Äääähhh!

Pitäis kirjoittaa kandia pitäis kirjoittaa kandia pitäis kirjoittaa kandia en jaksa en osaa ei huvita ajatukset tulee ulos päästä nurin päin plaah. Revin siis kaverin hereille, vaadin huomiota ja viihdytystä, meen kaupunkiin jätskille, kävelen kävelen kävelen niin kauan etten enää jaksa kun tennarit hankaa... Nyt harmittaa, miten voin heittää monta päivää peräkkäin hukkaan, miten voin olla näin huono etten pysty hetkeäkään keskittymään. Aikaa on ihan naurettavan vähän siihen nähden mitä kaikkea pitäisi ehtiä ja mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä vähemmän teen mitään sen hyväksi.

Omituisia sattumuksia

Olin äsken keskustelemassa Outin kanssa mun henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta. Olin jo mennessä valmistautunut pahimapaan, ja ensimmäisenä Outi ilmoitti ettei mun koko suunnitelmaa löytynyt oppiaineen kirjanpidosta. Great... Tulostin sitten mun opintorekisterin otteen ja ruvettiin katsomaan sitä. Oon suorittanut ranskasta perusopinnot ja aineopinnot on paria kurssia vaille valmiit. Ruotsista on myös kasassa perusopinnot, aineopintoja uupuu 25 pistettä. Unkaria on 16 pistettä, eli 9 vielä ja perusopinnot on tehty. Sitten vielä tämä tänä vuonna tehty sivuainekokonaisuus ja kääntäjien suomen opinnot (niistä on kylläkin pari pakollista edelleen roikkumassa)... Outi esitteli mulle jonkin kaavion opinto-oppaasta ja järjesteli nuo kokonaisuudet sinne, ja - simsala-bim - multa puuttuu enää syventävät ja gradu ja sit oon valmis maisteri :SSS En ymmärrä yhtään millä lihaksilla oon tähän tilanteeseen päätynyt, mutta ilmeisesti oon vähän jopa edellä suositellusta aikataulusta. Vaik todellisuudessa multa tietty puuttuu se 120 pistettä vielä maisterin tutkinnosta, olo on silti jo nyt kuin voittajalla.

Toisaalta melkein rupesi ahdistamaan, kun tajusin että tämä yliopistoaika ei olekaan ihan niin loputon kuin miltä se vielä hetki sitten tuntui. Sitten kun valmistuu, pitää ruveta etsimään töitä, oikeaa asuntoa, miettiä mitä elämältään OIKEASTI haluaa... Mutta onneksi se loppu häämöttää siis aikaisintaan kolmen vuoden päässä. Ja eka välietappi olisi kai yrittää saada kandi valmiiksi. Mulla on nyt ylimääräisenä kannustimena se, että mulle on luvattu tuoda tuliaisia jos saan kandin pakerrettua tässä kuuden viikon aikana - tai siis tällä hetkellä enää viiden :)

Ja oikeasti kyllä haluan saada sen pois alta ennen kuin lähden Raumalle. Nyt jo melkein odotan muuttoa ja muistelen viime kesää nostalgisena. Hassua, miten täällä kaipaan sinne ja siellä taas takaisin tänne. Ikinä ei ole hyvä..! Mutta nyt mulla on ainakin seuraa, kun saan ilmeisesti epävirallisen kämppiksen omaan huoneeseeni punkkaamaan toukokuuksi. Joku Lauran historianlukijakaveri on hätää kärsimässä, kun sekin on tulossa Olkiluotoon töihin, eikä se ole saanut toukokuulle kämppää, joten lupasi jo puolittain majoittaa sen. Hmm, saa nyt nähdä mitä tästä tulee, mutta kai nyt pitää auttaa miestä mäessä. Ei se ainakaan facebook-stalkkauksen perusteella vaikuttanut sarjamurhaajalta, huumediileriltä tai muutenkaan erityisen epämiellyttävältä...

J'aime, j'aime la vie... ja muita euroviisubiisejä pääni sisäisessä jukeboksissa

Uskon päivänä näköjään koetellaan pienen humanistin uskoa... Paluu takaisin arkeen ja normaalielämään tapahtui kunnon ryminällä, kun kömmin (edelleen puoliksi koomassa) yliopistolle proseminaaritapaamiseen. En jostain syystä ollut hirveän hyvin valmistautunut, ja Yvesin ilme oli epäileväinen kun vakuutin sille silmät kirkkaina, että oikeasti mulla on ollut niin kiireistä etten ole ehtinyt valmistella tiivistelmää taustalukemistosta. Olihan mulla kiire, ja on valitettavasti edelleen. Viime viikon kiireet oli vain paljon miellyttävämpiä kuin nämä nyt odottavat :SSS

Viime maanantaina lähdin Tampereelle hoitamaan sosiaalisia velvoitteita pitkän tauon jälkeen (olin viimeksi käynyt kotona Minnan syntymäpäivien aikaan...). Vietin oikein onnistuneet pari päivää ja harrastin kaikkea tervehenkistä, kuten luistelua, kokkailua ja kahvinjuontia. Keskiviikkona palasin Turkuun pakkaamaan rinkan, pelasin illan ja yön biljardia (eka ihan hereillä ollessani ja sit kaiketi matkakuumeesta johtuen unissani) ja torstaina laitoin taas onnellisena tennarit jalkaan ja lähdin linja-autoasemalle.

Bryssel teki muhun oikein miellyttävän vaikutuksen, ja melkein jo kadun etten hakenut sinne(kin) vaihtoon. Itse kaupunki on hirveän sympaattinen ollakseen iso pääkaupunki, ja ranskaa sai ihan rauhassa puhua ulkomaisella aksentilla ilman että se vaikutti palvelun tasoon. Kahvi oli suomalaiseen peruskahvilakahviin verrattuna aivan taivaallisen hyvää ja mä pääsin parin päivän aikana jopa oluen makuun :S Ainoa miinus tulee säästä, joka muistutti aivan liikaa Turun loppusyksyä ollakseen edes siedettävä. Mulla oli yhdessä vaiheessa kaikki mukaan ottamani paidat yhtä aikaa päällä (ja tietty takki) ja silti palelsi. Lämmintä oli kuitenkin +10...

Eilen olin jo viiden aikaan kotona ja kuvittelin ensin että voisin saada jopa jotain rästiin jääneitä hommia siinä illan aikana tehtyä, mutta sitten kun olin purkanut uuden Larousse-sanakirjani, likaiset vaatteet, 7 (!!!) suklaalevyä ja euroviisu-cd:n rinkasta, totesin ettei mulla ole enää puhtia muuhun kuin facebookissa jumittamiseen ja Amazing racen Suomi-jakson tuijottamiseen.

Aamulla oli sitten mukava herätä takaisin tähän todellisuuteen. Pyykit odotti koneessa ripustamista, astiat tiskaamista ja tänään on vielä yhden ryhmätyön deadline. Oon ollut mukava opiskelutoveri ja jättänyt kaiken osallistumisen viimeiseen päivään...

***

Tuohon asti pääsin aiemmin iltapäivällä, kun olin palannut yliopistolta kotiin vääntämään omaa osuuttani kyseiseen ryhmätyöhön. Kone ei päästänyt mua ensin moodleen, mutta ajattelin että kyseessä on tilapäinen katkos ja päätin päivittää journalia odotellessani. Sitten kuitenkin näytölle ilmestyi ilmoitus, että verkkojohtoa ei ole kytketty - tarkistin molemmat päät, ja ihan tasan tarkkaan oli. Ei siinä auttanut itku eikä hammasten kiristys, vaan lähdin takaisin yliopistolle. Täällä sitä nyt istutaan Juslenian atk-luokan rauhoittavassa ilmastoinnin huminassa... Sain aika hyvän pätkän meidän työtä päivitettyä, ja päätin että se saa riittää mun panostukseksi tuohon ryhmätyöhön :S Tänään ei vain oikein lähde. Onneksi huomenna on uusi päivä, ja tiedossa ainakin hyvä elokuva hyvässä seurassa!

Muisteloita

10 vuotta sitten minä...
1. Pukeuduin enimmäkseen collegepaitoihin ja trikoisiin tai verkkareihin
2. Pelkäsin aivan tolkuttomasti pimeää metsää, mutta lähdin silti sinne retkeilemään suunnilleen parin viikon välein. Maha sattui aina etukäteen pari päivää, kun jännitin niin kamalasti...
3. Toivoin, että yläasteella olisi kivempaa kuin minimini-kokoisessa koulussani ja saisin paljon uusia kavereita. Boy, was I wrong.

5 vuotta sitten minä...
1. Aloin vähitellen viihtyä koulussa ja tajuta että ihmiset voi oikeasti haluta olla kivoja mulle.
2. En pelännyt enää pimeää metsää vaan lähinnä pikkuvartsujen vaativaisia vanhempia. Partio oli aika pitkälti mun elämäni.
3. Podin (ainakin silloisen päiväkirjani mukaan) myöhäistä teiniangstia ja pohdin iltaisin voisiko olla mahdollista että olen vaihtunut synnytyssairaalassa.

