Keskiviikon lapsi murheita saa?

Tänään väsyttää. Heräsin kuudelta ahkeroimaan (tai no, olin kyllä niin död että nousin vasta puoli seiskalta ja silloinkin vain karvaisen herätyskellon vaativasta moukumisesta johtuen), mutta tekstitysohjelma ei toiminut… Sen jälkeen koko päivä on sujunut tahmeasti, kuin kertaalleen pureskellussa purukumissa laahustaisi.


Onneksi on kahvia ja kastanjahilloa <3

Tänä viikonloppuna tulee kaksi vuotta täyteen yhdessä monsieur’n kanssa, ja vaikka välillä erossa eläminen tuntuukin vaikealta, yritän muistuttaa itseäni siitä, että olen kuitenkin onnekas. Me nähdään joka viikonloppu, ja loppujen lopuksi viikot kuluvat nopeasti puuhatessa.


Vielä tarkenee lounastaa näin :)

Toista on vaikkapa työkaverilla, jonka poikaystävä lähti Syyriaan sydänkohtauksen saanutta isäänsä katsomaan. Poikaystävä oli juuri jäänyt työttömäksi ja viisumi oli vanhentunut, joten paluusta ei ole ihan hetkeen tietoa. Eikä Syyriakaan taida olla juuri nyt kaikkein paras paikka oleilla…


Ja toi kehtaa kutsua mua debiiliksi…

Maanantai

Jee, hotelli (!!!) Annecyyn on varattu, ja säätiedotuskin lupaa +27 astetta ja aurinkoista (*koputtaa puuta*). Viimeisiä kesäisiä päiviä taidetaan tosin viedä. Melkein jo odotan sitä, kun saa vetää villapaidan ja takin päälle ja lämpimät talvikengät jalkaan. Takki pitäisi sinänsä hankkia, samoin jotkin ihanat karvavuoratut talvikengät. Ja en kyllä tiedä, millä ihmeellä saisin sekä ulkoilutakkini että paksun talvitakkini tulemaan äiskän ja iskän mukana tänne, kun ne olisi sille lupailemalleen vierailulle tulossa… Ihan kuin olisin juuri äsken pakkaillut tavaroitani ja ollut sitä mieltä, ettei tällaisista vielä kannata stressata kun talveen ja kylmään on niiiiiiiiin pitkä aika vielä.

Tämä viikonloppu oli ihana! Olin monsieur’n luona maalla ja siellä olikin kivaa, eikä normitylsää. Se on nyt muuttanut uuteen kimppakämppäänsä, joka on kokonainen omkotitalo! Kämppikset oli koko viikonlopun kätevästi poissa, joten voitiin leikkiä kotia kaksistaan :) Siellä oli tiskikone ja oikeita viinilaseja, ahhhh. Laitettiin kaikkea hyvää ruokaa ja syötiin takapihan patiolla, katsottiin rugbya, kierreltiin vähän kauppoja ja sisustettiin Maximen huonetta. Parasta, erityisesti kun oli lämmintä ja aurinkoista <3

Tänään on sitten lähtenyt viikko vähän tahmeasti käyntiin… Tai oon vain lähinnä niin väsynyt, että melkein putoan tuoliltani. Eilen missasin junan minuutilla (kiitos Dijonin ratikkatyömaa ja sekavat kiertotiet!) ja odottelin seuraavaa melkein kolme tuntia, eli olin kotona vasta yhden maissa yöllä. Nyt ei ihan jaksais. Meillä oli koko firman yhteinen kokous, jossa kaikkien uusien (kuten mun) piti esitellä itsensä ja sitten kuunneltiin höpinää budjeteista ja tilastoista (ja tässä kohtaa luomet alkoi painaa kumman paljon) ja sitten JEEE syötiin pitsaa!

Illan ohjelmassa (heti kun puoli seiskalta kotiudun töistä) on imuroida, tiskata, rynnätä vesijumppaan, rynnätä märkänä ja punanaamaisena ruokakauppaan, laittaa ruokaa, siivota huone ja katsoa seuraava käännettävä dokumentti. Ja etsiä Magnuksen lempilelu, jonka se on hukannut viikonloppuna, ja leikkiä vähän herran kanssa <3<3<3<3 Ja tässä kohtaa kello on kaiketi taas sen yksi ja huomenna kaikki alkaa uudelleen alusta.

