Vihdoin!

Jes, muutto on ohi! Ensimmäinen siis, Turusta Tampereelle. Helpottavaa ja ihanaa, jännäsin eilen koko päivän mahtuuko mun tavarat äitin auton peräkonttiin (vaikka mulla ei enää olekaan huonekaluja, omistan silti pesukoneen ja säkki- ja laatikkokaupalla sitä surullisen kuuluisaa roinaa). Aika tiukille meni, vikat kamat survottiin sisään ja takaluukku nopeasti kiinni… Mutta kaikki tuli kerralla Tampereelle eikä mun tarvinnut lähteä uudelleen sompailemaan Turkuun muutaman laatikon takia. Ilmeisesti oon kuitenkin onnistunut unohtamaan noin puolet omaisuudestani, Anna on lähettänyt varmaan yhdeksän viestiä facebookissa päivän aikana raportoidakseen jälleen uusista löydöistä. Hups.

Tänään oon viettänyt laatuaikaa lomailevan siskon ja sairaslomailevan äitin kanssa. Meidän koira oli antanut äitille kyytiä viime viikonloppuna lenkillä. Ilmeisesti ohikulkenut juoksussa oleva narttukoira oli saanut Alpon syöksymään huumaantuneena perään, kiskaisten remmin toisessa päässä olleen äitin koko 45 kilon painonsa voimalla mukaan. Isin mukaan “tossut vaan viuhahti ja tanner tömähti”. Ja kädet on aika komeilla naarmuille… Onneksi tämä siis kuitenkin tarkoittaa mukavia lomapäiviä tyttärien kanssa, joten tänään aamulle suunnattiin Ikeaan etsimään piristystä olohuoneeseen. Mä tietysti pohdin jo kovasti, mitä kaikkea voin ostaa huoneeseeni Ranskassa, vaikka suurin osa löytyneistä ihanuuksista ei ehkä kuitenkaan tule sopimaan oransseihin seiniini!

Ostoskärry tuli jälleen kerran täyteen (Ikean ihmeitä, sinne ei vaan voi lähteä hakemaan vain yhtä tai kahta juttua). Erityisen ihana on olkkarin uusi karvalankamatto, joka on täsmälleen ruohonvihreä <3 Äiti ei taida vielä olla ihan vakuuttunut, se pohti moneen kertaan ääneen, onko se nyt kuitenkin liian ärmäkkä. Tarkoitus oli piristää, eikö?

Lopun päivää oon yrittänyt katsoa vähän kamojani läpi. Päähän ei vaan ihan vielä mahdu, että olen lähdössä ensi viikolla. Vanhempien luona ollessani unohdan aina kaikki huolet ja stressin vähäksi aikaa ja taannun takaisin lapsuuteen… Valitettavasti laukut ei vaan pakkaudu ihan itsestään, joten pakko kai ryhdistäytyä jossain vaiheessa.

Sain tänään hyviä uutisia, kerron sitten, kunhan saan todistusaineiston käteen :) (vaik suurin osa varmaan arvaakin mistä on kyse…)

Parempi mieli

I’ve had a really nice day today and I’m feeling lots better already! It didn’t start that rosy at all but kept getting better towards the evening. I had a really lazy morning, I was going through some blogs and realized first around noon that it would probably be a good idea to get dressed since I had promised to drop off that flea market stuff at my friends place at 1pm and an hour later I had a meeting at this office that offers councelling for people who want to start their own business (I won’t go into details yet but I’ll definitely tell you more about this a bit later).

So I made my best effort to look decent for the meeting, then threw together everything I needed and was about to rush out the door when I realized it was raining (pouring!) outside. So I put on my mum’s raincoat, or rather rain cloak, which is pretty nice since it covers you up from head to knees and I was also wearing my rubber boots so I thought I wouldn’t get too wet. But then again I had to carry my stuff (one big plastic bag and a shoe box full of pretty heavy items) on a bike… Didn’t feel at all that glamorous to push it all through the city with water trickling down my face and my hair constantly falling on my eyes. But I managed it and luckily my friend invited me in for a while and even prepared me some coffee :)

We had a really nice little chat and after that I realized I would have to half run through the city centre to be on time in the meeting but I managed it (and it had stopped raining so I didn’t need to wear the cloak which, though practical, isn’t that pretty). The meeting was really short but I got all the information I needed so I was pretty happy.

During the afternoon I cleaned up in my room, packed some more clothes and washed two windows (I couldn’t find the “key” to open them, though, so only the insides were washed - which I was pretty happy about since in Finland we have triple windows and it’s a real pain to wash them all… believe me, I washed all the windows at my parents place during the Easter holiday!). So I was feeling very productive and decided I should have a free evening. Free from the stress, that is.

So I took a short walk in the sunshine (it was still pretty chilly) and watched one episode of Ugly Betty with my favorite kind of ice cream which you can only get in Finland (in no other country people would like it, I don’t know what this tells us about Finns :D). I was just thinking that this is one more thing I’m going to miss about Finland when I move to France but then I decided I need to stop thinking about everything I will miss and instead concentrate on the positive sides.

