Ulkona on lämmintä 73F, eli kaiketi jotain 23 celsiusta, ja mun pään
sisällä paljon enemmän. Aikaeron ei pitänyt olla mikään juttu, mut en
sit kuitenkaan nukkunut viime yönä melkein yhtään. Mittasin äsken
kuumeen ja sitä on 38,3:SSS Hiphei. Olo on sen mukainen. Me ollaan
mähötetty Sulon kanssa koko aamupäivä kotona ja katsottu peräkkäin kaksi
jaksoa Siskoni on noitaa ja Teho-osastoa ajalta jolloin George Clooneyn
tukka oli vielä ruskea. Isi ja Vilma lähti seitsemäksi kouluun ja
töihin ja äiti kävi heittämässä Simon joskus kahdeksan maissa sen
koululle ja lähti sitten itse leipomaan karjalanpiirakoita Suomi-klubin
naisten kanssa...
Mun on vieläkin vähän vaikea uskoa, että oon
todellakin täällä. Lauantai tuntuu ihan joltain unennäöltä, että mää
oikeasti matkustin yksin toiselle mantereelle (hortoilin terminaaleissa
parhaan a-ryhmän tapaan tuurilla aina suoraan oikeaan paikkaan:}}}) ja
oikeastaanhan mä nukuinkin melkein koko matkan. Kannatti nukkua alle
kolme tuntia edellisyönä:S Luulin jo päässeeni suoraan oikeaan
unirytmiin, kun lauantain ja sunnuntain välisenä yönä nukuin kymmenestä
kuuteen (tätä aikaa), mutta ei sitten. Viime yö oli pitkä ja
tuskainen... Johtuu tosin melko varmasti myös kuumeesta.
Rupesin
äsken muistelemaan, ja viimeksi oon ollut näin kipeä kolme vuotta sitten
jouluna, ensimmäisen lukiosyksyn jälkeen. Ehkä se on jokin
stressijuttu.
En jaksa enää istua, lisää kuulumisia luvassa
kunhan jotain vähän jännempää tapahtuu. Mää lähden nyt tuijottamaan
lisää laatusarjoja. Sieltä tulee Amyn lailla...
tiistai 19. joulukuuta 2006
perjantai 15. joulukuuta 2006
Viimeisiä viedään
Tulin sanomaan näkemiin ja hyvää joulua. Huomenna on lähtö edessä
AIKAISIN aamulla, ja oon nyt jo kokovartalokipsissä jännityksen takia:S
Taivaalle kiitos Pauliinan tupareista!
Oon pakannut laukun, vielä pitäisi siivota ja yrittää keksiä jotain tekemistä, etten pääse puremaan sormiani ihan verille. Suklaan ja auringonpaisteen voimalla mennään.
Turku vaikenee, mutta vain vähäksi aikaa. Ensi vuonna palaan:SS
(Ehkä olen nyt liian dramaattinen ottaen huomioon, että pääsen Amerikassakin koneelle!)
Oon pakannut laukun, vielä pitäisi siivota ja yrittää keksiä jotain tekemistä, etten pääse puremaan sormiani ihan verille. Suklaan ja auringonpaisteen voimalla mennään.
Turku vaikenee, mutta vain vähäksi aikaa. Ensi vuonna palaan:SS
(Ehkä olen nyt liian dramaattinen ottaen huomioon, että pääsen Amerikassakin koneelle!)
torstai 14. joulukuuta 2006
"Jos ne olisivat olleet antikvarkkeja, kutsuisimme kvarkkeja antikvarkeiksi...
... ja antikvarkkeja kvarkeiksi"
-Ajan lyhyt historia
Mitä ihmettä teen humanistisessa tiedekunnassa? Teoreettinen fysiikka kutsuu!
Uppouduin eilen illalla pitkästä aikaa Ajan lyhyeen historiaan, ja yritin ymmärtää neliulotteista aika-avaruutta ja äärettömyyttä. Samoja asioita kuin pienenäkin, kun isi valaisi mua kertomalla, ettei maailmankaikkeus suinkaan ole kolmi- vaan neliuloitteinen. En vieläkään osaa hahmottaa sitä, ja edelleen se kiehtoo. Nykyisin on vain auennut ihan uusia maailmoja, kuten kvanttifysiikka, suhteellisuusteoria ja mustat aukot. Kaikista hassuinta on, että jopa minä, suuri fysiikkaluuseri, pystyn ne ymmärtämään. Syytän kaikesta isiä, joka aloitti mun ja Vilin aivopesun jo alle kouluikäisenä ja ihan oikeasti sai mut uskomaan, että fysiikka (ja luonnontieteet ylipäätään) on ylivertaisia muihin tieteenaloihin nähden.
En halua mollata mitään tieteenalaa tai kyseenalaistaa niiden olemassaoloa, mutta mun mielestä fysiikka ON kaikista mielekkäin niistä. Siinä keskitytään olennaiseen, tutkitaan maailmankaikkeutta kokonaisuutena eikä vain kapeasta näkökulmasta niin kuin vaikka humanistitieteissä, joissa tutkitaan ihmisen omia aikaansaannoksia ihan vain tutkimisen ilosta (kääntäminen tekee poikkeuksen mun humanismi-dissaukseen, koska sitä tarvitaan käytännössä ja se on tärkeää ihmisten välisessä kommunikoinnissa). Joka tapauksessa, vähän olisi hienoa olla mukana vaikka kehittämässä fuusioenergiaa tuottavaa voimalaitosta!!!
Mun pitäisi oikeastaan olla tällä hetkellä tosi kiinnostunut esim. italian kokeesta tai pakkaamisesta, mutta mustat aukot taitaa viedä voiton...
2 PÄIVÄÄ AMERIKKAAN
-Ajan lyhyt historia
Mitä ihmettä teen humanistisessa tiedekunnassa? Teoreettinen fysiikka kutsuu!
Uppouduin eilen illalla pitkästä aikaa Ajan lyhyeen historiaan, ja yritin ymmärtää neliulotteista aika-avaruutta ja äärettömyyttä. Samoja asioita kuin pienenäkin, kun isi valaisi mua kertomalla, ettei maailmankaikkeus suinkaan ole kolmi- vaan neliuloitteinen. En vieläkään osaa hahmottaa sitä, ja edelleen se kiehtoo. Nykyisin on vain auennut ihan uusia maailmoja, kuten kvanttifysiikka, suhteellisuusteoria ja mustat aukot. Kaikista hassuinta on, että jopa minä, suuri fysiikkaluuseri, pystyn ne ymmärtämään. Syytän kaikesta isiä, joka aloitti mun ja Vilin aivopesun jo alle kouluikäisenä ja ihan oikeasti sai mut uskomaan, että fysiikka (ja luonnontieteet ylipäätään) on ylivertaisia muihin tieteenaloihin nähden.
En halua mollata mitään tieteenalaa tai kyseenalaistaa niiden olemassaoloa, mutta mun mielestä fysiikka ON kaikista mielekkäin niistä. Siinä keskitytään olennaiseen, tutkitaan maailmankaikkeutta kokonaisuutena eikä vain kapeasta näkökulmasta niin kuin vaikka humanistitieteissä, joissa tutkitaan ihmisen omia aikaansaannoksia ihan vain tutkimisen ilosta (kääntäminen tekee poikkeuksen mun humanismi-dissaukseen, koska sitä tarvitaan käytännössä ja se on tärkeää ihmisten välisessä kommunikoinnissa). Joka tapauksessa, vähän olisi hienoa olla mukana vaikka kehittämässä fuusioenergiaa tuottavaa voimalaitosta!!!
Mun pitäisi oikeastaan olla tällä hetkellä tosi kiinnostunut esim. italian kokeesta tai pakkaamisesta, mutta mustat aukot taitaa viedä voiton...
2 PÄIVÄÄ AMERIKKAAN
sunnuntai 10. joulukuuta 2006
Kalenteri väittää että on muka joulukuun kymmenes, mutta en usko! Täällä
on ainakin jokin ihan oma aikaväli, niin kuin Maija Poppasessa, kun
kaikki ovat ystäviä keskenään, ja aika pysähtyy kahdentoista lyöntien
väliseksi ajaksi. Näin äsken ulkona puissa vihreitä silmuja ja sitten
aurinko alkoi paistaa ihan kuin kesäkuun aamuna:S
Mun nettiin tuli uusi päivitys (wannabe-firefox) ja nyt se ei haluaisi päästää mua yliopistosähköpostiin. Joku ehkä yrittää huijata mua ja sieltä tulee viruksia mun koneelle. En oikein tajua... Tää on silti tosi tyylikäs.
Lopun alku alkoi tänään. Alle viikko jäljellä enää... Mua pelottaa lentäminen ja nään painajaisia siitä, mutta toisaalta haluaisin että olisi jo lauantai ja istuisin koneessa. Sähläys olisi takanapäin. Olin eilen jouluostoksilla ja sain kaiken ostettua, mutta aaaargh että osasi olla ankeeta!!! Oon kyllä vähän kateellinen Vilmalle, kun ostin sille niin kivan joululahjan. Toivottavasti se osaa arvostaa sitä riittävästi...
Hmh, mulla ei oikeasti ollut taaskaan mitään asiaa, tulin tänne vain tappamaan aikaa. Oon mähöttänyt armottomasti koko viikonlopun ja eilen illalla ärsytti niin paljon, että nukahdin varmaan jo kymmeneltä:S Tyhmää. Ehkä voisin edes yrittää olla hyödyllinen tänään, ainakin vähän aikaa.
Ostin The Arkin levyn ja se on hyvä!
4 päivää koulua ja sitten Amerikkaaaaaaaaaan
Mun nettiin tuli uusi päivitys (wannabe-firefox) ja nyt se ei haluaisi päästää mua yliopistosähköpostiin. Joku ehkä yrittää huijata mua ja sieltä tulee viruksia mun koneelle. En oikein tajua... Tää on silti tosi tyylikäs.
Lopun alku alkoi tänään. Alle viikko jäljellä enää... Mua pelottaa lentäminen ja nään painajaisia siitä, mutta toisaalta haluaisin että olisi jo lauantai ja istuisin koneessa. Sähläys olisi takanapäin. Olin eilen jouluostoksilla ja sain kaiken ostettua, mutta aaaargh että osasi olla ankeeta!!! Oon kyllä vähän kateellinen Vilmalle, kun ostin sille niin kivan joululahjan. Toivottavasti se osaa arvostaa sitä riittävästi...
Hmh, mulla ei oikeasti ollut taaskaan mitään asiaa, tulin tänne vain tappamaan aikaa. Oon mähöttänyt armottomasti koko viikonlopun ja eilen illalla ärsytti niin paljon, että nukahdin varmaan jo kymmeneltä:S Tyhmää. Ehkä voisin edes yrittää olla hyödyllinen tänään, ainakin vähän aikaa.
Ostin The Arkin levyn ja se on hyvä!
4 päivää koulua ja sitten Amerikkaaaaaaaaaan
lauantai 2. joulukuuta 2006
Ihkutus Top 4
1. Heräsin tänään pitkästä aikaa ilman herätyskelloa. (Jos ei lasketa
viime sunnuntaita, eikä sitä voi laskea, koska ei kukaan normaali
ihminen herää puoli KUUSI ilman mitään syytä...) Aamu oli muutenkin
ihanan rauhallinen, ja ehdin keittää puuroa:}}}.
2. Ensimmäinen joulukuuta! Sain avata kaikki kolme joulukalenteriani (nyt illalla posti toi vielä neljännen, ihan sairaan hienon Mauri Kunnaksen kalenterin). Ihmettelen vain kovasti, mihin marraskuu katosi. Se aivan hurahti ohi... Kuulen korvissani formulaääniä, kun yritän muistella viime viikkoja.
