Mua ei oikein huvita mikään. Yritän tapani
mukaan huijata itseni hyvälle tuulelle ja aika ajoin onnistunkin - kun
aurinko paistaa ja lähden lenkille intoa puhkuvan Alpon
kanssa, kun oon saanut päivän graduhommat tehtyä ja voin katsoa Game of
Thronesia digiboksilta ja juoda kahvia ja virkata tai kun löydän
joululta unohtuneen (!) suklaarasian vaatekaapin takaa (!!).
Enimmäkseen kuitenkin tökkii ja pahasti. Talvi tuntuu kurjalta ja harmaalta, eikä mikään ihmekään, kun ilmatieteenlaitoksen mukaan aurinko on tänä talvena paistanut vähemmän kuin minään talvena koko mun elinaikanani… Gradu etenee etanamaisen hitaasti, ja vaikka oon tälläkin viikolla saavuttanut kaikki itselleni asettamat tavoitteet, en silti ole tyytyväinen. Olis pitänyt enemmän ja paremmin.
Lisäksi tulevaisuus ei tunnu järin ruusuiselta. Haluanko jatkaa itseni myymistä halvalla vai etsisinkö jotain paremmin palkattua ja vakituisempaa työtä? Mistä sellaista edes löytyy tässä taloudellisessa tilanteessa ja humanistin koulutuksella? Enhän edes tiedä, mihin päädytään. Tällä hetkellä vaihtoehdot on kuulemma Bryssel ja Nizza. Toissa viikolla ne oli vielä Pariisi ja Lyon.
Nyt heti kun kirjoitin nämä suuren suuret huolenaiheeni tähän ylös, mieleen muistuu kuitenkin monia aika kivoja hetkiä viime viikoilta. Tulee myös mieleen, ettei noita nyt niin kamalasti kannattaisi vatvoa. Kevät tulee ihan pian, enkä mä toivottavasti vietä enää ensi talvea Suomessa. Gradu valmistuu kun valmistuu, ja valmistuu varmasti nopeammin, jos en ota siitä ihan kamalasti paineita. Ja se mihin me asetutaan asumaan ja mitä mä sitten teen työkseni ratkeaa ajallaan.
Helposti sanottu, mutta vaikea muistaa, kun ahdistus iskee. Kaipaisin vähän enemmän sellaista puro solisee -asennetta luonteeseeni!
Kuvat todistavat, että paistaa se aurinko risukasaankin :)
Enimmäkseen kuitenkin tökkii ja pahasti. Talvi tuntuu kurjalta ja harmaalta, eikä mikään ihmekään, kun ilmatieteenlaitoksen mukaan aurinko on tänä talvena paistanut vähemmän kuin minään talvena koko mun elinaikanani… Gradu etenee etanamaisen hitaasti, ja vaikka oon tälläkin viikolla saavuttanut kaikki itselleni asettamat tavoitteet, en silti ole tyytyväinen. Olis pitänyt enemmän ja paremmin.
Lisäksi tulevaisuus ei tunnu järin ruusuiselta. Haluanko jatkaa itseni myymistä halvalla vai etsisinkö jotain paremmin palkattua ja vakituisempaa työtä? Mistä sellaista edes löytyy tässä taloudellisessa tilanteessa ja humanistin koulutuksella? Enhän edes tiedä, mihin päädytään. Tällä hetkellä vaihtoehdot on kuulemma Bryssel ja Nizza. Toissa viikolla ne oli vielä Pariisi ja Lyon.
Nyt heti kun kirjoitin nämä suuren suuret huolenaiheeni tähän ylös, mieleen muistuu kuitenkin monia aika kivoja hetkiä viime viikoilta. Tulee myös mieleen, ettei noita nyt niin kamalasti kannattaisi vatvoa. Kevät tulee ihan pian, enkä mä toivottavasti vietä enää ensi talvea Suomessa. Gradu valmistuu kun valmistuu, ja valmistuu varmasti nopeammin, jos en ota siitä ihan kamalasti paineita. Ja se mihin me asetutaan asumaan ja mitä mä sitten teen työkseni ratkeaa ajallaan.
Helposti sanottu, mutta vaikea muistaa, kun ahdistus iskee. Kaipaisin vähän enemmän sellaista puro solisee -asennetta luonteeseeni!
Kuvat todistavat, että paistaa se aurinko risukasaankin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti