2011 (muut edellä, minä perässä)

Mitä teit vuonna 2011 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
Valmistuin kandiksi. Allekirjoitin työsopimuksen, jossa ei ole päättymispäivämäärää (tai oikeastaan kaksi). Sain Ikioman Eläimen.

Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
Ei mitään käryä mitä oisin ehkä luvannut :O Tuskin mitään, oli vähän kiireistä silloin vuosi sitten…

Synnyttikö kukaan läheisesi?
Vähän liian moni. Tulee vanha olo!

Kuoliko kukaan läheisesi?
Mummu :(

Missä maissa kävit?
Ranskassa (lomailemassa helmikuussa ja vähän pysyvämmin kesäkuusta alkaen - vaikka tosin näillä kriteereillä pikemminkin “kävin” Suomessa siinä helmi-toukokuussa) ja Unkarissa elokuussa.


Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
Loma voisi olla ihan kivaa. Viime vuonna sellaista oikeaa “en tee tai ajattele mitään velvollisuuksiin liittyvääkään” lomaa kertyi ruhtinaalliset kaksi viikkoa. Lopun ajasta joko painoin yötä myöten vikoja kandin kursseja, tein kahta työtä vuorotellen tai muutin. Rentouttavaa.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
Jostain syystä sadepilven sisällä vietetty kylmä ja kostea Ranskan kansallispäivä, 14.7. on painunut mieleen pysyvästi :) 6.6 alkoi työt ja voi hitsinpimpulat kun oli jännää! Oman synytmäpäiväni muistan varmaan aina, mutta tänä vuonna synttärit oli harvinaisen ikimuistoiset.

(märkiä ollaan melkein vyötäröön asti, mutta silti… PÄÄSTIIN PERILLE!)
Vuoden suurin saavutuksesi?
Muutto ulkomaille (tuli jälleen todistettua ettei kannata kauhean kauaa pohtia ennen kuin tekee päätöksen: jos olisin järjellä ruvennut miettimään tänne lähtöä, en varmaan olisi koskaan uskaltanut lähteä) ja se, että olen sopeutunut tänne näin hyvin ja kehittänyt itselleni elämän! Ja oli se kandikin ihan jees :) Se vain oli ajatuksen tasolla valmis jo joskus kaksi vuotta sitten…

…ja suurin epäonnistuminen?
Elokuun stressihajoilu
Kärsitkö vammoista?
Kts. edellinen. Stressi aiheuttaa sellaisen ihanan 24/7 vatsakivun aina välillä ja ihmeellisiä rytmihäiriöitä aina aika ajoin. Muuten olen ihan yhtenä kappaleena.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?
En kyllä ihan hirveästi ole ostellut mitään ylimääräistä paitsi jotain lentolippuja. Budapestin liput oli hyvä sijoitus!

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Maximen (miten se jaksaa mua???). Kavereiden, äitin ja isin :)


Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Pomon. Useamman kuin yhden nyrpeän ranskalaisen “asiakaspalvelijan”. Omani aika ajoin. Kämppiksen (tämänhetkisen).

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Vuokraan. Lento- ja junalippuihin. Ruokaan. Kenkiin? Eläinlääkäriin?

Mistä innostuit eniten?
Kisusta! Budapestistä, töiden saamisesta, ranskalaistumisesta.

Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2011?
 Veikkaisin Florence and the machinen uusinta albumia. Ja kiitos ranskalaisen musa-tv:n ja radiokanavien, myös mm. Mikan Elle me dit tuo ihan takuulla takaisin armon vuoteen 2011 ja sateiseen heinäkuuhun!
Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt onnellisempi vai surullisempi?
Varmaan aika samoissa mennään? Stressitaso on vähintäänkin sama, mutta kun kotiasiat on kunnossa (mistä tämäkin sanonta on peräisin, oliko se jonkun urheilijan väläytys?) niin kaikki on kunnossa ;)

Lihavampi vai laihempi?
Lihavampi. Kiitos Ranska. (omasta itsekurista tämä ei tietysti johdu mitenkään…?)


Rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi. On kahden työn tekemisessä jotain hyvääkin! (ei ehdi shoppailemaan jne)

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
URHEILLUT!

…entä vähemmän?
No vaikka niitä töitä…

Miten aiot viettää joulun?
Meni jo, ja aika sukkelasti menikin. Yhden ainoan päivän joulu on kyllä surkeinta mitä ranskalaiset on osanneet keksiä!

Mange kyttää jouluaamun varpusta… Kuvasta näkee myös, miten jouluiseen säähän 25. päivä herättiin: +8 astetta ja kirkas auringonpaiste.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Pohdin tässä että olisinko allekirjoittanut kaksi työsopimusta, jos olisin tiennyt etukäteen kuinka uuvuttavaa tämä on. Mutta kyllä varmaan olisin… Eihän mua mikään estä lopettamasta jompaa kumpaa hommaa, mutta silti mieluummin jatkan näin.
Eli en keksi mitään oikeasti kaduttavaa juttua.

Rakastuitko vuonna 2011?

 En. Paitsi ehkä Magnus Maitopartaan <3
Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
0

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Ne samat vanhat: Gilmoret ja Ugly Betty dvd:ltä vapaahetkien henkireikänä Suomessa. Täällä onnistuin kesällä koukuttumaan Private Practiceen, ja innostuin pari viikkoa sitten Modern Familystä :) Keskimäärin Ranskan tv-tarjonta on kuitenkin semmoista kuraa ettei koukuttumisen vaaraa ole ollut…

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En.

Mikä oli paras lukemasi kirja?
EN MUISTA YHTÄÄN AARGH! Eli voisin lisätä tuonne “mitä olisit voinut tehdä enemmän” kohtaan lukemisen.

…entä musiikillinen löytö?

Ei mitään käryä toimiiko toi videon upottaminen… Jos ei niin tästä sitten. Florence and the machine on siis tänä vuonna iskenyt aika kovasti. Ei se mun elämää ole mullistanut, mutta en ole vieläkään (noin kuudensadan kuuntelukerran jälkeen) kyllästynyt tähän levyyn. Toinen on Coeur de piraten uusi ihana levy! (rakastan myös laulajan ihanaa quebec-aksenttia :))

Mitä halusit ja sait?

Työpaikan ja kissan.

Mitä halusit, muttet saanut?
Hermolomaa?

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Todella omaperäisesti tykkäsin kovasti Black Swanista! Ja kesällä katsottiin Maximen kanssa Léon, ja se oli ihana (lue: en nukahtanut leffan aikana). Fifth element oli kans kiva. Natalie Portman ja Luc Besson on siis olleet vuoden kovia juttuja :D

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
 Pidin partiokokouksen, myöhästyin junasta ja saavuin tyylikkäästi omille synttäreilleni samaan aikaan vieraiden kanssa. Söin raclettea 25 ihmisen kanssa ja sain kivoja lahjoja. Aika onnistunut synttäri!
Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?

Silläkin uhalla, että toistan itseäni: loma ja stressittömämpi elämä. Kotona olisi kans ollut kiva käydä vähän useammin.

Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2011?
 Alkuvuodesta michelinukko oli esikuvani, kesällä sitten taas paistuin toimistolla ja kaikki kevyt mutta peittävä oli pop. Tällä hetkellä “tämä oli puhtaana ja päällimmäisenä kaapissa” on tyylillinen ohjenuorani.

(kyl mä joskus vähän panostankin ;) mm. häissä)
Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Maxime. Äiti. Suklaa. Kissa.

Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
ööh…?

Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
No enpä ole näihin niin perehtynyt vaikka vaalit onkin edessä. Durbanin ilmastokokous taisi olla ainoa poliittinen asia, joka mussa sai jotain reaktioita aikaan.

Ketä kaipasit?
Perhettä ja kavereita. Ja alkuvuodesta tietty Maximea.

Kuka oli paras uusi tuttavuus?

 Oon tutustunut täällä erityisesti töiden kautta ihan mahtaviin ihmisiin! Ihan hassua, miten näin lyhyessä ajassa voikin tuntua, että olen tuntenut nämä tyypit tyyliin aina… Monien kanssa meitä yhdistää ulkomaalaisuus ja se että ollaan tultu Grenobleen vartavasten töihin, joten kun viettää sekä työ- että vapaa-ajan samojen ihmisten kanssa, syntyy nopeasti jonkinlainen yhteenkuuluvuuden tunne.
Miten uudenvuoden (10-11) pippalot meni?
Kiitos Hannan nyt taas muistan missä ja kenen kanssa juhlin :D Ei sillä että olisin niin rankasti juhlinut, mutta viime talvi on semmoista puuroa mun päässäni että yksityiskohdat hukkuu sinne kuin…
Juhlat oli oikein onnistuneet, ja pääsin tutustuttamaan mösjöön kaikkiin suomalaisen uudenvuoden erikoisuuksiin kuten tinanvalantaan ja julmettuun pakkaseen.
Mitä tapahtui tammikuun ensimmäinen päivä?
Maxime lähti takaisin Ranskaan ja mulla oli kurjaa. Laitoin ruokaa, josta tuli vähän puolivahingossa tosi hyvää ja äitikin innostui että kai tämä kasvisruoka voi ihan hyvääkin olla. Söin tobleronea ja käänsin Olivier Adamia omassa vinttikopissani.

Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?

 Se oli ihanaa kun ekan jakson puristuksen jälkeen pääsin hiihtolomalle Ranskaan. Ei kyllä mitään hajua päivämäärästä…
Miksi vuoden 2011 maaliskuun voisi elää uudelleen?
En koe tähän kyllä oikeastaan mitään tarvetta. En muista maaliskuusta muuta kuin sen epätoivon, ettei talvi IKINÄ lopu. Loppuihan se. Eikä tullut takaisin…
Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?
Paljon tapahtui ja nopeasti. Kylmä hiki alkoi hiipiä selkään kaikkien kouluprojektien viimeistelyn ja täytenä yllätyksenä tulleen Ranskaan muuton valmistelun kanssa.

Millainen mielialasi oli toukokuussa?
Sama ralli jatkui. Myin huonekaluni ja tungin irtaimiston äitin skodaan. Kannoin kotona laatikoita ja pussukoita edestakaisin autotallin ja yläkerran väliä, purin ja pakkasin ja tuskailin.


Heippa Turku!
Millainen sää oli kesäkuussa?
Kuuma! Ja aurinkoinen enimmäkseen. Just hyvä siis :)
Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?
Se jo kertaalleen mainittu vaellus kansallispäivänä oli aika mainio kokemus. Muuten en muista kauheasti mitään yksityiskohtia :S
Miten elokuu lähti käyntiin?
No siellä päivystyksessä.

Masensivatko syyskuun säät?
Täällä oli aurinkoista ja melkein helle, eli ei ja joo. Kaunis sää on aina ihana, mutta EIHÄN TÄLLAINEN VOI OLLA NORMAALIA!

Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?
Ekana viikonloppuna tehtiin mösjöön kanssa kiva retki Anssiin. Muuten en hirveästi muistelekaan :D


Det här e livet. Erityisesti lokakuussa :)

Mitä olisit voinut tehdä toisin marraskuussa?
Olisin voinut ehtiä ajoissa synttäreilleni? Olisin voinut ostaa joululahjat ja -kortit ajoissa? En keksi mitään järkevää…

Mitä tulee vielä tapahtumaan joulukuussa?
Kuuta ja vuotta on ruhtinaalliset 30 tuntia jäljellä, joten eipä mitään ihmeempiä kaiketi. Huomenna on jotkut juhlat jonkun luona jonka ehkä tunnen tai luultavasti en.

Voittaako vuosi 2012 vuoden 2011?
Toivotaan! Jos nyt ei ainakaan tulis sitä maailmanloppua niin voisin olla ihan tyytyväinen ensi vuoden saldoon :)

Maailmantuskaa

Eksyin tällä viikolla lukemaan tämän artikkelin, ja sitä kautta selailemaan The Independentin kaikki viimeaikaiset ilmastonmuutosjutut läpi. Alkoi ahdistaa. Kahteen päivään ei tehnyt mieli edes syödä, koska koko ajan vain ajatukset kiertyivät saman asian ympärille ja vatsaan tuli kamala yököttävä solmu.

Miksi me ollaan niin tyhmiä, että tuhotaan ja tuhotaan ja tuhotaan ja “odotetaan ja katsotaan” kun samaan aikaan on niin ilmiselvää, ettei tässä ole mitään odottamista vaan pitäisi toimia kiireenvilkkaa! Ne pahimmat mahdolliset jutut joiden piti tapahtua vasta sitten joskus 50 vuoden päästä jos ei mitään tehdä, on jo tapahtumassa…

Pahinta on, ettei tästä edes kerrota missään. Oon epätoivoisesti seurannut uutisia nähdäkseni, onko tämä uutinen aiheuttanut jotain reaktioita, mutta ei mitään! Rien de rien. Kaikki vauhkoaa vain kriisistä ja lamasta ja luottotietojen menettämisestä, opettajat lakkoilee jonkun lakiuudistuksen takia, junat lakkoilee lakkoilemisen ilosta, sairaille lapsille kerätään 100 miljoonaa euroa tv-lähetyksessä… Mutta ketään ei kiinnosta se pikkuinen asia, että tämä meidän planeettamme voi todella todella huonosti.

Durbanin ilmastokokouksesta en olisi tiennyt mitään, jos en olisi siitäkin aktiivisten facebook-kavereiden linkkien kautta kuullut. Saatiinko siellä mitään aikaan? Tuskin mitään tarpeeksi radikaalia… Kiina, Intia ja USA lupasivat allekirjoittaa sopimuksen päästöjen vähentämisestä. Mutta mutta, sopimus allekirjoitetaan kolmen vuoden päästä ja se astuu voimaan kahdeksan vuoden päästä. Jos sinä aikana jatketaan samaan malliin kuin nyt, miten vielä käykään?

Onneksi en sentään voinut katsoa keskiviikkoillan dokumenttia, joka käsitteli vuoden päästä koittavaa maailmanloppua. Olisin varmasti jo pöpilässä siinä tapauksessa… Partiokaverit pelastivat.

Juuri tällä hetkellä toivoisin todella hartaasti uskovani jumalaan, paratiisiin, Nangijalaan tai ihan mihin vain, mikä toisi toivoa edes vähän. Välillä toivoisin, että se tiedemiesten kehittelemä hullu supervirus tappaisikin puolet ihmiskunnasta, niin että maapallon kuorma vähän kevenisi. Mutta kuka sen sanoo että jäljellejäänyt puolisko olisi yhtään sen viisaampi kokemuksestaan…

Haluaisin tehdä jotain todella konkreettista ja mieluiten radikaalia. Jotain muutakin kuin olla syömättä brasilialaista naudanlihaa (no, lihaa ylipäätään) tai sammuttaa valot joka huoneesta, kun lähden sieltä pois. EI SE RIITÄ. Jotain on nyt keksittävä, pian.