3. Ylipaljon kuorolaulua tälle päivälle: ensin (altto)stemmat, joissa oli jostain syystä enemmän sopraanoja kuin alttoja paikalla:SSS ja heti perään parin tunnin Bach-sessio Kauppiksen uumenissa. Alan tuntea osaavani, vaikken silti ihan oikein laulakaan. Mutta ei se mitään, mää oon joka tapauksessa eturivissä, ja eturivin tehtävänä on hymyillä nätisti sillä välin kun muut hoitaa laulamisen. Pointti taisi olla kuitenkin se, että laulaminen saa mut tätä nykyä kaikista tehokkaimmin hyvälle tuulelle. Ja huomenna Maarianhaminaan!!!
4. Eilisiltainen elokuva. Nauroin mahani kipeäksi melkein tyhjässä salissa (karkeillakin saattoi olla jotain vaikutusta, sekä mahakipuun että hilpeyteen). Aivan sairaan hauska, mutta ei silti turhanpäiväinen elokuva. "Sarkasmi on luusereiden tapa yrittää mustamaalata onnistujia..." Nauroin itsekseni vielä kotimatkallakin ja illalla sängyssä. Ai niin, olin siis katsomassa Little Miss Sunshinea.
Aaaaakh. Kaikkea muutakin mukavaa on tapahtunut, ei vaan mahtunut top-4:n... Äiti esimerkiksi soitti, ja vaikutti ainakin ihan pirteältä. Innostaa taas Amerikan matkakin, siellä on kuulemma parikymmentä astetta lämmintä ja pääsen leipomaan Suomi-seuran rouvien kanssa karjalanpiirakoita:SSS. Joulu ei kylläkään tunnu mitenkään kovin ajankohtaiselta, mutta eipä sen oikeastaan niin ole väliksikään. Turku ei todellakaan ole mun joulukaupunkini. Onhan täällä aika ajoin ihan nättiä, ja Tuomiokirkon joulukuusi (joka on ihan by-the-way peräisin Hirvensalosta;D) on Suomen suurin ja paras, mutta silti... Palataan asiaan joskus tammikuun puolella, kun täällä toivottavasti on lunta ja mää todennäköisesti auon joululahjojani. Mummu lähetti tänään ihan sairaan megapaketin kamaa Amerikkaan vietäväksi, joten musta alkaa tuntua, ettei mun matkalaukkuun oikein muuta mahdukaan. Jätän siis omat lahjani suosiolla tänne, mitä niitä suotta eestaas rahtaamaan.
ENÄÄ:
Vaivaiset 7 koulupäivää jäljellä
15 päivää Amerikkaaaaaaan!
22 päivää jouluun (ja huomasin et mun laskuri fuskaa jostain, kun nyt kaiketi pitäisi olla 23 päivää jäljellä, tai en tiä ihan sama:SSS)
2. Ensimmäinen joulukuuta! Sain avata kaikki kolme joulukalenteriani (nyt illalla posti toi vielä neljännen, ihan sairaan hienon Mauri Kunnaksen kalenterin). Ihmettelen vain kovasti, mihin marraskuu katosi. Se aivan hurahti ohi... Kuulen korvissani formulaääniä, kun yritän muistella viime viikkoja.
3. Ylipaljon kuorolaulua tälle päivälle: ensin (altto)stemmat, joissa oli jostain syystä enemmän sopraanoja kuin alttoja paikalla:SSS ja heti perään parin tunnin Bach-sessio Kauppiksen uumenissa. Alan tuntea osaavani, vaikken silti ihan oikein laulakaan. Mutta ei se mitään, mää oon joka tapauksessa eturivissä, ja eturivin tehtävänä on hymyillä nätisti sillä välin kun muut hoitaa laulamisen. Pointti taisi olla kuitenkin se, että laulaminen saa mut tätä nykyä kaikista tehokkaimmin hyvälle tuulelle. Ja huomenna Maarianhaminaan!!!
4. Eilisiltainen elokuva. Nauroin mahani kipeäksi melkein tyhjässä salissa (karkeillakin saattoi olla jotain vaikutusta, sekä mahakipuun että hilpeyteen). Aivan sairaan hauska, mutta ei silti turhanpäiväinen elokuva. "Sarkasmi on luusereiden tapa yrittää mustamaalata onnistujia..." Nauroin itsekseni vielä kotimatkallakin ja illalla sängyssä. Ai niin, olin siis katsomassa Little Miss Sunshinea.
Aaaaakh. Kaikkea muutakin mukavaa on tapahtunut, ei vaan mahtunut top-4:n... Äiti esimerkiksi soitti, ja vaikutti ainakin ihan pirteältä. Innostaa taas Amerikan matkakin, siellä on kuulemma parikymmentä astetta lämmintä ja pääsen leipomaan Suomi-seuran rouvien kanssa karjalanpiirakoita:SSS. Joulu ei kylläkään tunnu mitenkään kovin ajankohtaiselta, mutta eipä sen oikeastaan niin ole väliksikään. Turku ei todellakaan ole mun joulukaupunkini. Onhan täällä aika ajoin ihan nättiä, ja Tuomiokirkon joulukuusi (joka on ihan by-the-way peräisin Hirvensalosta;D) on Suomen suurin ja paras, mutta silti... Palataan asiaan joskus tammikuun puolella, kun täällä toivottavasti on lunta ja mää todennäköisesti auon joululahjojani. Mummu lähetti tänään ihan sairaan megapaketin kamaa Amerikkaan vietäväksi, joten musta alkaa tuntua, ettei mun matkalaukkuun oikein muuta mahdukaan. Jätän siis omat lahjani suosiolla tänne, mitä niitä suotta eestaas rahtaamaan.
ENÄÄ:
Vaivaiset 7 koulupäivää jäljellä
15 päivää Amerikkaaaaaaan!
22 päivää jouluun (ja huomasin et mun laskuri fuskaa jostain, kun nyt kaiketi pitäisi olla 23 päivää jäljellä, tai en tiä ihan sama:SSS)
keskiviikko 29. marraskuuta 2006
Vanhemmat on pässejä
Olen aivan palasina.
Ensin se johtui siitä, että olin tapani mukaan aina muutaman askeleen muiden ajatuksenjuoksua jäljessä. Sitten tulkkaustunti nosti verenpaineen sataan ja italiassa olin vaihteeksi ihan pihalla... Suullisen tunnilla Cristophe valotti meille sananvartaloiden merkityksiä. Jos joskus saan poikalapsen, sen nimeksi tulee ehdottomasti André-Philippe (=mies joka rakastaa hevosia:SSS) C ei älynnyt ollenkaan miten hillitöntä on, että Philippe tarkoittaa hevosten rakastajaa, raapi vain päätään hiukan kun me lähestulkoon kierittiin naurusta...
Kotona odotti ainakin kymmenen sähköpostiviestiä. Ensimmäinen oli äitiltä. Ehdin lukea aika monta kappaletta ennen kuin tajusin, ettei se varmaan ollutkaan mulle tarkoitettu, mutta siinä vaiheessa oli liian myöhäistä. Olin tällä kertaa ihan aidosti romuna, eikä auttanut vaikka poistinkin koko viestin sitten. En jaksa selittää mitä kaikkea siinä oli, mutta Amerikassa menee huonosti, lapset (mun armaat sisarukset) ja mies (isi) on ihan pässejä ja ensi kesänä on edessä muutto Suomeen. Äitillä siis. Itkin vaikka kuinka kauan. Enenenen tahdo, et ne eroaa:(
Vaikka sit kyl tajusin, et tuollaisessa tilanteessa on aika helppo liioitella kaikkea ja meidän äiti nyt on muutenkin maailman pessimistisin tapaus (en voi ymmärtää miten se on voinut saada näin sairaan hilpeän lapsen:DDD). Yritän unohtaa, purosolisée purosolisée.
Ainakin muistin taas, mitä ylellisyyttä on saada asua omillaan:S Oikislainen vaikuttaa ihan mukavalta tapaukselta, vaikkei sitä kamalasti täällä näykään. Ja Tarukin on palannut elävien kirjoihin. Tai siis luulin, et sille oli tapahtunut jotain kamalaa, kun monta päivää sen huoneen ovi oli auki ja valot päällä, mut koko kämpässä vallitsi kuolonhiljaisuus. Kävin huhuilemassa varovasti sen huoneen ovella, ja tajusin et hiljaisuus johtui siitä et ketään ei ollut kotona. Sitten ajattelin, et jos se viruu kuolonkielissä jossain Yo-kylän pimeällä kujalla... Mut ei, se oli vaan mennyt kotiin viikonlopuksi ja unohtanut valot päälle ja oven auki:S *daiju*
Mää olin saanut joulukuun Trendin ilmaisnumerona, vähän oon onnellinen! Voin ottaa sen lentokonelukemisiksi!
ENÄÄ
18 päivää Amerikkaan (mitähän siitäkin reissusta tulee...)
25 päivää jouluun
9 KOULUPÄIVÄÄ JÄLJELLÄ!
Ensin se johtui siitä, että olin tapani mukaan aina muutaman askeleen muiden ajatuksenjuoksua jäljessä. Sitten tulkkaustunti nosti verenpaineen sataan ja italiassa olin vaihteeksi ihan pihalla... Suullisen tunnilla Cristophe valotti meille sananvartaloiden merkityksiä. Jos joskus saan poikalapsen, sen nimeksi tulee ehdottomasti André-Philippe (=mies joka rakastaa hevosia:SSS) C ei älynnyt ollenkaan miten hillitöntä on, että Philippe tarkoittaa hevosten rakastajaa, raapi vain päätään hiukan kun me lähestulkoon kierittiin naurusta...
Kotona odotti ainakin kymmenen sähköpostiviestiä. Ensimmäinen oli äitiltä. Ehdin lukea aika monta kappaletta ennen kuin tajusin, ettei se varmaan ollutkaan mulle tarkoitettu, mutta siinä vaiheessa oli liian myöhäistä. Olin tällä kertaa ihan aidosti romuna, eikä auttanut vaikka poistinkin koko viestin sitten. En jaksa selittää mitä kaikkea siinä oli, mutta Amerikassa menee huonosti, lapset (mun armaat sisarukset) ja mies (isi) on ihan pässejä ja ensi kesänä on edessä muutto Suomeen. Äitillä siis. Itkin vaikka kuinka kauan. Enenenen tahdo, et ne eroaa:(
Vaikka sit kyl tajusin, et tuollaisessa tilanteessa on aika helppo liioitella kaikkea ja meidän äiti nyt on muutenkin maailman pessimistisin tapaus (en voi ymmärtää miten se on voinut saada näin sairaan hilpeän lapsen:DDD). Yritän unohtaa, purosolisée purosolisée.
Ainakin muistin taas, mitä ylellisyyttä on saada asua omillaan:S Oikislainen vaikuttaa ihan mukavalta tapaukselta, vaikkei sitä kamalasti täällä näykään. Ja Tarukin on palannut elävien kirjoihin. Tai siis luulin, et sille oli tapahtunut jotain kamalaa, kun monta päivää sen huoneen ovi oli auki ja valot päällä, mut koko kämpässä vallitsi kuolonhiljaisuus. Kävin huhuilemassa varovasti sen huoneen ovella, ja tajusin et hiljaisuus johtui siitä et ketään ei ollut kotona. Sitten ajattelin, et jos se viruu kuolonkielissä jossain Yo-kylän pimeällä kujalla... Mut ei, se oli vaan mennyt kotiin viikonlopuksi ja unohtanut valot päälle ja oven auki:S *daiju*
Mää olin saanut joulukuun Trendin ilmaisnumerona, vähän oon onnellinen! Voin ottaa sen lentokonelukemisiksi!
ENÄÄ
18 päivää Amerikkaan (mitähän siitäkin reissusta tulee...)
25 päivää jouluun
9 KOULUPÄIVÄÄ JÄLJELLÄ!
sunnuntai 26. marraskuuta 2006
Joulu tulee, kaikesta huolimatta
Katsokaa ja ihailkaa kädenjälkeäni! Tuli ihan pikkuisen jouluisempi olo (Turusta huolimatta) kun laitoin joulukaupungin pystyyn ja sytytin kynttilät:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)