Tämä tupaan jumiutunut muumio pääsi leikkimään ihan oikeaa Työssäkäyvää Aikuista tuossa tiistaina, kun pyydettiin koulutukseen
Helsinkiin! Aijjettä, miten mää semmoseen osaan edes pukeutua? Miten
löydän Ruskeasuolle (ja vieläpä kymmeneks aamulla)? Ja onko musta muka
jokskin dubbauskääntäjäks? Ehkä ne on erehtynyt ja siellä on joku toinen
samanniminen, joku supersuorittaja-Anna ja nyt ne onkin vahingossa
kutsunut mut sinne ja ja ja…
Hieman siis hermostutti lähtö, vähän siihen malliin kuin olisin ollut menossa työhaastatteluun vaikka tosiasiassa oonkin ollut kyseisessä puljussa pian kaks vuotta töissä (KAKS VUOTTA! en oo koskaan ollut missään noin pitkään töissä ennen…). Mutta tuntui samalla ihan kivalta lähteä välillä johonkin ihmisten ilmoille, leikkiä uranaista, pukeutua siististi ja erityisesti tavata kaikki ne toimiston ihmiset, jotka on mulle toistaiseksi olleet vain nimiä sähköpostiviestin lopussa.
Tuntui myös jotenkin hienolta ja aikuiselta päräyttää aamukasin pendolinolla Helsinkiin (joskaan en hienosti ja aikuisesti juonut take away -lattea naputellen samalla jotain muistiota läppärilleni, vaan vetäsin kuolat poskella -tirsat välillä Toijala-Tikkurila :S). Selvisin aivan uskomattoman karttamuistini ansiosta - ja ehkä vähän hullun tuurillakin - ekalla pysäkille kurvanneella bussille oikeaan paikkaan, enkä edes ollut yhtään myöhässä. Vähän vaan ripsarit poskilla, kun Helsingissä oli sellainen Helsingin talvikeli eli räntää oli sekä maassa että ilmassa…
Kaiken parasta päivässä oli (kahvin ja croissanttien lisäksi <3) se, että siellä paikan päällä kävi ilmi, ettei ne olleetkaan erehtyneet henkilöstä ja että meidät kolme kääntäjää oli valittu siihen koulutukseen, eikä siis vain randomilla kutsuttu ketä tahansa. Tai niin ne ainakin antoi ymmärtää. Tosin jotenkin olin ymmärtävinäni että ne kaks muuta oli otettu mukaan kun ne oli niin hyviä kääntäjiä ja mut siksi että käännän ranskasta :D Mutta mitäs pienistä, en oo ainakaan millään mustalla listalla!
Mulle jäi jotenkin hirveen hyvä fiilis tästä koulutuksesta, vaikkei itse uusi työtehtävä ihan hirveästi auennutkaan. Saatiin kuitenkin jutella firman ison pomon ja käännösosaston vastaavan kanssa ja kaikki oli tosi mukavia ja vastaili meidän kysymyksiin. Iso Pomo piti tosi poliitikkomaisen kosiskelevan puheenvuoron aiheesta työehtosopimus. Et olishan se kiva et semmoinen saatais ja kyl hekin kovasti haluais sitä, että kääntäjien asiallahan tässä ollaan, mutta ei kannata myöskään asettaa rimaa liian korkealle jne jne. Selvä. Mutta ehkä säästän avautumisen tästä freelancerius-ahdistuksestani toiseen kertaan. Kun nyt on kerran se hyvä fiilis!
Kuulemma onnistuu ihan hyvin myös tehdä töitä Ranskasta käsin ranskalaisen toiminimen (tai mikä se sitten siellä onkaan) turvin. Ihanaa, sanois Karim Z. Yskowicz!
Hieman siis hermostutti lähtö, vähän siihen malliin kuin olisin ollut menossa työhaastatteluun vaikka tosiasiassa oonkin ollut kyseisessä puljussa pian kaks vuotta töissä (KAKS VUOTTA! en oo koskaan ollut missään noin pitkään töissä ennen…). Mutta tuntui samalla ihan kivalta lähteä välillä johonkin ihmisten ilmoille, leikkiä uranaista, pukeutua siististi ja erityisesti tavata kaikki ne toimiston ihmiset, jotka on mulle toistaiseksi olleet vain nimiä sähköpostiviestin lopussa.
Tuntui myös jotenkin hienolta ja aikuiselta päräyttää aamukasin pendolinolla Helsinkiin (joskaan en hienosti ja aikuisesti juonut take away -lattea naputellen samalla jotain muistiota läppärilleni, vaan vetäsin kuolat poskella -tirsat välillä Toijala-Tikkurila :S). Selvisin aivan uskomattoman karttamuistini ansiosta - ja ehkä vähän hullun tuurillakin - ekalla pysäkille kurvanneella bussille oikeaan paikkaan, enkä edes ollut yhtään myöhässä. Vähän vaan ripsarit poskilla, kun Helsingissä oli sellainen Helsingin talvikeli eli räntää oli sekä maassa että ilmassa…
Kaiken parasta päivässä oli (kahvin ja croissanttien lisäksi <3) se, että siellä paikan päällä kävi ilmi, ettei ne olleetkaan erehtyneet henkilöstä ja että meidät kolme kääntäjää oli valittu siihen koulutukseen, eikä siis vain randomilla kutsuttu ketä tahansa. Tai niin ne ainakin antoi ymmärtää. Tosin jotenkin olin ymmärtävinäni että ne kaks muuta oli otettu mukaan kun ne oli niin hyviä kääntäjiä ja mut siksi että käännän ranskasta :D Mutta mitäs pienistä, en oo ainakaan millään mustalla listalla!
Mulle jäi jotenkin hirveen hyvä fiilis tästä koulutuksesta, vaikkei itse uusi työtehtävä ihan hirveästi auennutkaan. Saatiin kuitenkin jutella firman ison pomon ja käännösosaston vastaavan kanssa ja kaikki oli tosi mukavia ja vastaili meidän kysymyksiin. Iso Pomo piti tosi poliitikkomaisen kosiskelevan puheenvuoron aiheesta työehtosopimus. Et olishan se kiva et semmoinen saatais ja kyl hekin kovasti haluais sitä, että kääntäjien asiallahan tässä ollaan, mutta ei kannata myöskään asettaa rimaa liian korkealle jne jne. Selvä. Mutta ehkä säästän avautumisen tästä freelancerius-ahdistuksestani toiseen kertaan. Kun nyt on kerran se hyvä fiilis!
Kuulemma onnistuu ihan hyvin myös tehdä töitä Ranskasta käsin ranskalaisen toiminimen (tai mikä se sitten siellä onkaan) turvin. Ihanaa, sanois Karim Z. Yskowicz!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti