Eka viikko kevät(???)lukukautta on melkein takana. Olo on lähinnä jyrän alle jäänyt. Vatsa on kipeä päivittäin, päätä särkee jatkuvasti, saan pahoinvointikohtauksia aterioiden päälle, iho syyhyää öisin, nukun surkeasti, näen painajaisia, viluttaa, särkee, huimaa. En silti ole oikeastaan kipeä. Ahdistustakin koen lähinnä pieninä hetken annoksina - kuullessani uutisia talven vatsatautiepidemiasta, ilmastonmuutoksesta, noro-viruksesta, maanvyöryistä tulvista ennätyksellisen kylmistä ja kuumista säistä. Jostain syystä kaikki tämä tuntuu erityisen pelottavalta juuri nyt. En tiedä, mistä se on peräisin tai mitä voisin asialle tehdä. Menisi vain pian ohi.

Onneksi on hyviäkin hetkiä. Näin tänään pitkästä aikaa vanhan lukiokaverin, käytiin syömässä ja teellä, juteltiin kaikesta tulevaisuuden suunnitelmien ja itujen kasvattamisen väliltä.

En jaksa nyt enempää, keitän illaksi riisipuuroa ja puhun pian skypessä Maximen kanssa. Sitäkin on kova ikävä...