Pariisi, vol 2

Huomennapa hyvinkin, aika venyviä ovat nämä lupaukseni… :D

Jäin kaiketi perjantai-iltaan hihittelemään hullulle vesiämpärimiehelle. Me mentiin toki illallisen ja tämän omalaatuisen baarikokemuksen jälkeen “suoraan kotiin”. En tiedä, miten se on edes mahdollista, mutta matkaan jostain sieltä Opéra Garnierin nurkilta 18. arrondissementiin kului ainakin kaksi tuntia, ja Pariisi-perinteidemme mukaan mentiin taas kolmen aikaan nukkumaan.

"Aamiainen" lauantaina nautittiin mun valkkaamassa suomalaisessa ravintolassa, joka oli hintojen ja palvelun suhteen pieni pettymys, mutta kyllä karjalanpiirakat ja tuore ruisleipä (ja lanttulaatikko ja ja ja…) oli HYVÄÄ. Samoilla nurkilla olisi ollut Père Lachaisen hautausmaa, jonne koipensa on oikaissut monen monta julkkista, ja jonne salainen hautausmaafanaatikkoni on jo pitkään halunnut kiertelemään. Maxime oli vain jo varannut iltapäivän ohjelmaan kierroksen katakombeissa (harvinaisen hilpeä pariskunta me muuten ollaankin…), joten ajeltiin maanpäällisellä metrolla (junalla?) toiselle puolelle Pariisia jonottamaan siitä ilosta, että päästiin vaeltelemaan maan alle parisataa vuotta vanhojen ihmisenjäänteiden ja hyvin pirteiden runonsäkeiden joukkoon. Huh.


Seuraavaksi suunnattiin kaupungin etelälaidalle aivan täyteen ladatulla ratikalla (josta Julie suurkaupunkilaisen ylenkatseella totesi, ettei tuo vielä mitään. näkisittepä ruuhka-ajan!). Vuorossa oli kuuluisat viinimessut. Väkeä oli kuin niillä jollain kuuluisilla markkinoilla ja varmasti vielä aika paljon enemmänkin, mutta lopulta saatiin taisteltua itsemme sisään messualueelle lipun hintaan (norm. 6 euroa, meille joku heppuli ovella myi omansa 2,5 euron hintaan) kuuluvat viinilasit tiukasti kädessä.

Tässä kohtaa Maximen silmiin nousi juuri sellainen onnellinen ilme, kuin lapsena varmasti oli naamalle liimattuna koko jouluaaton (minähän en pienenä ikinä kiukutellut, ni). Valtavassa hallissa oli varmasti satoja, ehkä jopa tuhansia kojuja, joista jokaisesta sai ilmaisia maistiaisia!

Ilta jatkui italialaisten herkkujen ja ylihinnoiteltujen juomien äärellä, ja kotimatkalla saatiin hauska japanilaiskaveri, joka pysyi mukana ihan Julien kotinurkille asti :D Heppu oli nauttinut hiukan liikaa jotain nautintoaineita, ja oli harvinaisen vilkas ja estoton. Meillä oli hauskaa :)

Seuraavana aamuna (tai no…) muut jäivät vielä koisaamaan, kun me Maximen kanssa suunnattiin sunnuntaisen autioon Pariisiin seikkailemaan metrolla Boulogne Billancourtiin asti CIRQUE DU SOLEILia varten!!!!!!! Selvittiin omaksi ihmeeksemme suoraan oikeaan paikkaan, ja löydettiin melko helposti valtava telttakin.


Meikä edustaa teltan eessä. Ja vaikkei se kuvasta välitykään niin IIIIIH!

Tässä laadukkaan kamerani tuotoksia: esirippu ennen esityksen alkua! Siellä ei oikeasti olisi saanut ottaa kuvia, mutta ilmeisesti ranskalainen uhmahenki on jo tarttunut tarpeeksi muhunkin, kun kamera kävi heti kun vartijasetä käänsi selkänsä…

Show oli upea, ja vaikka Maxime ilmeisesti välillä vähän nuokahtelikin, mä en edes tajunnut, että yli tunti oli kulunut, kun komennettiin väliajalle. Ihanaa välillä irtaantua todellisuudesta niin täysin!
Illalla vielä kierrettiin keskustan kautta nauttimassa japanilaiset nuudelikeitot Ste Annen japanilaiskorttelissa, ja sitten edessä oli kotimatka kohti Maaseutua, niin kuin pariisilaiset kutsuvat kaikkea kaupungin rajojen ulkopuolelle jäävää.

What can I add…?

Sairasta

Heräsin eilen kuin jyrän alle jääneenä. Ääni kulki vain vähän pihisten, kun kehuin Magnusta, joka kerrankin nukkui koko yön kaikessa rauhassa. (Olin kuin ylpeä äiti, mun pikku piltti osaa nukkua niin kuin isot lapset :D) Viime päivien mystinen jalkojen ja nivelten kolotus selittyy siis ihan tavallisella flunssalla. Jihuu.

(aion aloittaa lääkitsemisen chartreusella, jos ei tehoa, kaapista löytyy myös unicumia. varo vaan tyhmä flunssa!)

Tämä johtaakin ah niin oivasti toiseen päivän polttavaan aiheeseen, eli mutuelliin, joka mun pitäisi hankkia nyt kun vihdoin kuulun Ranskan sosiaaliturvan piiriin. Mutelle on jonkinlainen sairasvakuutuksen tapainen, paitsi että sen funktio on ainoastaan täydentää sosiaaliturvaa.
Eli käytännössä esimerkiksi lääkärikäynnistä, jonka hinnaksi on määritelty muistaakseni 23 euroa, sosiaaliturva korvaa 70 % ja mutuelle (tai potilas, jos ei ole mutuellia) loput 30 %. Nopean laskutoimituksen jälkeen maksettavaa jää siis alle 7 euroa. Ei mikään päätähuimaava summa, ja jos sattuu olemaan onnekas, eikä sairasta, melkein kannattaa itse vain suoraan maksaa tuo 7 euroa kuin maksaa mutuelliin 20-30 € kuussa siitä ilosta, että ylimenevä osa korvataan.

Toisaalta sitten jos sattuu sairastumaan pahasti tai joutuu onnettomuuteen tms (ja täällä taas taikauskoisena syljeskelen pitkin seiniä, kun tuntuu pirujen maalailulta tällaisen kirjoittaminen), voi ihan lämmittää mieltä, että kaikki sairaskulut korvataan automaattisesti. Pessimistinen puoleni taitaa siis voittaa, ja otan mutuellin.

Seuraavaksi on sitten vuorossa valinta: minkä niistä sadoista edullisista ja kaikenkattavista tarjouksista ottaisin? Pieni toivonkipinä herää mielessäni… Voisi nimittäin olla ihan kiva vaihtaa silmälaseja! Että jos ottaisi sellaisen, joka korvaa optikko- ja silmälääkärikulut? Muiden kulujen kanssa kun olen aika perusjannu, en normaalisti syö hirveämmin lääkkeitä, hampaat on ihan kohtalaisessa kunnossa ja olen harvoin missään flunssaa vakavammassa taudissa. *koputtaa puuta*

Mutta mutta. Silmälasit maksaa noin parisataa euroa (ainakin omani on tähän asti maksaneet). Jos haluan mutuellin, joka korvaa edes osan tästä summasta, joudun maksamaan 10-15 euroa kuussa enemmän kuin jos ottaisin tavallisen mutuellin (joka siis korvaa mm. lääkäri- ja hammaslääkärikäynnit, spesialistin konsultoinnit, lääkkeet, mahdollisen sairaalareissun jne), enkä silti saisi vielä läheskään kattavaa korvausta rilleistä. Eilen saamani arvion mukaan 150 euron kakkuloista saisi noin 35 euroa korvausta. Ei sitten :(

(Sitä paitsi opin juuri pari päivää sitten, että jos haluaa ylipäätään hankkia silmälasit tai vaihtaa niitä, pitää ensin käydä silmälääkärillä, joka tekee lähetteen optikolle. Monimutkaistako? Ehei… Jonotusaika melkein kenelle tahansa silmälääkärille on sitä paitsi samaa luokkaa kuin YTHS:n hammashoitoon.)