Enää neljä päivää viikonloppuun!

Elle me dit danse, danse, danse...

Hei vaan heissulivei, maailman laiskin blogin kirjoittaja täällä!

Viikonloppu hujahti ohi juhlien ja nukkuen. Perjantaina oli ekat bileet Valencessa, joka oli hauska uusi kaupunkituttavuus. Ihan lähellä Grenoblea (noin tunti autolla) mutta silti ihan eri fiilis perillä, melkein kuin etelässä olisi! Kaupunki tunnetaankin myös nimellä “la porte du Midi”. Ilta kului pienessä baarissa päivänsankarin perheen valmistamien suolapalojen ja ihan liian vahvojen drinkkien äärellä. Mä hipsin jo yhden maissa hotellille (!!!) nukkumaan, ja heräsin neljältä kun pojat kotiutuivat. Yksi erehtyi vuoteesta ja Pierren äänessä oli pientä paniikkia aistittavissa, kun se yritti saada kaveria tajuamaan että peti on jo varattu :P
 
Aamulla selvisi, että oltiin maksettu vain neljästä ihmisestä vaikka meitä mahtuikin huoneeseen helposti (tai no, joidenkin tapauksessa vähän vähemmän helposti) seitsemän. Hipsittiin sitten vähin äänin takaovesta ulos kaupungille kahville ja pain au chocolatille ennen enemmän tai vähemmän huonovointista kotimatkaa. Loppu iltapäivä sujui untenmailla. Että se sitten siitä ihanasta helteisestä syyspäivästä.

Lauantai-iltana hikoiltiin meillä kotona, kun kämppiksellä oli syntymäpäivät ja se halusi välttämättä kutsua kaikki kymmenet serkkunsa ja kaverinsa kylään kerralla. Tunnelma oli tiivis. Ja hikinen. Iloista oli hyvä ruoka ja se, että kissa on vihdoin tajunnut, että parvekkeelta alas heittäytyminen ei ole hyvä idea! Jotain itsesuojeluvaistoa havaittavissa siis.

Me evakuoiduttiin Maximen kanssa sen vanhempien luokse nukkumaan jo joskus ennen kahta. Kunnon yöunet tiedossa siis - not. Herra laittoi herätyskellon jo yhdeksäksi soimaan :( Mä sitten datailin ja katsoin rugbya telkkarista sillä välin kun hän nikkaroi itselleen kirjahyllyä alakerrassa. Huoh.

Tänään on taas hikinen helle, ja koska ihanassa auringonpaisteessa ei tee mieli mennä kuntosalille huhkimaan muiden hienhajun sekaan (olenko jo kenties maininnut, että käyn tosiaan KUNTOSALILLA?), päätin mennä pitkästä aikaa lenkille. Koko päivän on ollut kova pomppufiilis ja päässä soinut yksi hyvä biisi, johonkin on pakko päästä purkamaan energiaa!

Ötökkäjuttuja

Vainoharha iskee… Tänään oon imuroinut ja pessyt koko asunnon lattiasta kattoon, pakastanut vuodevaatteita, tyhjiöimuroinut erinäisiä kodintekstiilejä semmoisissa tv-shop-muovipussukoissa ja ruiskutellut kirppujen torjunta-ainetta kaikkialle. Ostin sitä ison pullon, eikä enää oo paljon jäljellä.
Eilisellä eläinlääkärillä taivasteltiin nimittäin paitsi herran kokoa (Mon dieu, onko se oikeasti vain kolme kuukautta? Tollainen mötkäle…) myös turkista löytynyttä kirpunkakkaa. Mon dieu, täällä on yksi kuollut…!

Magnus sai sitten torjunta-aineen niskaan, ja bussilla matkustamisen ja pelottavan bokserin aiheuttaman järkytyksen sekä rokotusten yhteisvaikutuksesta se nukkua möllötti loppuillan sohvannurkassa ja hoiperteli vain välillä määkäisemään mulle. Ilmeisesti ilmoittaakseen, että kurjaa on. (en oikein vielä puhu kissaa, enimmäkseen sen moukuminen tuntuu vain sellaiselta seurustelulta…)

Kotona alkoi siis raivokas imurointirumba ja tänään myös tuolla ruiskupullolla pääsin suihkimaan koko asunnon. Nyt väsyttää…

Jos kellään on kokemuksia tai vinkkejä kirppuasioissa niin kiitollisuudella otan vastaan. En halua nähdä täällä enää yhtään minivipeltäjää! Kylppärin karvainen jättihämähäkki saa riittää!

