. Kuten se, mistä löydän sopivia tutkimushenkilöitä. Ideoita, anyone? Tällä hetkellä mulla on ideana yrittää rekrytoida naapureita, mutta pelkään, etten saa tarpeeks isoa joukkoa vapaaehtoisia kasaan, tai ettei ryhmistä tulis tarpeeksi tasaiset. Aaaaaah, nyt mä rupesin miettiin tätä, enkä varmaan saa nukuttua tänä(kään) yönä. Greit.

Aurinko paistaa taas, ja Tampere on niiiiiin kaunis <3 Siksi saatte jälleen nauttia näistä taidokkaista talvikuvistani, joista kamera tuntuu kävelyretkillä täyttyvän ihan itsestään. Eksyin eilen Pispalaan jaloittelemaan ja kävelin järvenrantaan nauttimaan valosta ja lämmöstä, koska 15 pakkasasteesta huolimatta aurinko lämmitti vähän ihan oikeesti! Ei enää pitkä aika kesään, eihän? (En pidä keväästä, joten odotan suosiolla suoraan kesää…)

Oon taas viime päivinä hihitellyt itsekseni Aamulehteä lukiessani. Kyl Tampere on vaan niin mahti paikka asua! Viime viikon Morossa uutisoitiin autossaan Pyynikillä asuvasta Seposta, jolle olikin sitten viikossa löytynyt koti. Lisäksi Sepon auton ikkunalasi oli korjattu ilmaiseksi ja joku täti oli käynyt viemässä karjalanpiirakoita. Hianoo. Myös tämä juttu ylitti tänään uutiskynnyksen………

Kyllä välillä myös tyhmyys tiivistyy, eipä silti. Viime viikkoina Aamulehdessä on käyty kiivasta keskustelua laduilla kävelemisestä. Eiks se nyt oo itsestään selvää, että ladut on ihan johonkin muuhun tarkoitukseen tehty?! Mut selkeestikään ei, koska ihmiset puolustaa tätä “kansalaisoikeuttaan” (ööh, mistä lähtien ilkivalta on ollut kansalaisoikeus?) kynsin ja hampain. Ärsyttää. Ihmiset on nykyään ihan kamalan itsekkäitä (toisin kuin minun nuoruudessani :D).

Oon taas koukuttunut täysin Iholla-sarjaan. Tällä kertaa kukaan niistä hahmoista ei edes ihan kamalasti ärsytä, paitsi ehkä se Marketta. Ja Johannakin vähän, kun se on niin semmonen lässy (no okei, ei melkein kukaan, vaan kaks viidestä :D). Oon kuitenkin miettinyt, mitä pitää mielessä liikkua siinä vaiheessa kun sarjaan lähtee mukaan. Mä en ainakaan pystyis olemaan luonnollisesti, jos tietäisin että kaikki päätyy miljoonan ihmisen katsottavaksi. Sinänsä mun elämässä ei tapahdu mitään, et olis kohtuu tylsä ohjelma joka tapauksessa…

Ah, olipa taas järkevä ja varmasti huippukiinnostava merkintä. Tätä tää nyt vaan on :D

Pitää vielä lopuks vähän keulia näillä:

Leipaisin tuossa illalla ihan ilman ohjetta ja vieläpä kuivahiivalla (jolla en ikinä onnistu kohottamaan mitään, paitsi näköjään tänään) tämmösiä sämpyliä. Nam nam! Oonhan vähän tällainen regular housewife…

Minä minä minä

Sain Annalta Dubaista elämäni ihkaensimmäisen blogihaasteen, kiitos <3 Tarkoitus on kertoa kahdeksan randomia asiaa itsestään. Here goes:

1. Olen illantorkku ja aamuntorkku ja erityisesti päiväntorkku. Ennen olin sentään kohtuullisen aamuvirkku, joten päiväunet ja aikainen nukkumaanmeno oli jotenkin hyväksyttävempiä. Heräsin ennen mielelläni vaikka kuudelta töihin, jos sitten olin iltapäivään mennessä valmis. Nykyään uni maittaa aamulla vähintään yhdeksään (silloinkin herääminen on vaikeaa), päivällä on saatava vähintään yhdet torkut, ja illalla nukahtaisin helposti jo kymmeneltä kaikesta huolimatta. Kaamos, anyone? Huoh.

2. Mulla on aivan olemattoman lyhyt pinna eräissä asioissa ja toisissa taas lehmän hermot. Valitettavasti jälkimmäinen ominaisuus keskittyy kaikkeen epäolennaiseen näperrykseen. Niitin nuorempana mainetta erinäisillä partioleireillä korttitalojen rakentajana, koska jaksoin aloittaa uudestaan alusta noin sata kertaa perätysten. Kuitenkin mm. tietotekniset ongelmat saa mut kilahtamaan noin viidessä sekunnissa niin, että kodin irtaimistoa hajoaa harva se kerta.

3. Mulla on ajokortti, mutta en aja autoa. Kuka tahansa mun kyydissä ikinä ollut tietää, että olen maailman stressaantunein kuski. Tässä ei siis ole kyse mistään ylevästä maailmanpelastuksesta, vaan melko nolottavasti siitä, etten vaan osaa… Mun avaruudellinen hahmotuskyky on täysi nolla, pysäytän aina risteyksissä liikenteen arpoessani etuajo-oikeutta, ja sekoitan vähintään kahdesti ajon aikana kaasun ja jarrun paikat. Pyyhkimien ja pitkien valojen päällepaneminen on ihan ylivoimaista, ja tankille meen vain jos kyydissä on apuvoimia. Bref, en siis aja autoa kuin ylittämättömän pakon edessä.

4. Rakastan kahvia, mutta en useimmiten kuitenkaan pidä sen mausta. En siis oikeastaan tiedä, miksi sitä juon… Joka tapauksessa musta on ihanaa kömpiä iltapäivän torkuilta tunnin unilta pöpperöisenä ja toimintakyvyttömänä, napsauttaa kahvi valumaan ja tuntea elämän virtaavan taas suoniin kofeiinin muodossa. Hei, olen Anna ja olen kofeinisti.

5. Olin vuosia vannoutunut koiraihminen ja sitten sain kissan. Ja tykkään siitä. Go figure.

6. Inhoan puhelimessa puhumista. Olin kuitenkin melkein vuoden asiakaspalvelun puhelinvaihteessa töissä (mikä ei tokikaan ollut omiaan kadottamaan tätä kammoa)… Uudenvuodenlupaukseni olikin siis ryhdistäytyä tällä saralla ja ruveta soittelemaan kavereille useammin. Se kun keskimäärin on vähän vähemmän hirveää kuin asiakaspalautteen vastaanottaminen :D

7. Haaveilen jatkuvasti eläväni monella lailla jännempää ja hurjempaa elämää kuin tämä omani, mutta kun joskus tarjoutuu tilaisuus tehdä jotain hurjaa, jään yleensä kotiin nyhjäämään. Koska olen mukavuudenhaluinen kotikissa…

8. Itken joskus, kun katson hyviä flashmb-videoita youtubesta. Ja niitä parhaita koe-esiintymisiä Idolsissa/Talentissa/mitä näitä nyt on… Tämä on tällä hetkellä yksi suosikkejani:


Koska about kaikki tietämäni bloggarit ovat tämän tehneet, en taida haastaa ketään… Tehköön, ken haluaa (ja kellä on yhtä tylsää kuin mulla)!

Sitä ja erityisesti tätä

Tänään paistoi AURINKO! Ja vaikka olinkin aika väsynyt yli viikon jatkuneesta energisestä gradupuuhailusta ja työnteosta (mistä näitä energiapiikkejä oikein tulee???), olihan tuonne ulos pakko päästä pällistelemään kaunista lumimaisemaa ja niiiiin harvinaista sinitaivasta <3 Otin kavereikseni jokseenkin vastahakoisen Alpon sekä uuden digipokkarin, jotta pääsin testailemaan sen kykyjä kerrankin kunnon valaistuksessa. Alla siis kävelyretken kuvasatoa ryyditettynä viikon hajatelmilla:

Oon ollut vuorotellen zombimaisen väsynyt ja maanisen tehokas viime päivinä. Vallalla on kuitenkin jälkimmäinen olotila, mikä on vaihteeksi ihan kivaa! Alan vähitellen itsekin vakuuttua siitä, että voin saada gradun valmiiksi toukokuuhun mennessä. Lupasin myös itselleni lähteä reilaamaan, jos saan gradun ajoissa valmiiksi!

Vuoden vaihtuessa mieleen hiipi epäilys, josko povaamani vuoden 2013 suuri vauvabuumi koskettaisikin itseäni vähän liiankin henkilökohtaisesti… Nyt kun vaara mitä ilmeisimmin on ohi, olen innoissani (ja helpottuneena) suunnitellut tulevaa. Jotenkin edessä oleva neljän kuukauden (IIK!) gradurutistus, sitä seuraava muuttorumba ja Ranskan viranomaisten kanssa taistelu ei tunnukaan tästä perspektiivistä enää yhtään niin vaikeilta :D

Kävin eilen illalla pienellä happihyppelyllä armottoman näppiksen hakkaamisen lomassa, siis ihan todellakin vain kävelin rauhallista tahtia noin puoli tuntia. Viimeiset sata metriä tuntui kuitenkin toivottoman pitkiltä, ja eteisessä panin heti makuulleen, kun maailma pimeni, eikä jäsenissä ollut voimaa edes takkia riisua. Äiti tuikkasi heti sokerimittarin sormeen, ja verensokerinihan olikin huima 1.7… Netistä luin, että alle 3:n menevät lukemat voi olla jo melkein hengenvaarallisia. Että tällaista.
Tänäänkin on ollut vähän heikko olo ja sokerin nauttiminen on aiheuttanut kauheita energiapiikkejä, jotka päättyvät kuitenkin tärinään ja huonoon oloon. Ärsyttävää. Täytyy varmaan kehittää jotain terveellisempiä (vähäsokerisempi) välipaloja kuin kahvia ja suklaata/keksiä :(

Tein tänä vuonna poikkeuksellisesti uuden vuoden lupauksia. Lupasin ensinnäkin voittaa puhelinkammoni ja ruveta soittelemaan säännöllisesti kavereilleni. Ihan pieni juttu, mutta mulle kuitenkin jotenkin aika iso. Soitin sunnuntaina yhdelle opiskelukaverille, jota en oo nähnyt aikoihin, ja oli kyllä kieltämättä kivaa jutella!

Toinen lupaukseni liittyy turhautumiseeni tavarapaljouteen ja huonolaatuisiin vaateostoksiin. Lupasin siis pitää tämän vuoden materiaaliset ostokset mahdollisimman minimissään (sanoivat mitä vain kuluttamisen hyödyistä kansantaloudelle) ja yrittää panostaa ennemmin laadukkaisiin vaatteisiin. Vinkkejä otetaan vastaan laadukkaista (mieluiten ei sikamaisen kalliista) ja mahdollisesti vielä ekologisista vaatemerkeistä ja -kaupoista.

Vanha lukiokaveri kaupitteli facebookissa 3 kuukauden kuntosalikorttia erittäin kohtuulliseen hintaan, ja tartuin heti syöttiin. Ihanaa päästä taas jumppaamaan! Kylmä ja liukas keli ei innosta mua (edes aurinkoisella säällä) mihinkään kävelyretkiä kovempiin urheilusuorituksiin, ja huomaan kyllä sekä fyysisestä että henkisestä olotilasta, että hikiurheilu olisi enemmän kuin tervetullut lisä päivärutiineihin. Perjantaina päräytän siis bodybalance-tunnilla ja sunnuntaina ajattelin uskaltautua testaamaan tehomuokkauksen nimellä kulkevaa lihaskuntoa. (Jälkimmäinen vähän epäilyttää tämän lähes vuoden kestäneen lihaskuntoilutauon jälkeen…)

Maximen lukemattomat saarnat kosmetiikan sisältämistä vaarallisista ja mahdollisesti vaarallisista kemikaaleista alkaa vähitellen tuottaa hedelmää. Oon jo kauan käyttänyt ranskalaisen Ushuaïan alumiinittomia deodorantteja (joista varsinkin se vaaleanpunainen hibiscus tuoksuu ihanalta <3), ja tänä vuonna hiuksetkin on puhdistuneet äitin jostain lahjaksi saamilla hunaja- ja koivushampoilla, jotka on ainakin etiketin mukaan valmistettu luonnollisista kasviöljyistä. Tai jotain sellaista :D

Seuraavaksi ajattelin testata luonnonmukaisempia kasvovoiteita, osittain myös siksi, että oon niin monesta paikasta lukenut, että ne parantaa ihon kuntoa ja pitää sen hyvänä vielä sittenkin, kun ikää alkaa kertyä. Tilasin siis netistä Weledan yövoiteen näin alkuun. Lupaan kertoa tuloksista, mikäli se nyt ketään kiinnostaa.

Olen ollut illan yksin kotona (äiti meni yöhön töihin, isi on Intiassa ja sisko ja veli Lapissa - ei kylläkään yhdessä), joten koko talo on ollut mun! Laitoin illalliseksi munakokkelia, paahtoleipää ja jugurtti-mysliä, kun aamiainen illallisena tuntui vielä silloin tosi hyvältä idealta. Nyt vähän yököttää… Lakkasin myös kynnet keltaisiksi siinä toivossa, että kevät(mieli) tulisi vähän nopeammin, mutta kai se on alistuttava tosiasioihin. Huomennakin aurinko nousee vasta yhdeksän maissa ja ulos on puettava sata kerrosta vaatteita päälle. Mun mieleni halajaa johonkin leudommille leveysasteille…

Parasta ehkä vain päättää tämä päätön postaus tähän. Onnitteluni (vai pahoitteluni?) niille, jotka pääsivät loppuun asti!

2012

On aika perinteikkään (ööh) vuosikatsauksen! Blogin hiljaiselo on tälle bloggarille tehnyt oikein hyvää, lähinnä siksi, että se on johtunut ahkerasta lomailusta <3 Nyt olen kuitenkin erittäin valmis palaamaan arkeen ja blogin pariin. Täältä siis pesee:
Mitä teit vuonna 2012 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
Asuin yhteisessä asunnossa jonkun muun miehen kuin isäni tai veljeni kanssa. Kävin ranskalaisella partioleirillä ja melkein hukuin telttaan. Nukuin viinipellossa.

Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
Ei taaskaan mitään hajua, teinkö jotain lupauksia? Vastaan siis varmuuden vuoksi, että en.
Synnyttikö kukaan läheisesi?
Tänä vuonna ei kukaan kovin läheinen. Ensi vuodesta on näemmä taas sitten tulossa vauvavuosi…

Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei kovin läheinen. Yksi vanha partiokaveri päätti itse päivänsä. :(

Missä maissa kävit?
Sveitsissä, Ruotsissa, Saksassa ja Venäjällä. Melkoinen reissuvuosi!
Sveitsi oli juuri sellainen kuin ajattelinkin, eli kaunis ja kallis, tehokas, hajuton ja mauton. Tukholma on aina ihana (kävin siellä sekä kesällä että talvella), ja haaveilen yhä, että joskus vielä asuisin siellä <3 Berliiniin en erityisesti ensinäkemältä tykästynyt, vaikka reissu olikin ihan hauska. Ehkä joskus vielä palaan silti.
Viimeisin valloitus, eli Pietari, oli hyytävän kylmä ja hämmentävä ristiriitoineen. Matkan aikana koko suuren itänaapurimme järjettömyys otti päähän niin moneen kertaan, että vannoin jo useaan otteeseen hylkääväni venäjän opinnot. Masokistista puoltani kuitenkin viehättävät tällaiset epäloogiset ja “vaikeat” maat - ehkä siksi myös Saksa ja Sveitsi tuntuivat tylsiltä matkakohteilta?

(Rento ja ruskea reissaaja Sveitsissä.)
Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
Elättelen pieniä ja vaatimattomia toiveita valmiista gradusta, maisterin papereista tai vaihtoehtoisesti harjoittelusta EU-komissiossa, ehkä myös jonkinlaisesta etenemisestä “urallani”. Aikuistumista siis ilmassa näin neljännesvuosisataisen olemassaoloni kunniaksi.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
Ainakin maailmanloppu, joka siis oli ja meni 21.12., jäänee elävästi mieleen. Myös elokuun neljäs päivä, joka toi mukanaan maailman parhaan kesäloman, oli ihan kiva.
Vuoden suurin saavutuksesi?
Elätin itseäni aika pitkälti koko vuoden omaa koulutusta vastaavilla töillä, mistä olen ihan kohtalaisen ylpeä. Harkinnassa on kyllä hankkia töitä myös toisilta tahoilta, koska BTI-jupakan jälkeen olen alkanut vähän tarkemmin miettiä palkkiotasoani ja yrittäjän työoloja…

…ja suurin epäonnistuminen?
Jotenkin koen epäonnistuneeni, kun mun gradu ei ole jo vähintäänkin ajatuksen tasolla vähintäänkin puolivalmis. Periaatteessahan olen ihan aikataulussa, mutta marras-joulukuun laiskottelu ahdistaa.
Kärsitkö vammoista?
Sairastin kurkunpääntulehduksen, korvatulehduksen, silmätulehduksen ja ärhäkän kesäflunssan. Verikokeet paljastivat myös erinäisiä vitamiinien puutostiloja, krhm. (siis mitä, eikö suklaassa olekaan kaikkea, mitä ihminen tarvitsee??)

Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Suomen kielikurssi Maximelle! Se osaa jo sanoa vaikka mitä!! Niin kuin esimerkiksi “en tahdo” ja “on perjantai-ilta, ja katson televisiota”. :D

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Maximen. Maailman parhaiden ystävieni, joita valitettavasti näen ihan liian harvoin :(

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Äitin ja isin. Lähes suora lainaus jouluaterialla (!) käydystä keskustelusta: “Ei kai nyt jollain kasvissyönnillä maailmaa pelasteta, kun Kiinassakin on jotain miljardi ihmistä.” Äly suorastaan säkenöi tämän keskustelun argumentoinnissa. Rauhallista joulua vaan kaikille <3

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Näin loppuvuodesta ainakin tuntuu, että veroihin. Sekä Ranskassa että Suomessa. Totuudenmukaisempi vastaus kuitenkin lienee, että ruokaan ja matkustamiseen (juna-, lento- ja laivalippuihin).

Mistä innostuit eniten?
En ole erityisemmin innostunut mistään. Vuosi on ollut stressaavien ja seesteisempien kausien vuorottelua, mutta mitään hirveän inspiroivaa ei ole tapahtunut…

Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2012?
Aikamoinen korvamato ja toimiston hitti oli tämä (Brasiliassa talvehtinut sisareni onneksi osaa sanat ulkoa ja hoilaa biisiä harva se päivä…).
Partioleiriltä ja erityisesti vetiseltä jamboreelta jäi taas päähän tämä helmi (monestakin syystä).
Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt onnellisempi vai surullisempi?
En oikeastaan osaa sanoa. Rennompi ihan varmasti ilman kahta uuvuttavaa työtä, taistelua Ranskan byrokratian kanssa ja erityisesti ilman maailman karseinta kämppistä.

Lihavampi vai laihempi?
Aika samoissa kai mennään?
Rikkaampi vai köyhempi?
Köyhempi. Kahdessa työssä ja olemattomassa vapaa-ajassa on toki puolensakin.

(Mauno-parka on kyllä lihonut viime vuodesta aika roimasti!)

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
No vaikka panostanut enemmän graduun tässä syksyn aikana!

…entä vähemmän?
Katsonut Gilmoren tyttöjä kahvikuppi ja kudin kädessä. Veikkaisin, että tässä on myös päällimmäinen syy siihen, ettei graduhommat edisty. Saamattomuudella ei kuitenkaan välillä ole rajoja!

Miten aiot viettää joulun?
Vietin jo. Perheen kanssa aika perinteisesti, joskin ilman serkkuja ja mummuja, koska mun vanhemmat ei kuulemma kestä härdelliä… Suunniteltiin jo sisarusteni kanssa, että hankitaan sitten kaikki lapset yhtä aikaa ja tullaan kaikki yhtä aikaa myös joulun viettoon!
Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Haluaisin muuttaa ihan yleisesti omia toimintatapojani. Tekemättömyydestä stressaamisen sijaan haluaisin joko tehdä reippaasti asiat tai sitten olla ihan reilusti vapaalla. Inhoan sellaista pitäis-mutta-ei-yhtään-huvita-löllöilyä… Jotain edistystä on jo ollut havaittavissa, ja töiden kanssa ongelmaa ei olekaan. Lähinnä vain se yksi g:llä alkava juttu rassaa…

(Ahkeraa työntekoa assistenttini avustuksella.)

Rakastuitko vuonna 2012?

En.
Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Nolla.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Telkkarista seurasin lähinnä vain Solsidania. Dvd:ltä tylsästi ja ennalta-arvattavasti Gilmoren tyttöjä.

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
Viime vuoden kämppikseni saa verenpaineet kohtalaisen helposti kohtalaisen korkealle tekemättä mitään sen kummempaa…!

Mikä oli paras lukemasi kirja?
Ahmaisin kesäloman aikana alle viikossa Jeffrey Eugenidesin Middlesexin (jonka tosin hämärästi muistan lukeneeni aiemminkin), ja keväämmällä käytin kaiken vapaa-aikani   kahlaamalla läpi mm. Riikka Pulkkisen ja Juha Itkosen tuotantoa. Suosittelen. :)

…entä musiikillinen löytö?
Tykästyin ihan vähän aikaa sitten Aamulehden Valo-liitteestä bongaamani Aino Vennan musiikkiin, joka soi taustalla nytkin. Upea ääni!
Mitä halusit ja sait?

Halusin lomaa, ja sitähän sain! Huhtikuusta asti tein töitä freelancena, joten pystyin itse päättämään työtahdistani, ja palkitsinkin itseni ruhtinaallisella viiden viikon lomalla, joka kului pääasiassa telttaillen aurinkoisessa Ranskassa. Loppuvuodesta tämä lomailu on sitten tietty vähän lähtenyt jo lapasesta…

Mitä halusit, muttet saanut?
Tuloksia gradurintamalla?

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Sain synttärilahjaksi kirjan “501 elokuvaa, jotka on nähtävä edes kerran elämässä”, joten voisin tässä brassailla niillä kaikilla klassikkoelokuvilla, joita oon kirjan suosituksesta viime aikoina katsellut, mutta oikeastaan ainoa todella mieleenpainunut elokuvakokemus oli keväällä näkemäni ranskalainen leffa Cloclo…

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Mun syntymäpäivä osui tänä vuonna todella juhlavasti maanantaille, johon vielä yhdistyi tihkusateinen marraskuun sää, joten aika ankea synttäripäivä oli. Sen kohokohta taisi olla, kun yliopiston kirjastontäti onnitteli mua syntymäpäivän johdosta huomattuaan päivämäärän mun kirjastokorttihakemuksessa…!
Onneksi seuraavana viikonloppuna juhlitut syntymäpäivä/vanhapiikuuskekkerit olivat kivat! Paljua, ruokaa ja hyviä ystäviä. Niistä on hyvät juhlat tehty! Päädyttiin jopa baariin asti, mutta siellä aloinkin sitten taas tuntea itseni todella vanhaksi…

Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?

Ääääh. En keksi tähän mitään kovin realistista. (Tokihan valmis gradu olisi tällä hetkellä mitä tyydytystä tuottavin asia… Ai miten niin toistan itseäni?)
Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2012?
Samoilla mennään kuin ennenkin… En ole muotibloggari, ja vaikka tykkäänkin itse miettiä vaatteitani (ainakin useimpina päivinä), en oikein jaksa niistä tänne runoilla. Varsinkin kun ihan varmasti kiviäkin kiinnostaa.
Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Maxime ja päiväkirja. Kissa. Iltapäiväkahvihetket.

Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
En tapaa kauheasti innostua kestään julkkiksista. Uutisvuodon vakinaamat on jotenkin ihan symppiksiä.

Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
Samat kuin ennenkin. Ympäristöasiat kiinnostaa, mutta niistä ei valitettavasti vieläkään uutisoida ihan riittävästi.
Ketä kaipasit?
Maximea ja kavereita.

Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Kansainväliset työkaverini Ranskassa. Loppuvuoden aikana en olekaan ihan kamalasti tutustunut uusiin ihmisiin sattuneista syistä!
Miten uudenvuoden (11-12) pippalot meni?
Juhlin Maximen ja sen kaveriporukan kanssa Grenoblen keskustassa. Ensin toki vaellettiin vartti jäätävässä sateessa GPS:n kartan avulla etsien oikeaa osoitetta ja onnistuttiin kehittämään melkoiset mittasuhteet saava riita, mutta ensimmäisen kuohuviinilasillisen jälkeen elämä taas hymyili. Purkkiserpentiini ja puolenyön pussailu- ja irvistelykierros tekivät illan tunnelman!

Mitä tapahtui tammikuun ensimmäinen päivä?
Ööh…? Veikkaisin, että nukuttiin pitkään ja syötiin lounasta M:n vanhempien luona.
Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?

Helmikuulta ei ole kyllä jäänyt yhtään päivämäärää mieleen… Irtisanouduin joskus loppukuusta töistäni, ja se oli kyllä ihan hieno päätös!
Miksi vuoden 2012 maaliskuun voisi elää uudelleen?
Koska olin muuttamassa pois tyhmän kämppikseni luota, lopettamassa ankean puhelinvaihteena toimimisen ja sitä paitsi maaliskuun viimeisillä viikoilla paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta ja lämpötila nousi +28 asteeseen <3 Toisaalta olin myös hirveän surullinen jättäessäni Grenoblen ja kaverini…

(Näitä kuvia katsoessani kaipaan taas ihan hirveästi leutoon kevätsäähän…)
Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?
Huhtikuu kului uuteen elämään totutellessa. Ihan sellaista peruskivaa.

Millainen mielialasi oli toukokuussa?
Toukokuussa aloin olla aika epätoivoinen sekä lähestyvän partioleirin että kylmän ja sateisen sään takia. Käytin sisällä kolmea villapaitaa ja kaulahuivia ja lähetin sata meiliä päivässä johtajatovereilleni.
Millainen sää oli kesäkuussa?
Vähän jo kesäisempi muistaakseni. Käytin vapaahetkeni auringonpaisteesta nauttien ja kävellen lehmien laitumen laitaa…
Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?
Ihan parhaita hetkiä koin partioleirillä, kun tajusin, että kaikki sujuikin suunnilleen niin kuin piti, ja tytöt nautti olostaan. Toisaalta nautin myös siitä, kun heinäkuun vikana päivänä sain vihdoin nousta Grenobleen vievään bussiin ja luovuttaa lapsoset vanhempiensa huomaan.

Miten elokuu lähti käyntiin?
Lomaillen! Ajeltiin kolmen päivän ajan kohti etelää ja Välimerta kiirettä pitämättä ja seikkailumielellä. Vietettiin kaksi aurinkoista ja lämmintä viikkoa meren rannalla kirjoja lukien, pyöräillen ja viinifestareita koluten. I-HA-NAA.

Masensivatko syyskuun säät?
Olin taas Suomessa, joten aika pitkälti kyllä.

(Onneksi pääsin myös virkistysmatkalle Tukholmaan, missä on aina hauskempaa :))
Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?
Kävin silloin piipahtamassa Ranskassa, ja kahteen viikkoon mahtui vaikka mitä kivaa! Mm. karsea lumimyrsky Grenoblessa, yhden vuoren valloitus sekä vähän maltillisempi vaellus Jura-vuorilla. Ja sitten sitä ihan tavallista ja ihanaa kotona mähötystä M:n kanssa. <3
Mitä olisit voinut tehdä toisin marraskuussa?
Kuka arvaa jo? Olisin voinut panostaa GRADUUN!
Mitä tulee vielä tapahtumaan joulukuussa?
Huomenna varmaan pyörähdetään alennusmyynneissä ja viikonloppuna mennään pulahtamaan avantoon. Vuosi on tarkoitus päättää paljussa pulikoiden.
Voittaako vuosi 2012 vuoden 2011?
Kaikki selviää aikanaan, sanoo vanha partioviisauskin. Toivottavasti uusi vuosi tuo uusia jänniä haasteita tullessaan :)

Mauno ulkoilee

Marraskuun kurakelit vaihtuivat pakkaseen ja puuterilumeen, joten kaivoin esiin Maunon valjaat (joita se rrrakastaa - not) ja vein katin pihalle. Vähän sitä otti päähän, kun tassut kastui ja nenään meni lunta, mutta muuten meni ihan kivasti.

Viime ajat on kuluneet reissussa, joulua valmistellen, gradusta ahdistuen ja ihan viime päivinä jopa tehokkaasti hommia hoitaen, joten blogiparka on aivan hunningolla. Ei mulla oikein ole mitään raportoitavaakaan - reissuista ei ole yhtään kiva kirjoittaa ilman kuvamateriaalia. Oma kamera teki tenän kesän lopulla ja nyt toiveikkaasti odottelen, josko Joulupukki ymmärtäisi tuoda uuden…! Ehkä sitten taas palaan asiaan. Maltatte varmasti tuskin odottaa :)

My heart is dancin' to a November tune

Marraskuu yllätti tämän bloggaajan pimeällä, tihkusateisella apatiallaan. Lomalta paluuseen meni siis itse loman verran aikaa, kun eihän mulla sinänsä ole mitään aikataulutettua arkea, johon vain pudota takaisin.

Nyt kuitenkin alan taas saada juonesta kiinni, vaikkei pimeä ja tihkusade edelleenkään ole parhaita kavereitani. Aamulla aurinkolamppu päälle ja Aamulehden kaveriksi aamupuuroa ja -teetä. “Valoisan” ajan hyödynnän opiskellen, kolmelta alkaa hämärtää ja sytytän kynttilöitä. Gilmoren tytöt -jakson kaveriksi kahvia ja herkkua. Illalla pimeään ulos virkoamaan (jostain syystä pimeä masentaa vähemmän kuin keskipäivän synkänharmaa “valo”) ja lämpimän suihkun kautta pehmeään petiin lukemaan. Voilà, minulla on rytmi!



Eilen laskin myös, että jouluun ja lomaan (tai siis…) on enää nelisen viikkoa, ja siihen aikaan mahtuu kaikkea kivaa: viikonlopun vanhapiikapippalot vanhempien paljussa, ensi viikon reissu Berliiniin (KIITOS SAS, kun et tehnyt konkurssia!), sitä seuraavan viikon retki pohjoiseen ja sitten Maxime jo tuleekin ja mennään Pietariin <3

Voisin myös virittää jo jouluvalot, kuunnella joululauluja ja juoda glögiä.
Nyt muistankin, miksi ennen jopa ihan pidin marraskuusta…


YLE - Sinun tarinasi from Kennel Helsinki on Vimeo.

Jotain rajaa

Juhlittiin ranskiksen kanssa kolmea yhteistä vuotta tässä loman alussa, ja mieleen hiipi (kyynisen pariisilaisen) kaverin lausunto siitä, ettei rakkaus todellisuudessa kestä ikinä yli kolmea vuotta. Toivottavasti ei nyt ihan näinkään, mutta hieman on havaittavissa ryppyjä rakkaudessa… Erityisen paljon hiertää ihan typerät ja pienet asiat, kuten mitä katsotaan telkkarista tai missä menee hiukan epäsiistin ja sikolätin raja.

(kuvituksena erinäisiä otteita entisistä asumuksistani - tässä asketismia kesätyöläisenä Raumalla)

Herrahan on tosiaan elänyt meidän asunnossa yksin viimeiset kaksi kuukautta ja menestyksellä muuttanut sen aidoksi poikamiesboksiksi - vain huojuva pitsalaatikkotorni ja oluttölkkipyramidi puuttuivat eteisestä (YO-kylässä asuessani mun naapurissa olevassa poikasolussa kasvatettiin edellämainittuja yli vuoden päivät keittiössä niin ettei ikkunasta lopulta nähnyt sisään…). Se kuitenkin vakuutti skypessä mulle siivoavansa täällä vähän ennen mun saapumista, joten oletin pahimman hävityksen kauhistuksen olevan takanapäin.

(12 neliön opiskelijahuone Grenoblessa)

Ovella kuitenkin odotti lähes tajun vievä haju, joka oli oletettavasti peräisin roskiksen pohjalle liiskautuneista ruoanjämistä, rasvan kuorruttamasta lavuaarista, hellalle roiskuneista erinäisistä aterianjäännöksistä, pesemättömästä vessasta, nuhjuisista lakanoista, makuuhuoneen pöydälle (!) unohtuneesta likaisten vaatteiden röykkiöstä tai ektoplasman peittämästä kylpyammeesta. Unohdinko vielä jotain? Ai niin, myös jääkaappi oli melko ruokottomassa kuosissa, ja imuria oli käytelty viimeksi ehkä joskus syyskuun puolella.

(Amerikan koti)

Saan jatkuvasti kuulla olevani tiukkapipoinen ja maaninen siivousnatsi. Ehkä olenkin, mutta mä en kerta kaikkiaan voi elää sekaisessa kodissa. (Mulla on vähän vaikeaa tällä hetkellä vanhempien luona, kun elän noin metri kertaa kolme metriä kopperossa, jossa on aivan tajuttoman vaikeaa saada kaikki tavarat mahtumaan paikoilleen…) Saan kyllä aika helposti Maximen osallistumaan ns. suursiivouksiin, jolloin yhdessä jynssätään koko kämppä lattiasta kattoon, mutta en jotenkin saa sitä oppimaan, että mun mielestä keittiön pöytä ei ole hyvä paikka säilyttää puolipitoisia sukkia ja t-paitoja tai että työtasot olisi ihan hyvä pyyhkäistä kokkailun jälkeen tai että kylpyammeen voi pestä ennen kuin se on vaihtanut väriä valkoisesta keltaiseen.

(mun ihan eka oma kämppä - tässä on kesken pakkaaminen viiden viikon reppureissulle…)

Koska vietän (vietin) meistä kahdesta paljon enemmän aikaa kotona, totesin usein pääseväni helpommalla, kun vaan itse nopeasti imuroin ja siivoan keittiön aamulla, jotta sain mielenrauhan ja pystyin tehdä töitä. En jaksa koko ajan nillittää jostain leivänmuruista lattialla, kun tiedän ettei toi toinen ihan oikeasti varmaan edes huomaa niitä, mutta mutta… En haluaisi myöskään ehdoin tahdoin päätyä marttyyri-kotiorjaksirouvaksi, jonka työpanosta kotona ei kukaan huomaa saatika arvosta. Koska en mä nyt ihan varsinaisesti nauti jääkaapin tai kylppärin jynssäämisestä tai viikon vanhojen porkkanankuorien raapimisesta roskiksen pohjalta.

Jotain pitääpi siis keksiä, jotta rauha säilyy huushollissa - koska monsieur’n sanojen mukaan mä hermostun liian helposti. Siihen pidätän kuitenkin yksinoikeuden, koska oon kuitenkin tyttö ja vieläpä perimältäni puoliksi savolainen.

(tähän kämppään kaipaan kaikkein eniten takaisin - mun ja kaimani kimppakämppä Turussa)
***
Tajusin näitä kuvia selatessani, että olen muuttanut viimeisten 6 vuoden aikana 15 kertaa. VIISTOISTA!