3 vuotta sitten minä...
1. Surin jo etukäteen sitä, että pitää lähteä TYKistä ja samaan aikaan en malttanut odottaa muuttoa. Ihan mihin vain, Turkuun, Tukholmaan, mitä kauemmas, sen parempi.
2. Esitin stressaavani yo-kirjoituksia, vaikka nautin tosi paljon kaikesta abivuoteen liittyvästä, jopa kirjoituksiin lukemisesta (erityisesti matikan :)
3. Harmittelin sitä etten ollut pari vuotta nuorempi niin että mulla olisi ollut jokin hyvä syy lähteä mukaan Amerikkaan.

Vuosi sitten minä...
1. Olin koko ajan menossa: sitseillä, kuoromatkalla, erinäisten ihmisten synttäreillä, Amerikassa...
2. Tuskaannuin silti jatkuvasti siihen, miten jumissa mun elämäni tuntui olevan, miten mikään asia ei ikinä muuttunut mihinkään suuntaan, vaan aina palasin samoihin tilanteisiin, samoihin paikkoihin, samojen ihmisten kanssa.
3. Olin ekaa kertaa aikoihin koko kesän Suomessa ja ekaa kertaa ikinä koko kesän töissä.

Viimeisen vuoden aikana minä...
1. Olen kai vihdoin oppinut pitämään huolta itsestäni.
2. Olen ryhdistäytynyt yliopistolla, ja sen seurauksena saanut paljon uusia kavereita ja päätynyt välillä aika randomeihin tilanteisiin.
3. Sain kodin ja perheen takaisin Suomeen.

Eilen minä...
1. Sain auringosta niin paljon energiaa että project paperin kirjoittamisen lomassa (joka muuten sujui hämmästyttävän hyvin) piti vähän hyppiä ja tanssia musiikin tahtiin omassa huoneessa.
2. Olin sosiaalisessa humalassa, söin hyvää kakkua, nauroin ja tanssin ja olin iloinen...
3. Päädyin palaamaan kotiovelle hieman kyseenalaisessa seurassa ja poikkeamaan matkalla posankan takana puskassa kaivelemassa geokätköä :S (ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan ni tää kyllä tapahtui tänään)

Tänään minä...
1. Heräsin liian myöhään janoisena, päänsärkyisenä ja muutenkin hämmentyneenä
2. Olen pian viisi tuntia yrittänyt kerätä itseäni viimeistelemään sen eilisen project paperin että voin palauttaa sen huomenna ennen Tampereelle lähtöä. Keskittymiskyky on ihan nollassa.
3. Pakkaan ehkä vielä tavarat siinä toivossa että mukaan tulisi edes jotain niistä monista tavaroista jotka mun on vihdoin pakko muistaa viedä kotiin!

Huomenna...
1. Oon toivottavasti tosi tehokas ja meen aamulla yo:lle, palautan pari työtä sekä kirjan viikonloppulainasta
2. Istun pari tuntia junassa ja luen Sinuhea.
3. Meen illalla Hervantaan :)

Never say never...

Viime kesänä vannoin itselleni, etten enää ikinä halua kuulla poikkipuolista sanaa Raumasta, mutta jotenkin nyt kun kesä lähestyy ihan liian nopeasti ja motivaatio kesätöiden hakemiseksi sen kuin laskee, alkaa tuntua jälleen ihan houkuttelevalta ajatukselta että parilla puhelinsoitolla voi varmistaa itselleen kokopäiväisen työn toukokuusta elokuulle. Erityisesti koska haluan tilillä olevan hiukan ylimääräistäkin ensi vuotta varten... Laitoin Olkiluotoon sähköpostia, tällä viikolla oon puhunut parinkin eri ihmisen kanssa puhelimessa, ja nyt näyttää siltä että pääsen noin 97% todennäköisyydellä takaisin sinne. (Ainoa este tälle olisi joku häiskä, Tuomas nimeltään, jonka kanssa asiasta on muodon vuoksi vielä luvattu neuvotella. Please, Tuomas, if you hear me...!) Valikoiva muistini on jo alkanut tehdä listaa kaikista Raumalla asumisen ja Olkiluodossa työskentelemisen hyvistä puolista, joista ehkä tärkeimmät on se että oikeasti tykkäsin työstäni tuolla ja sekin ettei tarvitsisi asua äitin kanssa samassa huushollissa kuin viikonloppuisin :SSS

Onpahan ainakin kesätyöt poissa päiväjärjestyksestä, ja voin ruveta panikoimaan sitä, miten ehdin saada kandin valmiiksi (mulla on paperilla vasta epämääräinen ajatus aiheesta sekä jotain taustakirjallisuutta, josta oon oikeasti lukenut vasta ihan murto-osan). Olin tänään Signumin kirjastolla jälleen etsimässä inspiraatiota ja hakemassa vertaistukea, jota sieltä kyllä onneksi aina löytääkin. Lähdin parin tunnin jälkeen huojentuneena kun huomasin ettei muillakaan ole vielä ihan hirveän selkeitä suunnitelmia ja kirja mukanani että voin viikonlopun aikana vielä kokea jonkin valaistumisen aihevalintani suhteen. Ulkonakin paistoi aurinko aivan ihanasti, mulla oli kevättä rinnassa eikä Suomessa olo ahdistanut enää yhtään niin paljon. Sitten, pläts, mun laukkuni levisi vesilammikkoon Assarin edessä... Se kirjastosta lainattu taisi olla viimeinen pisara kun laukkuparka oli jo valmiiksi täyteen ängetty kaikkea tuikitarpeellista tilperhööriä, ja ai niin, olihan siellä mun tietokonekin :P

Tällainen päivä tänään, osittain aika seesteinen, välillä vähän maaninenkin ja sitten tasaisin väliajoin pudotus maan pinnalle...

Oon blondi taas ja peilistä katson minä itse jonkun kaamean maantienvärisen äidinkielenopettajasta käyvän tylsimyksen sijaan. Oon myös ehkä saanut vähän liikaa aurinkoa (erittäin pukevaa) vaikkei täällä mikään helle varsinaisesti olekaan. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee: oon ehtinyt kolmessa päivässä onnellisesti työntää jonnekin passiivisen muistin perukoille sellaiset ikävät asiat kuin kandin tekeminen tai typerät isotöiset kurssit tai kesätöiden hakemisen tai vaihtopapereiden täyttämisen... Ihailen vain kukkivia puita ja juuri puhjenneita narsisseja ja syön aamiaiseksi pina coladan makuista jugurttia (vaihtoehtona olis myös strawberry cheesecake) :D I like it here! (Tosin mulla on tästä vähän huono omatunto, kun tykkään kyllä Suomesta ja se on mun kotimaa, mutta silti aina tänne tullessani näen itseni tulevaisuudessa asumassa jossain muualla kuin siellä...)

Brrh... Ihanaa herätä nenänpää melkein kirjaimellisesti jäässä. Ulkona on tosi kivan näköistä, mutta taidan tyytyä ihailemaan sitä nän ikkunalasin läpi, varsinkin kun munkin supervastustuskykyni alkaa rakoilla ja olo on aamu aamulta tukkoisempi. Pitäisi nukkua kunnolla, mutta nyt tapahtuu ihan liikaa, ja lisäksi haluan saada kaiken mahdollisen tehtyä ennen Amerikkaa. Käyn niin suurilla kierroksilla, että iltaisin tuntuu melkein mahdottomalta sammuttaa itseään... Oon ihan hirveän innoissani melkein kaikista keskeneräisistä projekteistani, ja haluaisin ehtiä paneutua niihin, mutta kun aika ei tunnu riittävän mihinkään, niin hajoan vain entistä pahemmin. Aamulla laitan kahvin tippumaan ja avaan tietokoneen, samoin iltapäivällä tai illalla kotiin tullessani ja kone sammuu vasta joskus puolenyön aikoihin (mikä jo sinänsä mulle on ihan poikkeuksellista, koska oon niin huono valvomaan ja tykkään tehdä kouluhommat päivällä mahdollisimman pitkälle että saan illalla sit olla rauhassa)... Lisäksi oon koukuttunut sen uuden lifestyle-kanavan, livin, ohjelmistoon. Tosi kätevää kun yhdeltä kanavalta tulee jatkuvalla syötöllä aivotonta ohjelmaa, jota voi pitää "seurana" taustalla. Ja Ellen DeGeneres-show'sta tykkään oikeastikin.

Vitsi mun elämäni kuulostaa oikeasti säälittävältä :D Kaikkein kamalinta on ettei se kauheasti edes haittaa mua... Mulla on yksi hirmu kiva käännös tekeillä, ja oon tutustunut suprajohteiden ja fuusioenergian jännittävään maailmaan tässä viime päivinä. Onneksi kuitenkin perjantaina pääsee pois, avaamaan tennarikauden ja ostamaan kunnon purkkaa! America, here I come...! Viimeistä kertaa.