Budapest, osa 2

Lomakuvat jatkuvat:

Tiistaina päästiin liikkeelle vasta puolenpäivän aikaan (edellisten iltojen valvominen otti veronsa ja sitä paitsi unkariksi dubattu Animal Planet voi olla huomattavan koukuttava…), ja mentiin suoraan lounaalle kauppahalliin. Söin jonkinlaisen uppopaistetun leivän (sanoinko jo jotain unkarilaisen ruuan kaloripitoisuudesta?) jonka päällä oli hapankermaa ja REILUSTI juustoa. Oli vähän raskas olo. Maxime mätti pörköltiä ja oli myöskin vain hädin tuskin tajuissaan annoksen jälkeen.

Aterian päälle nautittiin lasi Tokajia. Noms noms!

Illalla, monen tunnin kylpemisen jälkeen, Tokaji maistui ihan vesipullosta improvisoidusta mukistakin. Hyvää oli! Ja pullon aukaisemiseen meni aikaa vaivaiset puoli tuntia - kummallekaan ei juuri sattunut korkkiruuvia mukaan, mutta kyllä puukollakin todistettavasti saa viinipullon auki!

Tonava kaunoinen!

Keskiviikkoaamuna löydettiin uusi lempikahvilamme. 300 metrin päästä asunnostamme… Silmät auki taas :D

Iltapäivällä Maximen kaveri Attila haki meidät vierailulle omaan kotiinsa vähän Budapestin ulkopuolelle. Asuinalue oli ihan uusi, kolmessa vuodessa pellolle kohonnut Wisteria Lane -henkinen omakotitaloalue, jossa kadut kulkivat suorissa kulmissa ja talojen etupihoilla oli hyvinhoidetut nurmikot.

Kuvassa on Attilan ja Krisztin koira Füri, joka on kasvissyöjä. Ihan omasta valinnastaan. Piti hieman hieraista silmiä, kun kaveri popsi tyytyväisenä kokonaisen unkarilaisen paprikan menemään. Itse maistoin kyseistä herkkua sormenpään kokoisen palan ja hikoilin ja itkin seuraavat kymmenen minuuttia…

Kahvi oli vahvaa ja se tarjoiltiin riippumattoon! De här e livet :)

Illalla kävelytettiin Füriä Tonavan rannassa ja uitettiin se joessa.

Pallopäät. Käytiin sitten ajamassa kartingia.

Melkein sukua Kimi Räikköselle! (ja melkein voitin kisan… tulin ainakin ekana maaliin, ei sillä niin väliä, montako kierrosta poikia jäljessä)

Budapestin metrossa oli hurjat liukuportaat. En kyllä saanut kunnon kuvaa. Mua aina huimasi…

Vikana aamuna haluttiin Parlamenttitaloon. Se vain sattui juuri silloin olemaan kiinni kansallispäivän takia. Dommage… Vältyttiin siis kolmen tunnin jonotukselta…!

Onneksi löydettiin sentään Ronald Reagan. Vai mikä lie iso jehu olikaan?

Hyvä loma oli <3

Ah, oon aivan rakastunut ihanaan Magnus Maitopartaan! Se kehrää nytkin tuossa kyljessä pienenä pallona ja kehrää heti kun saa vähän rapsutuksia osakseen <3

En oo ehtinyt postailla loppuja Budapestin kuvia, kun kissa ja ärhäkkä flunssa ja deadline ovat pitäneet kiireisenä, mutta nyt elämä taas voittaa. Onhan sentään viikonloppu!

Täällä on ollut koko viikon hirmuinen helle, sellainen, että illalla kaikista parasta on suihkun jälkeen kuivattaa itsensä sängyssä tuulettimen alla… 40 astetta meni rikki monena päivänä, ja asunnossa tunnelma oli kuin pitsa-uunissa. Tänään, juuri ennen kuin lähdin töistä kotiin, alkoi sataa ja tuulla niin että nurkissa kirjaimellisesti vihelsi. Olin tietenkin pyörällä liikenteessä. Ja valkoinen t-paita päällä. Kuinkas muutenkaan.

Nyt paukkuu, ja lämpötila on laskenut alle +20 (!!!). Tänä yönä nukutaan hyvin :)
Nyt lisää kuvia Budapestistä!

Budapest, osa 1

Tulin takaisin lomalta… Kämpässä oli vastassa kotoisa sekasotku, kissa pitäisi hakea huomenna vaikka oltiin sovittu sunnuntaista ja lämmintä on luvassa kevyesti +38 astetta. Jes.

Tässä kuvia lomalta:

Ensimmäisenä aamuna meillä oli vähän vaikeuksia löytää aamiaista. Tunnin toivottoman taivalluksen jälkeen saatiin kiikariin ensimmäinen lupaavan näköinen kahvila, ja hymy palasi taas kasvoille :) Kahvikin oli onneksi hyvää, ja siinä oli paljon kermavaahtoa!

Virallinen posetuskuva reissun ensimmäisen turistinähtävyyden luona, Sankarien aukiolla. Päivän todellinen missio oli kylpeä Szechenyi-kylpylässä, mutta poikettiin matkan varrella myös täällä pölhöilemässä.

Det här e livet <3 Ulkona lämpimissä altaissa oli ihan kiva lilluskella, vaikka veikkaankin, että se olisi vielä kivempaa talvella, kun ilma on kylmä (ja kun suurin osa kylpijöistä ei ole ranskalaisia turisteja :SSS). Kaikkein parasta oli kuitenkin sauna ja kylmävesiallas, joissa olisin voinut viettää koko iltapäivän. Ja toiseksi parasta automaatti, josta sai Túró-Rudi-pötlylöitä :) Pääsin vihdoin maistamaan näitä unkarilaisten kavereiden ylistämiä suklaa-rahka-herkkuja - ja hyväähän se oli!

Illansuussa kaksi rusinaksi uitettua ja hyvin janoista turistia vaeltaa läpi kaupungin kuumien ja pölyisten katujen etsien sammuttajaa janolleen…

…ja niin löytävät he kuppilan, josta puuttuu katto, mutta se ei haittaa, sillä täällä pyörätkin lentävät! Ja kotitekoinen appelsiini-sitruuna-lime-limonaadi on taivaallisen hyvää <3<3<3

Illalla ihasteltiin vielä kaupungin valaistuja nähtävyyksiä. Ja sulatettiin erinomaisen herkullista ja tuhtia illallista…

2. päivä. Aamukävelyllä bongattiin kahvila, jonka nimi vetosi muhun heti!

Kohti huippua! Määränpäänä Budan linna, takana jo kaksi tuntia talllustelua helteessä… Almost there.

Nyt tiedän, minkä perusteella Disneyn piirrettyjen prinsessalinnat on piirretty!

Tällä kertaa posetan Parlamenttitalon edessä. Traaginen tosiasia on, että vaikka Maxime on haaveillut jo kaksi vuotta kyseisessä pytingissä vierailusta, ei se päässyt sinne vieläkään. :S

Päivän turistikävely yli 30 asteen helteessä otti voimille, ja illansuussa tehtiin välikuolema Margit-saarelle. Sen jälkeen en ole ottanut kuvia tältä päivältä, mutta veikkaisin vaikka, että illalla syötiin jotain huippurasvaista unkarilaista ruokaa, jossa yhdisteltiin taidokkaasti riisiä, paistettua juustoa ja hilloa…

Huomenna taas lisää kuvia, nyt katson yhden dokumentin, joka mulla on käännettävänä (Hollywood-tähtien historiaa, jipii!) ja sitten menen nukkumaan. Jos se onnistuu. Ulkona on nimittäin edelleen - puolenyön aikaan - melkein 30 astetta lämmintä. Ja mulla on NUHA! Ei mikään pikkunuha, vaan sellainen, että pärskäytän puolet keuhkoistani ulos joka viides minuutti ja lopun aikaa niiskutan ja / tai niistän…