Luulen siis tyytyväni ehkä siihen kaikkein halvimpaan perusmalliin. Hankalalta tällainen jatkuva sättääminen ja paperisodan käyminen toki tuntuu, mutta toisaalta, ainakin jos Wikipediaa on uskominen, on ranskalainen terveydenhuolto rankattu maailman parhaaksi. Mitäs siihen sanotte?

Tämän päivän olotila on uhkaavasti sellainen, että pian pääsen testaamaan näitä maailman parhaita palveluita ihan omakohtaisesti. Nieleminen, haukottelu, yskiminen ja puhuminen sattuu ihan sairaasti, ja mulla on aika hemaiseva puhelinpalvelijan ääni. Lovely.

Pariisi, vol 1

Paris was… overwhelming. Just as always. The moment I got up from the metro at Étienne Marcel I felt very much alive. I just can’t get enough of that city ! And at the same time it intimidates me with its elegance and arrogance. In the middle of all those nonchalantly chic Parisians I tend to feel even dowdier than usually and I get uncomfortably aware of my hair that sticks in all directions with no control… But then there are also those moments when I walk up and down the corridors of a metro station pretending to know exactly where I am going and for a little while I imagine being one of them. Classy and confident.

The weekend was spent in the best company imaginable. Maxime’s old friend J lives in Paris since about two years with her boyfriend and always reserves us her warmest welcome ! Also one other friend of Maxime’s and J’s, S, was there with us and we had such a good time :)

We somehow miraculously always manage to miss the lightning at the monuments in Paris (ville de lumière ?). Like this time we walked a little extra tour Friday night to see Opéra Garnier in all its glory but with no luck. Last year we actually biked all the way from Montmartre to the Eiffel tower (might not seem that much on the map but just do it once to see…) to see the new lightning show - just to find out they stop the lightning at 1 am nowadays to save electricity. Good for pandas and polar bears and global warming but we were a little disappointed…

We did catch a glimpse of Galeries Lafayette in it’s Christmas lightning and it was astonishing ! I would have liked to see the Christmas tree inside just to see if it really can be that much bigger than the one in front of Turku cathedral (how do they get it in the building ?!) but as always we did our sightseeing during night time.

(this is what it is supposed to look like !)

The weekend included a handful of restaurants and bars and some very random experiences. Friday evening we sat down for a while into this tiny little bar (all the bars I’ve ever visited in Paris are minuscule) where the DJ was having a good time in his own little universe and people (mostly Americans) seemed to be in their own living room. We had a drink and went outside - where all of a sudden we had a bucket full of freezing cold water thrown at us from upstairs. Normal…?

Apparently one of the neighbours had had enough of all the noise outside. Or then he just found it funny throwing water on people (or his apartment was flooding, who knows?). One thing is sure : people sure didn’t calm down on this. There was a party going on next to the apartment from where the water was thrown down and people down on the street started to yell up to the people in the windows who yelled back and the desperate bar tender was yelling in vain everybody to calm down. And all the time there were bucketfulls of water splashing on the street. We were laughing hysterically, at a safe distance though.

***

I’ll have to come back to you tomorrow, now I’m starting to feel sleepy (I’m such a grandma, I know). I’ve spent a lazy evening, cooking braised cabbage for myself and writing this, it’s all weird having all this time. I like it :)

Täällä taas

I was thinking about not blogging for a while because I felt stressed about it (among all the other things) and I didn’t want to whine all the time - which is all I have been doing lately… I used to write here to update on what’s going on in my life but I was getting the feeling that no one is interested really, so I said to myself that I can just as well stop for a moment.

I mean, there is no fabulous point in my writing, I’m not a food blogger or a glamorous fashion bloggers that everyone envies and who get free samples of makeup or clothes and invitations to exclusive fashion events and whatnot… *sigh* My life isn’t exactly the most exciting right now and I don’t write super duper well, either (especially in English……….). I guess I’m having a blog identity crisis ?

from: weheartit.com

Don’t get me wrong ! Obviously it would be fun to be one of those glamorous and interesting people, but I’m mostly very happy to be the girl who blogs to keep up with her friends and family who are all so so far away… But the again I get the feeling that no one is reading.

***

The thing that make me come back today (apart from being on a rrrreally good mood for once), is the fact that I’M GOING TO PARIS this evening. Sorry, I just can’t write it other than Caps lock on… Paris <3 In the best company ever and with the best plans ! We’re going to drink wine in a wine fair (at least I suppose that’s what you do in a wine fair, otherwise there is no point in going, right ?), eat in a Finnish restaurant (!!!) and see a Cirque du Soleil show. This last one makes me bounce up and down everytime I think about it :)


We used to watch their shows on tv during Christmas holidays and I was just dying to become an acrobat, especially one of those who do the trampoline shows…! I’ve had to bury the hopes of this career (just like my childhood dream of being a prima ballerina :D) but I’ve always wanted to see one of Cirque du Soleil’s shows. There is something magic about them ! Apparently my subtle hints worked wonders since last Saturday I woke up with the tickets to their show called Corteo on my pillow <3 The best birthday ever :)

So a priori this weekend is going to be something very special. At least I have my hopes up ! And being sick and tired of being sick and tired all the time I’m now trying to stay positive.

Si vous voulez que la vie vous sourit, apportez lui d’abord votre bonne humeur. -Spinoza

Maladie imaginaire?

Blogilla menee tällä hetkellä yhtä vahvasti kuin mulla itsellänikin… Voipi olla, että hiljaiselo vielä hetken verran jatkuu tällä puolen, kun yritän (kerrankin) priorisoida ja saada itseni ensin kasaan ennen kuin otan kauheita paineita siitä, että kaikki lukijani varmasti kierivät öisin sängyissään unta saamatta kun eivät tiedä mitä kiehtovassa elämässäni tapahtuu juuri nyt. Voin päästää teidät tuskistanne ja kertoa, että olen (rummunpäristyksiä) tehnyt töitä. Ja nyhvännyt pitkän viikonlopun Maximen nurkissa. Huisia vai mitä?

Diagnosoin itseltäni tänään lähes kaikki Wikipedian luettelemat anemian oireet aina sydämentykytyksiä myöten. Töissä aina välillä sydän muljahtaa kurkkuun asti ja sitten on aika ikävä fiilis, ihan pikkuisen jo vaikka senkin takia että olen kovin luulotautinen ja ehdin miettiä kuinka todennäköistä on saada sydänkohtaus 23-vuotiaana. Tänään vasta kun törmäsin jonkun blogiin töitä tehdessäni (ja kyllä, blogien selailu kuuluu - ainakin etäisesti - työtehtäviini ja ennen kuin kukaan kateudesta vihertyy niin voin kertoa ettei ole herkkua…), ja siellä mainittiin että rytmihäiriöt on yksi anemian oire. Sieltä vakavammasta päästä. Jihuu…

Projektina on siis tällä hetkellä monipuolistaa tämänhetkistä ruokavaliota, joka koostuu pitkälti voileivistä (joka aterialla) ja suklaasta (silloin kun siltä tuntuu, eli usein). Tietenkin silloin kun väsyttää (eli koko ajan) mikä tahansa kokkailu, joka vaatii esimerkiksi kattilan esiinkaivamista ja hellan sytyttämistä (sytkäri on tietenkin aina yläkerrassa…), tuntuu ihan ylivoimaiselta. Mutta ei se patonki taida ihan mitään ihmeruokaa kuitenkaan olla, joten pakko yrittää.

Palailen siis tänne joskus (toivottavasti) ihmeparantumisen ja virkistymisen kokeneena. Voikaa hyvin!

This weekend was near perfect. First of all it consisted of not only two but four sweet days of liberty ! Secondly it was still quite warm and we had nice long walks out in the countryside. (I consider this a victory, since Maxime hates walking…)

We didn’t do much (like that would be any news), mostly just lazed off on the sofa, cooked a whole lot of good food (I love their kitchen…), laughed at the cats and enjoyed the fact that we didn’t have to do anything.

(just look at these colours, aren’t they fantastic ?)
I took Magnus with me and even though I was dreading he would make all his craziest I-don’t-want-to-be-in-this-stupid-cage show, he was pretty ok about it. On the way back he even slept all the way. But Maximes roommate has a cat too, and that was just something waaaaay too exciting ! Magnus ran behind him all the time and showed all his best moves (like rolling on his back and walking on two feet) and the other cat, Figatel, just couldn’t care less. He would stare at the wall as if hoping to make this little pain in the ass disappear by sheer power of mind.

Unfortunately even the best things must end sooner and later and now I’m once again trying to survive my regular life. It’s so depressing to see sun set long before getting out of office… I’m just a little tired of everything right now :/

Luckily my parents will be in Grenoble this weekend <3 It will be so good to see them for the first time in… five months !

Tunnin pidempi viikonloppu!

I’m done with this weeks workload and ready for a four day weekend ! Yay ! Except for the fact that I still need to sit in front of this stupid screen for 69 minutes and my back aches like never before, I’m feeling pretty good right now :)

Yesterday evening we had a Swedish dinner party at my Swedish collegues place. It was so much fun and I really enjoyed the food and akvavit and snapsvisor and everything <3 It was funny how exciting and exotic the others found the scandinavian culture (we were seven nationalities around the table) and we had some interesting conversations about nudity and stuff…

Of course I’ve felt like s**t all day because I slept way less than I should have (and that’s been going on for two weeks now) so today it’s been caffeine and sugar every few hours just to keep me awake.
I’ve noticed that not sleeping does nothing good for me (newsflash, haha). In addition to the obvious stuff like not being able to concentrate, feeling sleepy and being “hungry” and snappy all the time I’ve noticed I get very anxious too. I’m going through all these worst case scenarios in my head all the time and actually fearing the death pretty bad. It’s horrible :/ I have some sedatives that were prescribed to me this summer and even though I don’t like the thought of eating them, I sort of feel better knowing that they are ther, just in case.

I’m just really looking forward to the feeling of waking up after a good night’s sleep tomorrow <3

Maanantai

The weekend just disappeared somewhere. What happened ? I spent Friday and Saturday evenings in front of my computer waiting for Maxime to come home from town where he was meeting some friends. Saturday there was scout reunion and yesterday (after the rugby world cup final that France lost) I mostly slept because I was having the worst headache ever…

Magnus must have known it was Monday this morning. He was being such a pain in the backside. He mewed til I got tired of it and let him out. Then I realized it was raining and had to go run on the balcony in my woolly socks to catch him. He didn’t appreciate being (literally) thrown in and started to mew again… Such a peaceful beginning for this week.

Now I’m feeling a bit more zen. The mountains outside are so pretty with the autumn colours and I have Radiohead on my headphones. I will survive this week and Friday I will take the train with Magnus to go chez Maxime for four long days ! With nothing more exciting to do than watching Gilmore girls, reading a book, cooking or going to cinema. It will be sweet <3
*
photos : weheartit (once again, I’m getting addicted…)

Random rant

Feeling a bit down today. I’m all bloated and my muscles hurt. Also, I went to sleep at midnight Monday and 1am yesterday - just to wake up at 6am to work a bit. To top it all off it’s raining like hell and the temperature dropped like 10 degrees overnight. Grrreat.

I wanted to go to the gym today, to a course called Bodybalance. It’s so nice and relaxing and still very efficient (efficace? I’m too lazy to check words on dictionary today :D) - hence the hurting muscles. But I’m working until 6pm and I still have a lot of work to do at home so I think I will have to leave it to another time. It will be another night spent in front of my computer, trying to find a comfortable position to work (but not too comfortable to fall asleep in the middle).

So, nothing exciting is going on in my life, as usual. I’m not feeling very inspired to write, as if you wanted to hear again and again how boring everything is. (and right as I was typing this, my Italian colleagues put some traditional music on and started to dance. guess I’m not the only one bored here)
*
On days like this I really crave colour. And yet I find myself dressed in different shades of grey and navy blue with some touches of brown. Y-A-W-N. I sort of envy my sister who can wear all the colours of the rainbow in the very same outfit. I don’t envy her choice of clothing, I could wear same sort of combos but I choose not to. But I envy the way she doesn’t care how ridiculous someone might think she is. I care too much…

But also I find that in France the choice is very limited. In the summer you can find bright colours and pretty patterns but come october and everyone starts wearing black, grey and brown.What’s the logic? Now that it’s either grey or black outside, why not brighten up with some colour…? I need to work on this one.
*
One morning in Dole we woke up to this weird noise and went to the window, unable to identify the source. In about a minute we saw a hot-air balloon that rose from some nearby location to the bright blue sky. It was so pretty… Now Maxime is talking about a balloon ride (two weeks ago it was paragliding, what’s next?)

Ärsytystä pärsytystä

Viikonloppu oli ihana, niin kuin aina Maximen luona. Aurinko paistoi (niin kuin aina Maximen luona), eikä me tehty juuri muuta kun lagailtiin telkkarin eessä (rugbya mösjöölle ja Gilmoreja mulle) ja syötiin kaikkea herkkua, niin kuin kotona tehtyä sushia ja niin ikään kotitekoisia keksejä. Omsnoms.

Kotiintulo olikin vähän ikävämpää sitten. Edessä on partiontäyteinen viikko, joka edellyttää paljon suunnittelua ja kokoustamista ja keskustelua. Siis paljon aikaa. Huoneessa vallitsee myös jonkinasteinen kaaos (löydän jatkuvasti mysteerisesti kaikennäköistä sälää korvakoruista silmälaseihin sängyn alta, kuka lie niitä sinne raahaa :D), jolle pitäisi oman mielenrauhan vuoksi tehdä jotain. Lisäksi otin kaksi uutta dokkaria käännettäväksi (shoppailun historiaa, jihuu!), joten iltatöitä on tiedossa.

Kaikki tämä olisi ok. Mutta. Kämppiksen sairasloma alkaa kiristää kaikkien hermoja. Erityisesti minun.

Charlotten ja Magnuksen yhteiselo ei ole ollut ihan ongelmatonta (olenko jo maininnut aiheesta kenties…?). Magnus tekee pahojaan aina vain Charlotten aikaan, mikäli C:a on uskominen, ja on muutenkin sietämätön riiviö aina kun mä en ole kotona. Okei. Ymmärrän kyllä että sillä on ehkä mua ikävä, mutta luulen että syy ei ole vain siinä. Mange varmasti yhdistää kaiken kivan muhun, koska mä annan sille ruokaa ja juomaa, paijaan, harjaan, leikin, siivoan hiekkalaatikon, riekutan… Charlotte antaa ruokaa silloin kun mä olen poissa. Piste. Se myös siivoaa M:n lelut viikonlopun aikana (jos mä en siis ole kotona) piiloon olkkaria rumistamasta. Mikään ihmekään, jos pikkuista alkaa ahdistaa, kun kukaan ei leikitä ja lelutkin viedään.

Haluaisin vielä tarkentaa että ihan alunperin oli Charlotten idea että hei voisi olla kivaa ottaa kissa. Sitten sovittiin että se on enemmän mun kissa ja että otan sen mukaani kun muutan pois. Charlotte päätti ihan itsekseen, ettei kauheasti sekaannu koko juttuun ettei kiinny liikaa. Ei se silti tarkoita sitä, ettei se saa leikkiä ja paijata kisua… Oletin, että jos Charlotte halusi kissan ja sen mielestä on ihan okei, että jätän ne kahden viikonlopuksi kerran tai kaksi kuussa, se voisi haluta tehdä muutakin kuin lisätä raksuja kuppiin pari kertaa päivässä ja karjua Mangelle kun se tekee tyhmyyksiä.

Tänään aamulla mua odotti lattiantasosta irronnut kaakeli, jonka Magnus oli ilmeisesti eilen onnistunut irrottamaan seinästä. (???) Ja lappu jossa sanottiin ihan tällain kaikella ystävyydellä että mun pitäisi olla enemmän kotona ja viettää aikaa kissani kanssa, koska selkeästi sillä on kurjaa ilman mua. Mulla on jo valmiiksi syyllinen olo kun oon paljon töissä ja joudun vekslaamaan viikonloppuisin kahden kaupungin välillä, saatika sitten kun toinen osoittaa koko ajan syyttävällä sormella.

Ensi kerralla otan Mangen mukaani viikonlopuksi. Siinähän sitten tottuu Maximen kämppään, jos sinne joskus ensi kevät-kesällä muutetaan…

Elän reunalla

Töissä on alettu pelata uhkapelejä. Ja minä osallistun, kun kaikki muutkin! Ikävä kyllä hävisin (ainakin näin ekalla kerralla) ja hintana oli aamu-unien lyheneminen puolella tunnilla, kun jouduin raahautumaan ennen töitä boulangerieen ostamaan aamiaiscroissantteja kilvan voittajille. Elän siis vaarallisia aikoja! (löimme siis vetoa työkaverin iästä ja osuin aika hävyttömästi yläkanttiin…….)

Viime aikoina on ollut kivaa. Ehkä iltatöiden puuttuminen (ja niiden korvaaminen epätuotteliaalla mähöttämisellä) ja Maximen äidin ostamat spiruliinatabletit on tehneet tehtävänsä? Meidän toimisto on täydentynyt yhdellä italialaisella (miespuolisella, raukkaparka tämän kanalauman keskellä) ja pian tulee uusi tanskalainen jolle ei kyllä enää ole tilaa paitsi pöydän alla. Huono huumori kukoistaa ja seinät on tapetoitu kuvilla yhteisistä illanvietoista (sekä ihan hävyttömän isoin Ruotsin ja Italian lipuilla!).

Lähden taas viikonlopun viettoon Maximen luo ja ikävöin jo nyt pöhköä kisuani, joka yritti aamulla piiloutua salamatkustajaksi laukkuun. Sieltä se killitti silmät selällään, kun olin jo heittämässä vaatteita päälle… Mauno on kasvanut ihan hurjasti, nyt se painaa jo 3 kg. Ties mikä monsteri siitä vielä tulee. Valitettavasti se on oppinut myös kiipeämään hellalle ja avaamaan ovia omatoimisesti. Edes mun kärsivällisyyteni ei riitä, kun se neljältä aamulla rämähtää sinnikkään yrittämisen jälkeen sängylle ilahtuneen maukaisun kera.

Joo, pälä pälä… Mitään asiaa ei ole mutta pakko silti koko ajan pitää mökää. Nyt kun oon yksin tässä pöydän ääressä, sijaiskärsijäksi joutuvat armaat lukijani Ü
Vielä 35 minuuttia töissä. Ja sitten 3 tuntia ja 16 minuuttia junassa, jihuu!

Aate aito

This is what the weekend looked like. We had planned about an hour of games outside with the guides……… It went well in the end, better than I had expected. The girls are so sweet (in their own, noisy and bordellique way) and excited about having two foreign leaders.


I’m half super excited and half anxious about this year. I feel there are so many things to think about that I should pretty much quit my job to be able to handle it all. But I decided it doesn’t have to be that perfect. We will have a good year which does not include me getting burnout :)
Sunday there was a trainig for all the new leaders. From 8:30am until 6pm in this freezing cold room. One of the trainers was driving me crazy, he was so… falsely perky. And noisy. And annoying. Otherwise the day was ok, I guess, even though I couldn’t help feeling I was wasting my time there. At least I have some qualification to be scout leader in France now (can’t remember what the nomination was, though…)


Now, good night everyone ! I will continue my evening procrastinating instead of sending e-mails to the parents of my guides or searching for covoiturage to go see mon mec this weekend - or anything productive whatsoever. I should and I could but I DON’T CARE. :)

*
photos: weheartit

Ja niin saapui syys

Autumn is here, this time for good I think. It’s hard to believe last weekend we were walking around in t-shirts - now I’m very happy to wrap myself up in sweaters and scarves and get energy kicks from riding my bike in crisp morning air that makes my cheeks turn pink ! I also love the sort of gloomy light in the evening and the dark rainy nights such as yesterday, when the mountains dissapear into clouds and fog… It’s such a cliché but it makes me shiver pleasantly looking outside into the cold rain and crawling up on my bed with a warm, purring cat right next to me. I love autumn <3


There are some less pleasant sides in autumn / winter, though. I bought 2 kilos of apples today (…) and realized afterwards that my last winter’s apple allergy has come back. I don’t get it. Why do I only get rash from apples when it’s cold outside ? Oh well. I’ll have to content myself with the beautiful kakis I just bought at my favourite fruit and veggie store. It’s the season. The guy in the store is so passionate about his products, he always makes me smile :) You know, the way the veggie guy in Amélie Poulain ?


These two last pics are from Finland, from about a year ago. That’s absurd. (also the other photos are from last autumn in Finland, here we don’t have those beautiful colours yet)



I’m going to attack my kakis now and prepare myself mentally to this weekend of intense scouting. Have a sweet weekend everyone <3

Mange ja sen paras kaveri (heti mun jälkeen tietty!). Oltiin äsken eläinlääkärillä ja nyt Magnuksella on passi ja mikrosiru ja kaikki rokotukset. Ja niskassa jälleen yksi pipetillinen kirppuainetta, plää. Toivottavasti nämä uusintakierrokset auttavat, koska siltä löytyi taas vatsan alta yksi kirppu!

Päivän kissatiedotus oli tässä, nyt meen valloittamaan keittiön (kun kämppis lähti kylään johonkin) ja sit katon lisää Private Practicea ja nautin siitä, että karvainen lapsi on kerrankin hiljaa ja rauhallinen (=tainnoksissa rokotuksista).

Voyage voyage

Annecy tai kavereiden kesken Anssi tai miksei myös Alppien Venetsia oli uskomattoman kaunis kaupunki! Onneksi sää suosi meidän retkeä, koko viikonlopun paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja aamun sumun hälvettyä lämpötila kohosi nopeasti yli +25 asteen. Ahh, mitä herkkua lokakuussa <3


Lauantaina me käytiin veneretkellä järvellä ihastelemassa kirkkaan turkoosia vettä, syötiin pitkä ja perusteellinen lounas sekä herkkujätskiä, ruokittiin joutsenia, ja ostosteltiin vähän.


Sunnuntaina ohjelmassa oli pakollisen croissant-aamiaisen sekä paikallisen sunnuntaitorin koluamisen jälkeen pyöräretki järven rantaa pitkin. Liikkeellä oli älyttömästi muitakin, ja Maximea ahdisti (ja mä kuulemma pyöräilin liian lujaa, hehe), mutta leuto tuuli ja upeat maisemat kompensoivat pieniä puutteita.


(NOLO SORMI, kännykällä on vaikea kuvata :))

Annecy vaikutti oikeastaan liian täydelliseltä paikalta ollakseen totta. Ympärillä kohoavat Alpit, eli vaeltamaan ja laskettelemaan ja kesällä hellettä pakoon pääsee helposti. Kaupungin vieressä levittäytyy yksi Keski-Euroopan puhtaimmista järvistä, jossa voi uida, veneillä, kalastaa… Maisemat on upeat ja vanha kaupunki idyllinen.


Mutta (aina on mutta!) kaikista edellämainituista syistä hinnat tuolla ovat myös pilvissä. Asuntojen, ravintoloiden, kauppojen, ihan kaiken. (Tässä ehkä näkyy myös ihan lähituntumassa sijaitseva Sveitsin raja?) Bongailtiin Maximen kanssa asuntoilmoituksia (EI vakavissamme) ja olishan sieltä puolella miljoonalla irronnut vaikka mitä :D Laskettiin, että joku pikkuinen laho mökki voitaisiin saada kolmen vuoden säästökuurin jälkeen, jos ei sinä aikana esim. ostettaisi ruokaa tai maksettaisi vuokraa. Ihan hyvä suunnitelma mun mielestä!


Toinen ikävä juttu oli valtava turistimassa. Sama ongelma on varmasti kaikissa etelän rannikkokaupungeissa Ranskassa - mutta Annecyssa turistikausi kestää vuoden ympäri… Jo kahden päivän oleilun aikana luoviminen jatkuvassa päämäärättömästi lompsivassa laumassa alkoi tuskastuttaa, joten tuskin voisin tuolla asuakaan (tällä on ainakin hyvä lohduttautua, kun säästöt ei riitä omaan taloon järven rannalla :D).


Reissusta jäi hyvä mieli, ja nyt vain odottelen seuraavaa :)

Tänä viikonloppuna en näe monsieur’ta, kun meidän keskinäinen kommunikointi viikolla ei aina ihan toimi (…) ja herra oli varannut menomatkansa Milanoon työmatkalle luullen että mä tulen sinne kylään. Juna lähtee siis Dolesta, eikä se sen takia voi lähteä Grenobleen yhdeksi päiväksi. Mulla taas on syksyn eka partiokokous, joten en voi lähteä täältä mihinkään. Hohhoi.

Nyt aion nauttia vapaaillasta käymällä lämpimässä suihkussa ja katsomalla Private Practicea ja Mad Meniä suklaan ja baileysin kanssa. Moikka!

Early bird

Sain työn palautettua jo tunti ennen kuin pitää lähteä toisiin töihin! Eikä edes väsytä! Mistä nyt tuulee? Yleensä viimeistelen työtä vielä 8:20, 25 yli rynnin vetäisemään päälle ensimmäiset käteen osuvat vaatteet, heittelen tavaroit pyörän koriin, jätän sängyn petaamatta ja singahdan autotalliin hakemaan pyörää. Sitten vain välttelen peiliä loppupäivän, koska jumalattomat silmäpussit yhdistettynä au naturel -lookiin ja vähän sinne päin harjattuun kuontaloon ei ole kovin imarteleva yhdistelmä…

Nyt oon nautiskellut rauhassa aamiaissmoothien ja kahvin ja ehdin vielä meikata ja pukea täysin kiireettä. Vau. Lisäksi seuraavasta deadlinesta ei ole tietoakaan, hääääärligt!

Nähdään illalla moi!

Keskiviikon lapsi murheita saa?

Tänään väsyttää. Heräsin kuudelta ahkeroimaan (tai no, olin kyllä niin död että nousin vasta puoli seiskalta ja silloinkin vain karvaisen herätyskellon vaativasta moukumisesta johtuen), mutta tekstitysohjelma ei toiminut… Sen jälkeen koko päivä on sujunut tahmeasti, kuin kertaalleen pureskellussa purukumissa laahustaisi.


Onneksi on kahvia ja kastanjahilloa <3

Tänä viikonloppuna tulee kaksi vuotta täyteen yhdessä monsieur’n kanssa, ja vaikka välillä erossa eläminen tuntuukin vaikealta, yritän muistuttaa itseäni siitä, että olen kuitenkin onnekas. Me nähdään joka viikonloppu, ja loppujen lopuksi viikot kuluvat nopeasti puuhatessa.


Vielä tarkenee lounastaa näin :)

Toista on vaikkapa työkaverilla, jonka poikaystävä lähti Syyriaan sydänkohtauksen saanutta isäänsä katsomaan. Poikaystävä oli juuri jäänyt työttömäksi ja viisumi oli vanhentunut, joten paluusta ei ole ihan hetkeen tietoa. Eikä Syyriakaan taida olla juuri nyt kaikkein paras paikka oleilla…


Ja toi kehtaa kutsua mua debiiliksi…

Maanantai

Jee, hotelli (!!!) Annecyyn on varattu, ja säätiedotuskin lupaa +27 astetta ja aurinkoista (*koputtaa puuta*). Viimeisiä kesäisiä päiviä taidetaan tosin viedä. Melkein jo odotan sitä, kun saa vetää villapaidan ja takin päälle ja lämpimät talvikengät jalkaan. Takki pitäisi sinänsä hankkia, samoin jotkin ihanat karvavuoratut talvikengät. Ja en kyllä tiedä, millä ihmeellä saisin sekä ulkoilutakkini että paksun talvitakkini tulemaan äiskän ja iskän mukana tänne, kun ne olisi sille lupailemalleen vierailulle tulossa… Ihan kuin olisin juuri äsken pakkaillut tavaroitani ja ollut sitä mieltä, ettei tällaisista vielä kannata stressata kun talveen ja kylmään on niiiiiiiiin pitkä aika vielä.

Tämä viikonloppu oli ihana! Olin monsieur’n luona maalla ja siellä olikin kivaa, eikä normitylsää. Se on nyt muuttanut uuteen kimppakämppäänsä, joka on kokonainen omkotitalo! Kämppikset oli koko viikonlopun kätevästi poissa, joten voitiin leikkiä kotia kaksistaan :) Siellä oli tiskikone ja oikeita viinilaseja, ahhhh. Laitettiin kaikkea hyvää ruokaa ja syötiin takapihan patiolla, katsottiin rugbya, kierreltiin vähän kauppoja ja sisustettiin Maximen huonetta. Parasta, erityisesti kun oli lämmintä ja aurinkoista <3

Tänään on sitten lähtenyt viikko vähän tahmeasti käyntiin… Tai oon vain lähinnä niin väsynyt, että melkein putoan tuoliltani. Eilen missasin junan minuutilla (kiitos Dijonin ratikkatyömaa ja sekavat kiertotiet!) ja odottelin seuraavaa melkein kolme tuntia, eli olin kotona vasta yhden maissa yöllä. Nyt ei ihan jaksais. Meillä oli koko firman yhteinen kokous, jossa kaikkien uusien (kuten mun) piti esitellä itsensä ja sitten kuunneltiin höpinää budjeteista ja tilastoista (ja tässä kohtaa luomet alkoi painaa kumman paljon) ja sitten JEEE syötiin pitsaa!

Illan ohjelmassa (heti kun puoli seiskalta kotiudun töistä) on imuroida, tiskata, rynnätä vesijumppaan, rynnätä märkänä ja punanaamaisena ruokakauppaan, laittaa ruokaa, siivota huone ja katsoa seuraava käännettävä dokumentti. Ja etsiä Magnuksen lempilelu, jonka se on hukannut viikonloppuna, ja leikkiä vähän herran kanssa <3<3<3<3 Ja tässä kohtaa kello on kaiketi taas sen yksi ja huomenna kaikki alkaa uudelleen alusta.