First of all, I will be able to spend all my weekends with my lovely boyfriend who was already planning some excursions for this summer: what do you say about a champagne festival in the French country side? Or about la nuit du vin (“the night of wine”) somewhere near Avignon later this summer? I think it sounds lovely! I have a few other places in mind, too. :) Of course the most important is for us to be able to actually see each other and spend some quality time together every week!

I’m also looking forward to seeing the Alps from my window first thing when I wake up! I’ve really missed the mountains around me and will most definitely use every chance to go hiking.
And finally I’m dying to get back to my favorite fruit and vegetable store!!! I just get so sad when I want to by some fresh food here in Finland, especially during the winter, and I can’t wait to have the quality and the selection they have in France.

Thinking about all this I genuinely feel that I’m the luckiest girl in the world :) Now I think I’ll curl up in my bed and try to finish reading The Virgin Suicides since I’ll have to hand it back to my friend from whom I borrowed it before I leave the city wednesday.

Muuttoahdistusta

Enää kaksi päivää muuttoon! Huoneessa alkaa näyttää aika autiolta… Onnistuin myymään suurimman osan huonekaluistani, lisäksi oon vienyt tavaraa kierrätykseen ja tänään vien pari kassillista lakanoita ja astioita kaverille, joka on ystävällisesti luvannut kuskata ne TYYn kirpparikeräykseen ensi syksyn vaihtareita varten. Suurin osa irtaimistosta odottaa kasseissa ja nyssäköissä huoneen lattialla keskiviikkoa, ainoastaan vaatteet ja loput keittiötavarat tarvii vielä pakata. Huh!

Eilen alkoi vähän ahdistaa koko muutto ja illalla itkuisena mietin, haluanko tätä ollenkaan. Haluanko oikeasti jättää kaiken vain että saan olla samassa maassa monsieur’n kanssa? Kävin iltapäivällä pitkällä lenkillä (aluksi aioin juosta, mutta reilun vartin jälkeen polvi alkoi taas vihoitella siihen malliin että päätinkin kävellä) Halisen pelloilla ja metsissä ja pysähdyin Aurajoen rantaan nauttimaan auringonpaisteesta ja hiljaisuudesta (jota tosin kesti noin kaksi minuuttia, sitten puskista rynnisti hirveä turistilauma kävelysauvoineen, vyölaukkuineen ja karttoineen, mitä ihmettä…?). Ehdin siinä kuitenkin muistaa, miten viimeksi poissa ollessani kaipasin Suomen luontoa ja kotiovelta alkavaa metsää. Ja kotia ja saunaa ja kesää…

Ongelma on lähinnä se, että haluaisin kaiken yhtä aikaa. Haluan asua lähellä Maximea mutta toisaalta myös perhettä ja kavereitani Suomessa. Haluan Suomen kesän, mutta en kestä talvea täällä muuta kuin pieninä annoksina… Hankalaa.

Yöunien jälkeen oon kyllä taas vakuuttunut siitä, että oon tehnyt ihan oikean ratkaisun, ja että kyllä tästä vielä tulee jännää ja kivaa! Kunhan vain saisin kamalan muuttorumban pois alta.

Nostalgiaa

Näin yhden tärkeimmistä ja parhaista ystävistäni tänä iltana vikaa kertaa luultavasti melko pitkään aikaan. Hyvästien (edes väliaikaisten) sanominen on aina yhtä kamalaa…  Kotimatkalla teki mieli parkua, mutta onneksi piristyin hiukan siitä, että kesäinen Turku oli niin uskomattoman kaunis. Kesän ihanuutta ei osaa ollenkaan arvostaa samalla tavalla, jos ei ensin ole kärsinyt puolen vuoden hyistä viimaa, hämäriä päiviä ja pimeitä öitä, paukkupakkasia ja räntäsateita. Nyt tekee mieli riehua aamusta iltaan ihan niin kuin pihapuskien pikkulinnut, jotka aloittaa viiden maissa aamulla ja jatkaa puolille öin… Inhottavaa vain joutua lähtemään pois kaiken tämän keskeltä!

Tässä taisi jäädä itse kuvauksen kohde hiukan tummaksi, mutta tykkään kuvan tunnelmasta ja erityisesti ihanasta kesän valosta. Vietin tänään ihanan iltapäivän hyvässä seurassa, ulkona auringonpaisteessa ja tuulessa. Mulle tulee ihan hirveä ikävä kaikkia ihanaisia ihmisiä (kuten myös Suomen kesää)…

HuK!

Kävin tänään viemässä opintrekisteriotteen ja hakemuspaperin tiedekunnan kansliaan, ja ensi torstaina olen sitten virallisesti HuK! Jee, hyvä minä! Pää oli melko tyhjä kun tulin ulos kansliasta ja astuin Juslenian ja Signumin väliseen metsikköön… Jäin vähäksi aikaa sinne ihmettelemään, missä välissä tässä on ehtinyt tulla kesä ja muistelemaan talvista luistelua luennolta toiselle. Haikeaa…

Tämä biisi pelasti köhäisen ja puoli-kuumeilevan siivouspäivän aamun! Näin taas jotain kauheita seikkailu-unia, heräsin yöllä haukkomaan henkeä ja aamulla olin kuolemanväsynyt… Onneksi on YleX ja viikon tehobiisi :)