Oggi sto proprio male

Hyvää alkanutta vuotta, toivoo yksi mökkihöpertynyt ja kotiinsa hautautunut! Ehkä joskus ensi kuun puolella opin miten tämä uusi vuosiluku kirjoitetaankin, nyt vielä vika ykkönen pyörähtää ihan huomaamatta nollaksi... Isikin huomasi vuoden ensimmäisenä päivänä että ei muuten tunnu uudelta vuodelta, vaikka tulee mäkihyppyäkin telkkarista. Isin kohdalla outo olo johtui varmaan lähinnä sohvamähöily-uudenvuoden jälkeisestä ei-krapulaisesta olotilasta, mutta multa meni kanssa vuoden vaihtuminen täysin ohi, asiaankuuluvasta juhlimisesta huolimatta.

Vietin viikon päivät esitellen Maximelle pohjolan talven ihmeitä (meidän pihapalju oli aika kokemus parinkymmenen asteen pakkasessa, samoin liukurimäki laskettelurinteen huipulta alas asti, ja jouluvalaistu Siperia veti herran ihastuksesta mykäksi kun kohdalle osui vielä sopivasti kuuro pehmeää pakkaslunta...), mutta kun olin jättänyt sen Pirkkalan lentokentälle uuden vuoden päivänä, olo oli melko tyhjä. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä mua ei huvita yliopistolle paluu ja uudet kurssit, eikä oikein mikään muukaan uusi ja jännä. Haluan vain sen yhden takaisin tänne, tai minut sinne tai ihan mihin vain sen kanssa... Eilen päätin että asialle on tehtävä jotain ja varasin lentopisteilläni lennot Ranskaan (no, Geneveen) hiihtolomaksi, joka meillä sattuu kummallakin onnellisesti samalle viikolle. Silti vaan tuskastuttaa tiedossa oleva kevät, joka kuluu lähinnä odotellessa seuraavaa lomaa.

Koti-kotona on juuri nyt hyvä ja turvallinen olla, vaikka täällä vähän oudolta haiseekin (mun ullakkokopissani siis, eikä se johdu ihan pelkästään koiran tassuhiestä, ties milloin täällä on viimeksi tuuletettu). Päivät kuluvat lohdullisesti saman kaavan mukaan: aamulla herään kun alkaa valostua (eli noin kymmeneltä), tuijottelen hetken kuistin lumista kattoa ja huurteisia puita, nousen ja syön aamiaista kirkasvalolamppu ja Aamulehti seuranani, käännän, käyn koiran kanssa lenkillä, syön, käännän lisää, istuskelen illan olohuoneessa perheen kanssa, syön iltapalaa ja vetäydyn takaisin ylhäiseen yksinäisyyteeni lukemaan ja netissä luuhaamaan. Taidan olla aika yksinkertainen ihminen, mutta en juuri nyt kaipaa mitään tämän kummempaa elämääni. Ainakaan pakollisia tanskan, asiakirjojen kirjoittamisen tai käännösteknologian kursseja...