perjantai 14. lokakuuta 2011

Elän reunalla

Töissä on alettu pelata uhkapelejä. Ja minä osallistun, kun kaikki muutkin! Ikävä kyllä hävisin (ainakin näin ekalla kerralla) ja hintana oli aamu-unien lyheneminen puolella tunnilla, kun jouduin raahautumaan ennen töitä boulangerieen ostamaan aamiaiscroissantteja kilvan voittajille. Elän siis vaarallisia aikoja! (löimme siis vetoa työkaverin iästä ja osuin aika hävyttömästi yläkanttiin…….)

Viime aikoina on ollut kivaa. Ehkä iltatöiden puuttuminen (ja niiden korvaaminen epätuotteliaalla mähöttämisellä) ja Maximen äidin ostamat spiruliinatabletit on tehneet tehtävänsä? Meidän toimisto on täydentynyt yhdellä italialaisella (miespuolisella, raukkaparka tämän kanalauman keskellä) ja pian tulee uusi tanskalainen jolle ei kyllä enää ole tilaa paitsi pöydän alla. Huono huumori kukoistaa ja seinät on tapetoitu kuvilla yhteisistä illanvietoista (sekä ihan hävyttömän isoin Ruotsin ja Italian lipuilla!).

Lähden taas viikonlopun viettoon Maximen luo ja ikävöin jo nyt pöhköä kisuani, joka yritti aamulla piiloutua salamatkustajaksi laukkuun. Sieltä se killitti silmät selällään, kun olin jo heittämässä vaatteita päälle… Mauno on kasvanut ihan hurjasti, nyt se painaa jo 3 kg. Ties mikä monsteri siitä vielä tulee. Valitettavasti se on oppinut myös kiipeämään hellalle ja avaamaan ovia omatoimisesti. Edes mun kärsivällisyyteni ei riitä, kun se neljältä aamulla rämähtää sinnikkään yrittämisen jälkeen sängylle ilahtuneen maukaisun kera.

Joo, pälä pälä… Mitään asiaa ei ole mutta pakko silti koko ajan pitää mökää. Nyt kun oon yksin tässä pöydän ääressä, sijaiskärsijäksi joutuvat armaat lukijani Ü
Vielä 35 minuuttia töissä. Ja sitten 3 tuntia ja 16 minuuttia junassa, jihuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti