Itku pitkästä ilosta

I’m getting pretty mad here… I have a new phone and it takes fairly good pics (better anyway than my actual camera :D) so I’ve been photographing a lot lately and would like to share the pics with you. But… I have no idea how to get them to my computer, gaaahhh!

It hasn’t exactly been the best day ever today. Sundays very seldom are, since they always mean the end of the weekend and a long train ride for one or the other :( Today was especially bad since we have been in parties every evening since Wednesday and yesterday (well, technically today) we went to bed at 4.30pm… I’ve been feeling homesick and very unmotivated to get back home and to work all day long.

I guess I should go to sleep instead of whining to you… I promise to come back tomorrow with something more interesting to tell and hopefully some pics too!

Vapaailta

Wow, I’m having a free week from my second job! It feels completely surreal to actually make some plans for evenings…

Today I stayed at home though. We wanted to go eat some ice cream at Place Grenette in Grenoble after work with my Finnish colleague but it started to rain about quarter to six. After a day of bright sunshine and +35 degrees… Talk about perfect timing! I got home and realized I had no idea what to do so I took a nap. Wasn’t even that tired but I guess it’s like putting money to bank :D

I’ve had some very lovely customers these past few days. What a beginning to a week… Especially the Swedish (yes, they put me to answer the Swedish customers’ e-mails too since I speak Swedish) are sometimes so dum! And they tend to give me very bad feedback which will obviously influence my bonus :( Here are some favourites:

One customer called to inform us that he had problems with delivery since he’s in prison. We thought he worked there and told him to ask the delivery to his home or to a friend but he was actually staying in the prison for a crime. The question here is: don’t the Swedish prisoners have anything else to do than order shoes online…?

Another one sent us an e-mail furious for receiving kids’ shoes. And why? He had actually asked for size 25 since his feet measure 25 cm. I told him to check the bottom of his actual shoes to see what his real shoe size is… (I was wondering if telling him to ask his mum would be too rude and decided not to try :P)

The classic case is a customer who describes a shoe for a good five minutes, gives the name of the brand and the model and the article number and what not… And I surf on the website super stressed trying to find the product. The customer repeats at least three times he/she sees the product right in front of them - on the website of the brand! I tell them they’ve called spartoo’s customer service and they get confused. Or start yelling that I’m incompetent and stupid and don’t care about our customers, don’t care about anything else than sitting on my fat ass and that I should immediately call to the shoe factory and order them the shoes they desire. As today. Grrreat.

Well, mostly I just laugh afterwards with my colleagues (after having swallowed the desire to punch someone). It’s not personal, after all… Most of the times I’m very happy when the phone rings since it changes a bit the routine. Me, who used to hate and fear talking on the phone!

Otherwise nothing new here. Thursday is a bank holiday here and I’m planning on a hike on the mountains with my Maxime and some other people. It’s going to be goooood!

Before the rain.

Pikakuulumiset

En tajua, mihin kaikki aika menee. Heinäkuun puoliväli jo, ja viisi viikkoa töitä takana. Huvittavaa ajatella, miten alussa kuvittelin hoitavani kaiken byrokratian ekalla viikolla ja sitten vaan chillaavani. Hehheh. Tähän mennessä oon onnistunut avaamaan itselleni pankkitilin, ottamaan puhelinliittymän (mulla on myös uusi puhelin, jota en osaa käyttää :D) ja rankuttamaan töissä niin kauan että sain vihdoin luvatun muuttorahan. Mutta edelleenkään en ole esim. allekirjoittanut vuokrasopimusta (…) tai saanut sosiaaliturvahakemuksen kaikkia papereita (joista yksi on vuokrasopimus) kasaan. En jaksa enää edes stressata näistä, mutta kämppikseni kyllä senkin edestä.

Työt vähän stressaa. Tai lähinnää väsyttää. Tykkään kummastakin työstäni tosi paljon, mutta kun aika ei tahdo riittää! Lisäksi haluan ehtiä nauttia kesästä, joten viikon lopulla saan yleensä kuulla mairittelevia kohteliaisuuksia punaisista silmistäni. Yyh.

Olin eilen monsieur’n kanssa vaeltamassa vuorilla. Ajettiin Chamrousse-laskettelukeskuksen parkkipaikalle ja seurattiin sieltä lähtevää parin tunnin vaellusreittiä, joka vei meidät pienen alppijärven rannalla. Siellä nautittiin piknik-lounas ja ihasteltiin valtavia nuijapäitä, ja sitten palattiin samaa reittiä takaisin. Ihanan rentouttavaa vaihtelua. Illalla oli vuorossa grillailua Maximen entisten opiskelukavereiden luona (Julien oppi illan aikana sanomaan suomeksi “anna lasi” ja “senkin sika”) ja hengailua terasseilla yhteen asti parin muun kaverin kanssa. Meidät ohitti random performaatioryhmä, joka oli menossa taidemuseon pihaan “mestaamaan Kolumbuksen”… :D

Tänään oon istuttanut kukkia ja nyt meidän parveke on ihanan värikäs <3 Olen aika ylpeä itsestäni, vaikken edelleenkään tunne sen suurempaa intohimoa mullan ja matojen kanssa puuhastelemiseen. Sain aika ikäviä väristyksiä joka kerta kun joku epämääräinen ötökkä tai muu elävä putkahti esiin mullasta. Hyh…

Päivällä kävin monsieur’n kanssa lounaalla kaupungissa ja löydettiin ihana intialaisravintola, jossa oli ihan taivaalliset kasvisruuat - ja seisova pöytä 10 eurolla! Luulen, että sinne palataan vielä takaisin. Jardin de villessä oli (kuten aina) meneillään jokin tapahtuma ja mä olin ihan intoa piukassa osallistumassa ilmaiselle swing-tanssikurssille, mutta Maximea ei huvittanut. Pojat…

Tultiin sitten kotiin. JA VARATTIIN LOMAKS LENTOLIPUT BUDAPESTIIN!!! Jes. Tämän voimalla jaksan tänään taas kääntää yöhön asti :)))

Tältä näytti eräänä aamuna, kun kurkkasin ikkunasta ulos. Vähän pimee kuva, sorppa vaan…

Fiesta!

Tällaisessa pikku linnassa juhlittiin eilen firman viisivuotista taivalta. Tarjolla oli ruokaa, juomaa, tanssia ja kilpailuita. Mulla oli tosi hauskaa, ja olisin halunnut jäädä tanssimaan aamuun saakka, mutta kiltisti tulin kuitenkin kotiin jo puolenyön maissa, kun tanskalainen työkaveri heitti mut ihan kotinurkille. Tarkoittaako tämä, että oon nyt aikuinen, häh?

Suomi-tytöt pinkeissä kengissä - ei oltu soiteltu toisillemme edellisenä iltana :D Illan pukeutumiskoodi oli juhlapuku ja shokkikengät. Erityisesti Eveliinan barbinpinkit korkkarit shokeerasi monia. Mutta toisaalta yksi tyttö tuli laskettelumonoissa (ja tanssi niissä ihan sujuvasti) ja toinen rullaluistimilla. Multa hukkui toinen tohveli illan vilskeessä, ihan niin kuin kunnon Tuhkimolta…

Tanssikisat! Huomatkaa meitsi eturivissä. En juurikaan sekoillut askeleissa :D

Viikkokatsaus

I’ve been trying to motivate myself to work for the past two hours now. Suddenly it seems much more interesting to finish decorating my room (I’ll try to get some decent photos by tomorrow… it’s starting to look very nice even though I never would have thought I liked a room with so much orange and purple in it) and listening to my childhood favorite shows’ themes on YouTube… I still know words to Tao Tao, Around the World in Eighty Days and Alfred J Kwak, just to mention a few :D

I really do like my second job (much more than the one I do during daytime, to be honest). I just need to relax every now and then too. I feel like I’ve been working non-stop since arriving here. I had a bit of a meltdown this weekend, mostly because I was so tired…

I think I need to tell you a few things about where I live first, so that you understand. Grenoble is probably the most dangerous city in France with several different mafia groups and a pretty important population of immigrants. And I happen to live right next to one of the worst ghettos of this city. It’s usually ok, but I don’t feel very safe about going jogging all by myself or coming home with the tram late at night (after sunset). But so far I’ve felt safe enough to walk to work, through a park that lies in the middle of the notorious cité.

Thursday, though, I walked in the park on my way home around 5.30pm and passed some adolescents who were fooling around. They started throwing things at me but I ignored them and then one of them took a rock, about the size of a large strawberry, and threw it right into my head. It hurt pretty bad. Before I even realized, I was yelling at them the loudest I could, I just sort of exploded and I’m not even sure what it was that I told them but it was in Finnish anyway. Such a primitive reaction… They ran away laughing and I continued walking shaking with rage. And then I started to hyperventilate. I thought about everything that could have happened, if the rock hit my face for example. You just don’t do that to people. I called Maxime crying and barely breathing and luckily he managed to calm me down. He’s so good at these moments, all calm and reassuring…

So that was it. Apparently it happens all the time, the young people in the cité don’t have anything to do so they do tout et n’importe quoi… I’ve stopped going to the park in the evening, though. It makes me mad that I can’t walk or run there without needing to be afraid but I still prefer to avoid the place. If only for my mum whom I haven’t even told because she wouldn’t sleep for at least a week if she knew about this.

This weekend I felt I really needed time to just relax. Maxime had made some research and planned a dozen things for us to do - and all I wanted do was to sleep… He was really cool about it though. We went for a very nice drive in the countryside Saturday evening. The weather was perfect, very hot and sunny and I felt so happy! I find sitting in a car funnily calming and relaxing so it really was a perfect way to spend a melting hot afternoon. And then I slept. For ten good hours during the night and some more Sunday afternoon. Perrrrfect. With some very delicious Italian ice cream on top :)

Now I think I’m off to bed… I’ll work hard tomorrow then!

Sweet dreams everyone.

Happy

Kiva päivä takana. Vaikka maanantai olikin… Aamulla oli vähän toinen fiilis, kun heräsin puoli seitsemältä naapurien mekkalointiin ja alakerrassa odotti viikonlopun tiskivuori. Selvisin kuitenkin töihin ja selvisin päivän (huimasta neljän puhelun) urakasta. Töissä oon jo vähän alkanut selvittää, ketkä on ärsyttäviä tyyppejä ja keihin voi luottaa. Onneksi meidän toimistossa on enimmäkseen kivoja :)

Illalla olin luvannut mennä lenkille Charlotten kanssa. Siitä tuli enemmän lönkyttelyä, koska Charlotte ei ollut juossut pitkään aikaan ja lisäksi vielä seitsemän jälkeen oli melkein +30 lämmintä. Tuli kuitenkin hyvä mieli, kun huomasin, että oon jo hyvässä kunnossa, eikä tollainen pikku hölkkä tuntunut missään.

Kotona laitettiin ruokaa yhdessä. Tai Charlotte laittoi ruokaa sillä välin kun mä kävin suhkussa :D Syötiin parvekkeella ja ilma oli vielä ihanan lämmin ja tuoksui etelän lomalta, ah. Viikonloppuna satoi, joten nyt ilma on vielä melko raikas ja (parasta kaikessa) vuoret näkyy kirkkaina, kun niitä ei ympäröi saasteharso!

Nyt nökötän koneen ääressä, kuten tavallista, ja lipitän uutta lempijuomaani, vihreää minttuteetä. Maistuu ihan hammastahnalta, mutta on ihanan makeaa :D Ihan kohta hyvää yötä, bonne nuit!