Enää neljä päivää viikonloppuun!

Elle me dit danse, danse, danse...

Hei vaan heissulivei, maailman laiskin blogin kirjoittaja täällä!

Viikonloppu hujahti ohi juhlien ja nukkuen. Perjantaina oli ekat bileet Valencessa, joka oli hauska uusi kaupunkituttavuus. Ihan lähellä Grenoblea (noin tunti autolla) mutta silti ihan eri fiilis perillä, melkein kuin etelässä olisi! Kaupunki tunnetaankin myös nimellä “la porte du Midi”. Ilta kului pienessä baarissa päivänsankarin perheen valmistamien suolapalojen ja ihan liian vahvojen drinkkien äärellä. Mä hipsin jo yhden maissa hotellille (!!!) nukkumaan, ja heräsin neljältä kun pojat kotiutuivat. Yksi erehtyi vuoteesta ja Pierren äänessä oli pientä paniikkia aistittavissa, kun se yritti saada kaveria tajuamaan että peti on jo varattu :P
 
Aamulla selvisi, että oltiin maksettu vain neljästä ihmisestä vaikka meitä mahtuikin huoneeseen helposti (tai no, joidenkin tapauksessa vähän vähemmän helposti) seitsemän. Hipsittiin sitten vähin äänin takaovesta ulos kaupungille kahville ja pain au chocolatille ennen enemmän tai vähemmän huonovointista kotimatkaa. Loppu iltapäivä sujui untenmailla. Että se sitten siitä ihanasta helteisestä syyspäivästä.

Lauantai-iltana hikoiltiin meillä kotona, kun kämppiksellä oli syntymäpäivät ja se halusi välttämättä kutsua kaikki kymmenet serkkunsa ja kaverinsa kylään kerralla. Tunnelma oli tiivis. Ja hikinen. Iloista oli hyvä ruoka ja se, että kissa on vihdoin tajunnut, että parvekkeelta alas heittäytyminen ei ole hyvä idea! Jotain itsesuojeluvaistoa havaittavissa siis.

Me evakuoiduttiin Maximen kanssa sen vanhempien luokse nukkumaan jo joskus ennen kahta. Kunnon yöunet tiedossa siis - not. Herra laittoi herätyskellon jo yhdeksäksi soimaan :( Mä sitten datailin ja katsoin rugbya telkkarista sillä välin kun hän nikkaroi itselleen kirjahyllyä alakerrassa. Huoh.

Tänään on taas hikinen helle, ja koska ihanassa auringonpaisteessa ei tee mieli mennä kuntosalille huhkimaan muiden hienhajun sekaan (olenko jo kenties maininnut, että käyn tosiaan KUNTOSALILLA?), päätin mennä pitkästä aikaa lenkille. Koko päivän on ollut kova pomppufiilis ja päässä soinut yksi hyvä biisi, johonkin on pakko päästä purkamaan energiaa!

Ötökkäjuttuja

Vainoharha iskee… Tänään oon imuroinut ja pessyt koko asunnon lattiasta kattoon, pakastanut vuodevaatteita, tyhjiöimuroinut erinäisiä kodintekstiilejä semmoisissa tv-shop-muovipussukoissa ja ruiskutellut kirppujen torjunta-ainetta kaikkialle. Ostin sitä ison pullon, eikä enää oo paljon jäljellä.
Eilisellä eläinlääkärillä taivasteltiin nimittäin paitsi herran kokoa (Mon dieu, onko se oikeasti vain kolme kuukautta? Tollainen mötkäle…) myös turkista löytynyttä kirpunkakkaa. Mon dieu, täällä on yksi kuollut…!

Magnus sai sitten torjunta-aineen niskaan, ja bussilla matkustamisen ja pelottavan bokserin aiheuttaman järkytyksen sekä rokotusten yhteisvaikutuksesta se nukkua möllötti loppuillan sohvannurkassa ja hoiperteli vain välillä määkäisemään mulle. Ilmeisesti ilmoittaakseen, että kurjaa on. (en oikein vielä puhu kissaa, enimmäkseen sen moukuminen tuntuu vain sellaiselta seurustelulta…)

Kotona alkoi siis raivokas imurointirumba ja tänään myös tuolla ruiskupullolla pääsin suihkimaan koko asunnon. Nyt väsyttää…

Jos kellään on kokemuksia tai vinkkejä kirppuasioissa niin kiitollisuudella otan vastaan. En halua nähdä täällä enää yhtään minivipeltäjää! Kylppärin karvainen jättihämähäkki saa riittää!

Budapest, osa 2

Lomakuvat jatkuvat:

Tiistaina päästiin liikkeelle vasta puolenpäivän aikaan (edellisten iltojen valvominen otti veronsa ja sitä paitsi unkariksi dubattu Animal Planet voi olla huomattavan koukuttava…), ja mentiin suoraan lounaalle kauppahalliin. Söin jonkinlaisen uppopaistetun leivän (sanoinko jo jotain unkarilaisen ruuan kaloripitoisuudesta?) jonka päällä oli hapankermaa ja REILUSTI juustoa. Oli vähän raskas olo. Maxime mätti pörköltiä ja oli myöskin vain hädin tuskin tajuissaan annoksen jälkeen.

Aterian päälle nautittiin lasi Tokajia. Noms noms!

Illalla, monen tunnin kylpemisen jälkeen, Tokaji maistui ihan vesipullosta improvisoidusta mukistakin. Hyvää oli! Ja pullon aukaisemiseen meni aikaa vaivaiset puoli tuntia - kummallekaan ei juuri sattunut korkkiruuvia mukaan, mutta kyllä puukollakin todistettavasti saa viinipullon auki!

Tonava kaunoinen!

Keskiviikkoaamuna löydettiin uusi lempikahvilamme. 300 metrin päästä asunnostamme… Silmät auki taas :D

Iltapäivällä Maximen kaveri Attila haki meidät vierailulle omaan kotiinsa vähän Budapestin ulkopuolelle. Asuinalue oli ihan uusi, kolmessa vuodessa pellolle kohonnut Wisteria Lane -henkinen omakotitaloalue, jossa kadut kulkivat suorissa kulmissa ja talojen etupihoilla oli hyvinhoidetut nurmikot.

Kuvassa on Attilan ja Krisztin koira Füri, joka on kasvissyöjä. Ihan omasta valinnastaan. Piti hieman hieraista silmiä, kun kaveri popsi tyytyväisenä kokonaisen unkarilaisen paprikan menemään. Itse maistoin kyseistä herkkua sormenpään kokoisen palan ja hikoilin ja itkin seuraavat kymmenen minuuttia…

Kahvi oli vahvaa ja se tarjoiltiin riippumattoon! De här e livet :)

Illalla kävelytettiin Füriä Tonavan rannassa ja uitettiin se joessa.

Pallopäät. Käytiin sitten ajamassa kartingia.

Melkein sukua Kimi Räikköselle! (ja melkein voitin kisan… tulin ainakin ekana maaliin, ei sillä niin väliä, montako kierrosta poikia jäljessä)

Budapestin metrossa oli hurjat liukuportaat. En kyllä saanut kunnon kuvaa. Mua aina huimasi…

Vikana aamuna haluttiin Parlamenttitaloon. Se vain sattui juuri silloin olemaan kiinni kansallispäivän takia. Dommage… Vältyttiin siis kolmen tunnin jonotukselta…!

Onneksi löydettiin sentään Ronald Reagan. Vai mikä lie iso jehu olikaan?

Hyvä loma oli <3