Töissä on alettu pelata uhkapelejä. Ja
minä osallistun, kun kaikki muutkin! Ikävä kyllä hävisin (ainakin näin
ekalla kerralla) ja hintana oli aamu-unien lyheneminen puolella
tunnilla, kun jouduin raahautumaan ennen töitä boulangerieen ostamaan
aamiaiscroissantteja kilvan voittajille. Elän siis vaarallisia aikoja!
(löimme siis vetoa työkaverin iästä ja osuin aika hävyttömästi
yläkanttiin…….)
Viime aikoina on ollut kivaa. Ehkä iltatöiden puuttuminen (ja niiden
korvaaminen epätuotteliaalla mähöttämisellä) ja Maximen äidin ostamat
spiruliinatabletit on tehneet tehtävänsä? Meidän toimisto on täydentynyt
yhdellä italialaisella (miespuolisella, raukkaparka tämän kanalauman
keskellä) ja pian tulee uusi tanskalainen jolle ei kyllä enää ole tilaa
paitsi pöydän alla. Huono huumori kukoistaa ja seinät on tapetoitu
kuvilla yhteisistä illanvietoista (sekä ihan hävyttömän isoin Ruotsin ja
Italian lipuilla!).
Lähden taas viikonlopun viettoon Maximen luo ja ikävöin jo nyt pöhköä
kisuani, joka yritti aamulla piiloutua salamatkustajaksi laukkuun.
Sieltä se killitti silmät selällään, kun olin jo heittämässä vaatteita
päälle… Mauno on kasvanut ihan hurjasti, nyt se painaa jo 3 kg. Ties
mikä monsteri siitä vielä tulee. Valitettavasti se on oppinut myös
kiipeämään hellalle ja avaamaan ovia omatoimisesti. Edes mun
kärsivällisyyteni ei riitä, kun se neljältä aamulla rämähtää sinnikkään
yrittämisen jälkeen sängylle ilahtuneen maukaisun kera.
Joo, pälä pälä… Mitään asiaa ei ole mutta pakko silti koko ajan pitää
mökää. Nyt kun oon yksin tässä pöydän ääressä, sijaiskärsijäksi
joutuvat armaat lukijani Ü
Vielä 35 minuuttia töissä. Ja sitten 3 tuntia ja 16 minuuttia junassa, jihuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti