Sain gradutiedoston taas auki, ja kirjoitin parissa tunnissa neljä
(4) sivua. Siis NELJÄ! Vähän oon liekeissä! (ja kyllä, nyt saan käyttää
juuri niin paljon huutomerkkejä kuin vain haluan :)) Mulla toimii
näköjään gradun tekoon sama käänteinen psykologia kuin lenkkeilyyn.
Lupaan lenkille lähtiessäni itselleni, että jos tuntuu ihan kamalalta,
voin juosta vaikka vain viisi minuuttia ja tulla sitten kotiin tai
kävellä loppumatkan. Tällä jipolla saan itseni huijattua kohtalaisen
usein lenkkipolulle, enkä kyllä muista että olisin kertaakaan tullut
kesken kotiin. Nyt täytyy siis luvata itselleen, ettei haittaa yhtään
vaikka kirjoittaisi vain kaksi riviä, kunhan kirjoitan jotain.
Gradun lisäksi ajatukset on pyörineet meidän Brysselin asunnossa. Mä
en malta odottaa, että pääsen näkemään sen ja miettimään kunnolla sen
sisustamista. Ekaa kertaa ikinä voin sisustaa omaa (tai no, “omaa”)
asuntoa, jossa luultavasti tulen asumaan pidempään kuin vuoden! Meillä
ei myöskään ole sängyn ja yhden lipaston lisäksi oikein mitään
huonekaluja (paitsi kissan raapimapuu, joka luultavasti täyttää esim.
puolet olkkarista), joten voidaan oikeasti yrittää hankkia jotenkin
järkevästi yhteen sopivia juttuja. Kivaa :)
Vähän mua on mietityttänyt se, että olen joutunut luottamaan ihan
täysin Maximen arvostelukykyyn tässä asunnon valinnassa. Ei nyt sillä,
etten luottaisi siihen (ainakin sitä kuuluisaa maalaisjärkeä sillä
varmasti on mua enemmän), mutta silti… Onko hyvä asuinalue muka
tärkeämpi kuin kaksi makuuhuonetta ja muutenkin tilavampi kämppä? Tai
kannattaako siitä asuinalueesta maksaa itsensä kipeäksi? Meidän tuleva
kämppä on nimittäin vaihtoehtojen sieltä kalliimmasta päästä, eikä
meillä ole kuin yksi makkari, ja vaikka olkkari onkin ilmeisesti tilava,
sen pitää kuitenkin toimia paitsi olkkarina, myös mun työtilana ja mitä
ilmeisimmin vielä ruokasalinakin, koska meidän keittiö on niin
onnettoman pieni, ettei sinne mahdu ehkä edes kahden hengen pöytää…!
No, sen näkee sitten. Sitten on muuten toukokuussa, eilen varasin just lentoliput! Jeeeeeee!!!!!
Gradun edistymisen aiheuttamaa euforiaa ehkä saattoi hiukan laskea
se, että muistin juuri ottaneeni vastaan ihan helvetillisen määrän työtä
ensi viikoksi. Olisi varmaan paras aloittaa urakoiminen tänä iltana…
Tiedossa ei edes ole mitään ranskalaista taideleffaa, joissa puolet
ajasta soitetaan synkkää viulumusiikkia, vaan jotain asia- ja
puhepitoisia ÄIJÄohjelmia. Jee :D
(Toiset saa ottaa rennosti yöt ja päivät!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti